Mieheni on pettänyt minua ,mutta syvästä rakkaudesta annoin sen anteeksi.
Meni 5 kk ja suhteemme kuitenkin ajautui katkolle ja kaiken piti olla lopullista.
Kuitenkin 2 viikkoa erostamme poikaystäväni pyysi minua takaisin ,ei kuulemma pysty elämään ilman minua.
Siinä monta päivää yksin ja yhdessä punnittiin ja pohdiskeltiin ja taas päädyttiin yhteen.
Luottamus on hieman hakusessa ja epäilen, ettei mies pääse tavastaan ja sain tietää ,että hän mm. mailaileekin kaikkien tyttöjen kanssa ja pyytelee valokuvia jne. ja muutenkin on kovin aktiivinen muiden naisten kanssa ,tarkoitan keskusteluja jne. ,kotiin kuskaamista.
en tahtoisi enää pettyä uudelleen ,mutta tämä kyseinen mies on todellakin elämäni rakkaus,
tuskin kukaan minua ymmärtää ,mutta tämä mies on minulle kaikki ,miksen voi olla hänelle samaa?
Miksi en yksin riitä?
Olen onneton, mutta rakastan yhä niin syvästi.
Meni 5 kk ja suhteemme kuitenkin ajautui katkolle ja kaiken piti olla lopullista.
Kuitenkin 2 viikkoa erostamme poikaystäväni pyysi minua takaisin ,ei kuulemma pysty elämään ilman minua.
Siinä monta päivää yksin ja yhdessä punnittiin ja pohdiskeltiin ja taas päädyttiin yhteen.
Luottamus on hieman hakusessa ja epäilen, ettei mies pääse tavastaan ja sain tietää ,että hän mm. mailaileekin kaikkien tyttöjen kanssa ja pyytelee valokuvia jne. ja muutenkin on kovin aktiivinen muiden naisten kanssa ,tarkoitan keskusteluja jne. ,kotiin kuskaamista.
en tahtoisi enää pettyä uudelleen ,mutta tämä kyseinen mies on todellakin elämäni rakkaus,
tuskin kukaan minua ymmärtää ,mutta tämä mies on minulle kaikki ,miksen voi olla hänelle samaa?
Miksi en yksin riitä?
Olen onneton, mutta rakastan yhä niin syvästi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin...rakkaus sattuu, minkäs teet ? Eiköhän se ole vain päätettävä meinaatko kestää miehesi käytöstä vai et. Muuttamaan ei miestä kannata alkaa, siitä se soppa vasta syntyy. Mies muuttuu jos on muuttuakseen ja sinä kestät sen jos kestät. Tässä kun on itse kamppaillut kaikenlaisten juttujen kanssa, niin on huomannut millaista se elämä oikeasti onkaan ! Tzemiä !
Itse en voisi antaa naiselleni anteeksi, jos hän minua pettäisi, vaikka kuinka häntä rakastaisinkin. Oleellista ei siis ole se hetken huuma, jonka vallassa toista petetään, vaan pikemminkin se, että luottamus toiseen on mennyt, ja sitä ei enää pysty millään rakentamaan samanlaiseksi kuin mitä se on alussa ollut ilman pettämistä. Mies/nainen, joka pettää kerran, voi tehdä sen toisenkin kerran, oletko siis valmis elämään tässä "helvetillisessä" epävarmuudessa koko ajan toisen kanssa?? Itse en ainakaan siihen pystyisi. Toisaalta, jos miehesi rakastaa sinua aidosti, ei hän sinua kyllä pystyisi edes pettämään...
Mies tai nainen joka pettää kerran, voi tehdä sen toisenkin kerran? Aivan oikein. Tai sitten hän ei enää petä!
Uudessakin suhteessa voi ilmetä pettämistä, vaikkapa 15 vuoden yhdessäolon jälkeen! Se voi tapahtua toisenkin kerran tai sitten ei.
Mikään suhde ei pysy ennallaan. Luottamus voi mennä jostain toisestakin asiasta kuin pettäminen. Uutta pystyy aina rakentamaan jos sitä haluaa. Rakkaus motivoi.
"Mies tai nainen joka pettää kerran, voi tehdä sen toisenkin kerran? Aivan oikein. Tai sitten hän ei enää petä! "
Kannattanee siis miettiä sitä, kumpi on todennäköisempää. Itse olen havainnut, että ikävä kyllä se uudelleen pettäminen tapahtuu useimmiten.
"Mikään suhde ei pysy ennallaan. Luottamus voi mennä jostain toisestakin asiasta kuin pettäminen. Uutta pystyy aina rakentamaan jos sitä haluaa. Rakkaus motivoi. "
Ei toki pysykään, mutta mielestäni toisen pettäminen kertoo vahvasti siitä, että toista ei enää rakasteta ja kunnioiteta riittävän paljon, jotta suhdetta kannattaisi enää "väkisin" jatkaa. Mikäli luottamus pettämisen kautta on kerran menetetty, sitä ei voi enää rakentaa samanlaiseksi kuin mitä se oli ennen pettämistä. Mikäli joku muuta väittää, hän valehtelee itselleen...
halusinkin kirjoituksellani kertoa ja jokaisen miettivän omakohtaisesti on tämä:
Pettämistä ei voi suhteessa nostaa ihmisen hyvien ominaisuuksien yläpuolelle. Ne hyvät ominaisuudet, joita pettäneessä osapuolessa on, ratkaisevat haluaako petetty osapuoli jatkaa suhdetta vai ei. Tiedän tapauksen, jossa petetty halusi jatkaa suhdetta, mutta pettäjä ei. Kaikki tapaukset ovat erilaisia ja ulkopuolisen on oikeastaan turha kommentoida mikä on oikein ja mikä väärin. Ei hän sitä voi tietää mitenkään.
Kaikilla on oma historiansa, jonka mukaan he muodostavat käsityksensä uskottomuudesta (kuten kaikesta muustakin). Oma käsitykseni ei vuosien varrella ole muuttunut, mutta se on kehittynyt.
Vihkivalassa luvataan tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Käsitykseni mukaan pettäminen kuuluu näihin vastoinkäymisiin. Helppoahan se on rakastaa pelkästään myötäkäymisissä!! Joku viisas on sanonut "rakasta eniten silloin kun siihen on vähiten syytä" tai jotenkin noin.
Väkisin ei kannata mitään suhdetta jatkaa, mutta on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että seuraavassakin suhteessa toinen saattaa olla erehtyväistä sorttia ja uutta voi raunioillekin rakentaa.
"Pettämistä ei voi suhteessa nostaa ihmisen hyvien ominaisuuksien yläpuolelle. Ne hyvät ominaisuudet, joita pettäneessä osapuolessa on, ratkaisevat haluaako petetty osapuoli jatkaa suhdetta vai ei. "
Mielestäni pettäminen kyllä nousee melkoisen korkealle suhteessa toisen hyviin ominaisuuksiin. Pettäminen viestittää sitä, että toista ei rakasteta riittävästi, häntä ei kunnioiteta riittävästi, kyetään salaamaan toiselta isoja asioita, pystytään toimimaan todella itsekkäästi ja impulsiivisesti vain omaa napaa tuijottaen...jne tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään....Olennaista pettämisessä on mielestäni kuitenkin se, että suhteen perusluottamus järkkyy niin paljon, että sitä ei käsittääkseni enää voi entiselleen rakentaa. Ja on huomioitava myös se, että sellaisessa epävarmuudessa eläminen on kyllä yhtä "helvettiä", jos toiseen ei voi luottaa täysillä, vaan aina joutuu epäilemään toista...
on erilaista ja jokainen tapaus on erilainen, koska suhteessa ovat eri ihmiset.
SINUN mielestäsi pettäminen viestittää, ettei toista rakasteta riittävästi. Ehkä näin jossain tapauksessa viestittääkin, mutta silti se ei ole absoluuttinen totuus.
Koska olet nostanut pettämisen suhteen "jalustaksi" ei ihme, että elämästäsi "tulisi yhtä helvettiä, elää ainaisessa epävarmuudessa" jos jatkaisit suhteessa, jossa toinen on pettänyt.
Mieheni ei koskaan ole pettänyt minua. Olemme olleet yhdessä reippaasti yli kymmenen vuotta. Jos hän nyt pettäisi, se ei itsetuntoani hirveästi raapaisisi. Pystyisin jatkamaan elämistä hänen kanssaan enkä edes tuntisi eläväni epävarmuudessa, helvetistä puhumattakaan.
sitten itse pettänyt miestäsi?....herää vaan tällainen kysymys....
"SINUN mielestäsi pettäminen viestittää, ettei toista rakasteta riittävästi. Ehkä näin jossain tapauksessa viestittääkin, mutta silti se ei ole absoluuttinen totuus. "
Uskoisin, että yleisesti ottaen on näin, eikä ainoastaan joissakin tapauksissa.
"Koska olet nostanut pettämisen suhteen "jalustaksi" ei ihme, että elämästäsi "tulisi yhtä helvettiä, elää ainaisessa epävarmuudessa" jos jatkaisit suhteessa, jossa toinen on pettänyt. "
Kyllä uskollisuus on mielestäni parisuhteen erittäin tärkeä pilari, ja uskallan väittää, että suurin osa parisuhteessa elävistä ajattelee näin.
Itse en voisi antaa naiselleni anteeksi, jos hän minua pettäisi, vaikka kuinka häntä rakastaisinkin. Oleellista ei siis ole se hetken huuma, jonka vallassa toista petetään, vaan pikemminkin se, että luottamus toiseen on mennyt, ja sitä ei enää pysty millään rakentamaan samanlaiseksi kuin mitä se on alussa ollut ilman pettämistä. Mies/nainen, joka pettää kerran, voi tehdä sen toisenkin kerran, oletko siis valmis elämään tässä "helvetillisessä" epävarmuudessa koko ajan toisen kanssa?? Itse en ainakaan siihen pystyisi. Toisaalta, jos miehesi rakastaa sinua aidosti, ei hän sinua kyllä pystyisi edes pettämään...
Mulla ei taida olla sinulle neuvoja, mutta myötätuntoa sitäkin enemmän! Käyn itse avomieheni kanssa läpi samanlaista vaihetta... Hän viestittelee/viestitteli muiden naisten kanssa, sinänsä en sitä pidä pahana, mutta kun hän yrittää kovasti salata sen minulta, tosin aika säälittävästi. Olen pari kerta sortunut tutkimaan hänen puhelintaan, mutta enää en alennu siihen. Olen tiukkaan sävyy sanonut, että minä en pidä siitä, että hän tekee tuollaista salaa, aivan kuin minä olisin hänen vihollisensa! Viime viikonloppuna mies kartteli minua ollessamme samassa ravintolassa, ja jäi kotiin tultuamme kiinni siitä, kun oli laittamassa viestiä eräälle naiselle, miten haluaisi tavata tämän ja tutustua paremmin. Minä menin aivan pois tolaltani tästä, enkä oikein tiedä kuinka jaksan tästä eteenpäin. Miksi ei miehet voi sanoa jos eivät enää rakasta, miksi pitää tehdä asioita toisen selän takana. Sanoin miehelleni, etten aio olla hänen tiellään, jos haluaa katsella muita. En ikipäivänä olisi uskonut, että minä alkaisin pakata kamppeitani, niinkuin tein. Sanoin että en aio katsella tätä, ja pärjään kyllä yksinkin, vaikka sydän kyllä särkyy! Mies aivan hätääntyi, ja sanoi ettei tahdo olla ilman minua, rakastaa minua koko sydämestään. Niin minäkin kyllä häntä. Ja muuten meillä menee aivan ihanasti, olemme toistemme parhaita ystäviä, ja seksi on aivan fantastista, siis kummankin mielestä! Mutta on niin vaikea enää luottaa ja olla vilpittömästi onnellinen/rakastunut. Joka kerta kun hän näpyttelee puhelintaan, niin minuun iskee mustasukkaisuus, ja sisimpään sattuu kaikki nämä epäilykset. Kertokaapa miehet, jos haluatte tapailla tai tutustua muihin, miksi ei vanhaa suhdetta voisi ensin purkaa, miksi mukaan soppaan täytyy vetää viattomia osapuolia.Mun on aika paha olla, mutten halua miestäni enempää tällä ajnkutuksella rasittaa, toivon niin kovasti että hän jo ymmärtää miten tärkeää rehellisyys on!! Meillä on niin paljon yhteisiä unelmiakin, joiden toivoisin toteutuvan, mutta pelkään että mieheni lapsellisuus tuhoaa kaiken. Miten saisin takaisin uskoni häneen ja unelmiimme??
Niin kaikki on niin vaikeaa.
Minun kumppanini on taas netissä päivät ja yöt,minä saan luvan sillä aikaa tehdä jotain muuta: istua sohvalla,katsoa tv:tä tai mennä pois, kunhan hän saa olla irc:ssä jne.
Pahaltahan se tuntuu.
Mitä tuohon txt viestittelyyn muiden kanssa tulee niin se tuntuu kaikista kamalimmalta.
Mustasukkaisuus iskee päällä ja sitä sitten kiukutellaan....
Mutta kun hänessä on niin paljon hyvääkin ,mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua kuin hän ei näkisi sitä samaa enää minussa :(