Tuli tuossa mieleeni, että pitäisiköhän tehdä avio-ehto.
Sellainen. Jos tulisi ero, tms. Niin kaikki omaisuuteni ja kaikki omaisuuteni ja kaikki varani siirtyisivät suoraan vaimolleni.
Sellainen. Jos tulisi ero, tms. Niin kaikki omaisuuteni ja kaikki omaisuuteni ja kaikki varani siirtyisivät suoraan vaimolleni.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vittumaisten sukulaisten varalle vois tehdä vielä tarkennuksen: Avio-oikeudelta poissulkevien testamenttien mitätöimisehto.
Jos minun äiti heittäytyis idiootiks ja laittais testamentiin ehdon, että vaimollani ei ole oikeutta hänen jättämiin rahoihin, niin minua suuresti harmittaisi se. Ehdossa voisin sitten kumota tuon mahdollisen hulluuden, äitini kun on niin pihi rahoistaan. Oikeaa rakkautta täällä tarvitaan!
Oletko hieman yksinkertainen?
Ei omaisuuden lahjoittaminen toiselle ole estetty, miksi sellainen valinta pitäisi avioehtoon kirjata?
Jos ero tulee, ja tahdot samassa yhteydessä luovuttaa koko omaisuutesi exälle, tai naapurille, tai minulle ... niin mikä estää?
Avioehtoa tarvitaan, jos halutaan erossa ositus tehtäväksi toisin kuin avioliittolaki muuten säätää (avio-oikeus puolison omaisuuteen).
Testamentilla saadun omaisuuden osalta sama juttu, eihän siinä sinun hallintaasi omaisuuteen voida puuttua, ainoastaan siihen ettei puolisollasi ole siihen avio-oikeutta. Jälleen, mikään ei estä sinua lahjoittamasta erossa perittyäkään omaisuutta puolisolle jos niin tahdot.
Kirjoitat: "Oikeaa rakkautta täällä tarvitaan!"
Aivan... mutta miten omaisuus ja raha tuohon liittyy??
minäkin, tuon rakkauden osalta. Epäilen, että joku katkera miniä tämän on tekaissut.
Todellakin, hieman yksinkertainen tapaus.
"Avioehtoa tarvitaan, jos halutaan erossa ositus tehtäväksi toisin kuin avioliittolaki muuten säätää (avio-oikeus puolison omaisuuteen)."
- Ai tuohon.
Eli jos mä tahtoisin, niin mä tekisin avio-ehdon siitä, et jos ero tulee, niin mun omaisuus, joka on avio-liitossa jaettu yhteiseksi, niin yhtä-äkkii mulla oliski siitä oma osa, joka ei oliskaa ollu yhteine, niinku piti olla.
Minusta taas on paljon siistimpää tehdä, jos kerran sellainen avio-ehto yleensäkään pitää tehdä, niin paljon siistimpää on tehdä sellainen avio-ehto, että siinä on jo antanut kaiken toiselle, niin kuin avio-liitossa mielestäni täytyy tehdä. Mutta jos jaellaan omaisuutta, että
tää on mun, ja ota sää toi, niin mielestäni ei olla kovinkaan nk. "yhdessä".
Jos vaimo pudottaa mun perintö-lautasen, niin paskan hailea on tuo lautanen. Hyvä ettei pudottanut varpailleen.
Tai jos vaimo tiputtaa mun video-kameran, niin mitä väliä.
Tai jos vaimo ruttaa mun mersun (meillä ei kyllä ole mersua), niin paskan väliä, pää-asia, ettei vaimolle käynyt kuinkaan.
(ja yhteisiähän nuo on kaikki, mutta tarkemmin ajateltuna, eikö ole hyvä antaakin toiselle kaikki omaksi ...)
Mut jos mä olen tehnyt avio-ehdon tosta mun helvetin hienosta mersusta, ja vaimoni ruttaa ton, niin olenko niin helvetin tyhmä ja ajattelen, että saatana nyt multa meni avio-ehto mersu alta.
Tai jos mä olen tehnyt avio-ehdon, ja vaimoni kuluttaa mun perintö-rahat, niin suutunko mä mun vaimolle tosta, kun kulutti mun saatanan hynät.
Missä on pyyteetön rakkaus ja reilu meininki. Sellainen elämä, jossa toiselle annetaan kaikki.
Kunhan yleisesti vain pohdiskelen.
Jos haluu antaa kaiken toiselle, niin mihin sitä ehtoa tarvitaan. Voihan sitä antaa omaisuuttaan pois. Annanhan rakkautenikin ja siihen ei omaisuudella ole mitään vaikutusta.
Et voi tehdä avioehtoa ilman että puolisosikin allekirjoitaa sen (ja kaksi esteetöntä todistajaa). Muuta en sitten tuosta lauseestasi ymmärtänytkään...
Miksi tavutat avioehdon ja avioliiton ... njääh, olkoon... kirjoitusvirheitä kaikki tekee. Et tarvitse mitään avioehtoja omaisuutesi luovuttamiseen... sen voit tehdä lahjakirjalla... vaikka naapurille, serkulle, tai minulle... miksi sekoitat avioehtoa siihen että tahdot luovuttaa omaisuuttasi toiselle (eikä siinä mitään "laitonta" tai kiellettyä... ihan vapaasti)
Aina roiskuu kun rapataan :->
ihan vaan sellanen pikku juttu, että avioehtoa luetaan vasta sen jälkeen kun vaimo ei ole enää vaimo vaan ex-vaimo!
"Jos vaimo pudottaa mun perintö-lautasen, niin paskan hailea on tuo lautanen. Hyvä ettei pudottanut varpailleen."
-tässä tilanteessa JOS VAIMO... niin ollaan vielä aviossa, eikä avioehdolla ole väliä. Vasta jos ja kun vaimosta tulee ex-vaimo niin et varmaankaan tykkää ajatuksesta että hän omaisuuttasi turmelisi
-eikös?
""Aina roiskuu kun rapataan :->""
Joillain voi rapata alunperinkin jo niin ettei edes tarvitse olla jälkiviisas :D
Tuollaisia yksinkertaisia pohdintoja en ole koskaan tarvinnut niin kuin sinä ;D
Kaikkee ei kannatakkaan yksinkertaisilla aivoilla ymmärtää. Ehkä joskus sata vuotiaalla voi olla jotenkin kaksinkertaiset aivot riippuen miten niitä on kehitetty muttei ainakaan sinun ikäiselläsi. Olet untuvikko ajatusmaailmasi suhteen vaikka kovin yrität viisastella :D
väärin meni, avioehdotonta avioliittoa en ole solminut koskaan *wirn*
Mutta onko muita älykkäitä kuin sinä? Ainakin minä olen sinun lisäkseni!
Mutta ainoa ero meissä on se että olet eronnut, minä en! Olen siis täydellisempi kuin sinä. Olen onnistunut pitämään suhteeni kun sinä taas olet epäonnistunut. Siis opetan ennemmin ihmisiä pitämään suhteensa kuin eroamaan. Kannustan ennemmin löytämään toisensa kuin eroamaan.
Avioehdotonta liittoa et ole koskaan solminut. En ole sitä sitä sinusta koskaan uskonutkaan. Tuskimpa nytkään naisesi sinua rakastaa todellisesti, ehkäpä vain näennäisesti! Pongahdat tänne joskus satunnaisesti silloin kuin kriisit itselläsi! Siis vain tuomitatkesi ihmiset yksinkertaiseksi tai tyhmiksi naäyttääksesi itse viisaalta!
Tauko tauko.
Tämä ei nyt aivan niin vakavaa ole, meinaan että ei ole hyvä vertailla toisten suhteita, se ei ollut aloitukseni tarkoitus.
Tahdoin vain omalla tavallani kyseen-alaistaa tuon avio-ehto asian.
Asioita voi miettiä. Mielestäni myöskin tuota avio-ehtoa voisi miettiä, onko tarpeellista.
Tietenkin, kun puolison tuntee, ja oppii luottamaan, tuntee ja tietää toisen syvällisesti, niin eikö ole myös mahdollista, että silloin saattaisikin joskus, kun jos sellainen aika olisi, niin voisi luopua tuosta avio-ehdosta, koska tuo ehtohan olisi käynyt turhaksi.
Eli yhdessä eletään, luotetaan toiseen jne. On ymmärretty, että tärkeintä ja mukavinta on vain olla.
Ja ajattelen, ettei kukaan vertaillutkaan.
Kaikilla on oma elämä.
Jokainen vain omalla tavallaan yrittää tuoda ajatuksia julki.
Vielä pari-suhteesta.
Jokainen suhdehan on verraton. Kannattaa vain keskittyä täysillä omaan suhteeseensa. Oikeastaan jokainen suhde kulkee samat tiet. Lie näin.
Eli peri-aatteessa, kun asenne on sellainen, että "tämä suhde kestää", toisten neuvoja ei tarvitse kuunnella, vaikka neuvon-antajana olisi vanhempi pari-s-kunta. Riittää, että pari tuntee samoin.
Suhteet etenee, ja kun "maaliin" päästään, niin silloin "jysähtää". Miehen ja naisen keskinäinen suhde ei ole pikku-juttu.
Sanoin: Riittää, että pari tuntee samoin.
Eli riittää, että molemmat tuntevat samoin ja ovat asenteella "tämä suhde kestää". Ja "yhdessä on mukava olla".
Eli aiheena oli siis avio-ehto.
Jonka monet solmivat, kuten uutinen on kertonut.
Puhutaan ja kerrotaan, ja lie todettukin, että monet ovat eronneet.
Jossakin on silloin menty pieleen. Erot ovat raskaita aina.
Ei olisi tahdottu erota.
Alun-perin (minä aina tavuttelen näitä sanoja silloin tällöin) ei ollut tarkoitus myöhemmin erota, kun suhteeseen lähdettiin.
Eikö tuo jokaisen lähtö-kohta, jokaisessa aloitetussa suhteessa ...
Mielestäni vain suhteen on hyvä olla ehdoton. Ehdoton suhde. Ei sellaista nk. jossittelua tyyliin, jos sä tota, niin mä silloin tätä jne. Sitä tahdoin sanoa.
Ja jos sitten onkin niitä ehtoja, niin suhteen edetessä niistä ehdoista on hyvä luopua. Koska on luottamus tullut (ja ollutkin jo oikeastaan koko ajan).
Kysäisin vaimoltani tuollaisesta avio-ehdosta (tietenkin tosissaan leikki-mielellä).
(leikki-mielellä tosissaan)
.... vastasi ;-)
En kerro, mutta vastaus miellytti minua. Erittäin paljon ja mukavasti.