...koska haluan olla vapaa ottamaan itseni päiviltä mikäli sairastun vaikkapa Alzheimerin tautiin tai johonkin muuhun yhtä inhottavaan sairauteen. Kyllä minä normaalit vanhuuden vaivat tai vaikka syöpäkivut kestän, mutta jos minun on luovuttava järjestäni, luovun mieluiten saman tien kaikesta muustakin. En kuitenkaan halua aiheuttaa kenellekkään tuskaa henkilökohtaisella ratkaisullani, siksi on parempi olla ilman perhettä.
En perusta ikinä perhettä...
kyynikko(ko ?)
121944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Enpä usko..
Ihminen on sitkeä. Minulla on takana 5 keskenmenoa, avioero ja syöpä. Tämän lisäksi minulla on 10 vuotias ihana poika ja odotan toista viikolla 21.
Mikä saa ihmisen paremmin jaksamaan vaikeuksissa kuin oma perhe ja rakkaat. Sinun juttusi on sellaista että siitä näkee ettet ole todellisia vastoinkäymisiä koskaan kohdannut kun voit olla noin "viisas".
Ihminen nousee ja kuorii ihonsa tuskan jälkeen ja jatkaa taas elämäänsä. Syövän hoito kaikkineen kestää yli vuoden ja henkinen toipuminen päälle mutta siitä kun nousee on vahvempi kuin monikaan muu. Ihaninta kuitenkin minun elämässäni on poika, tuleva vauveli, mies, koti ja karvakuono keittiön lattialla. Kyllä elämä olisi tyhjää ilman niitä ja kuolemaa odotellessa tulee kyllä kuolema vastaan..
Suosittelen elämän kokeilemista. Aina ei mene hyvin ja välillä menee tosi hyvin mutta sehän kuuluu elämään..
Anneli
elämän kokemista. Tuntuisi hullulta jäädä odottamaan jotain mahdollisesti puhkeavaa sairautta ja jättää sen vuoksi elämä elämättä. Voihan olla että elät suht terveenä 9-kymppiseksi. Sitten harmittelet että voi voi kun en sitä perhettä perustanut. Minusta on turha miettiä tulevaisuutta etukäteen, se tapahtuu mitä on tarkoitettu tapahtumaan. Elämä on paljon tylsempää yksin.
juuri sitä.
Nim. Itsemurhan lähipiirissä hiljattain kokenut.
toisinkin...Kun sinulla on dementia niin jossain vaiheessa se on niin pitkällä että et muista että et muista ja elämäsi voi olla hyvinkin hauskaa ja antoisaa.Tosin et muista sitä, mutta etpä muista pahojakaan asioita.
Sanoisinko että aika kaukaa haettua....tolla ajattelutavalla sulla ei voi olla edessä kovin onnellinen elämä mutta toki ihmisellä on oikeus olla hankkimatta lapsia.
Itse vaan elän tässä hetkessä ja nautin elämästä....elämä on ihanaa, murehdin sitten sairauksista kun ne sattuu kohalle.
Älä hanki se on vaan parempi! Sä olet niin epäkypsä itserakas ihminen että susta ei olisi toista ihmistä rakastamaan! Toivottavasti "nautit" vanhuuden päivistä kun yksin makaat jossain sängynpohjalla ja mietit elämääs!
Mutta entäpä jos et saakaan sitä alzheimeria ja jää elämä elämättä? Tai se syöpäkin voi olla helpompi kestää, jos edes on ne lapset tai lapsenlapset tukena. Mutta itse olet oman onnesi seppä, mitäpä siihen on kukaan mitään sanomaan.
Ihmeellisiä jotkut edellä olevat kommentit kieltämättä. Niin kuin täällä nyt ei voisi muutakin valita kuin se yks ja ainoo perhe. Olet rohkea ihminen. Kaikki eivät ole yhtä rohkeita.
että jos lasten"tekoa" ajateltaisiin järjellä, KUKAAN ei koskaan hankkisi yhtään lasta!
Kaikki lapseen menevät rahat ja aika on pois sun vaate- ja meikkirahoista, biletysilloista, joogaamisesta ja lenkkeilystä, kaveri-illoista, kahdenkeskisistä rakkausilloista kumppanin kanssa jne jne jne. Ulkomaanmatkat saat vaihtaa asuntolainaan, kuuman ja kadehdittavan Sport Coupé-kaaran vaikeasti parkkeerattavaan nössöön perhefarmariin ja leffaillat korvasärkyisen, kirkuvan kuolakasan kanniskeluun. Kauppamatkalta et selviä ilman kolmea, neljää ostoskassia ja kiukkuista kakaraa, ja kylässä et pysty juttelemaan ystäviesi kanssa, koska lapsesi vaatii koko ajan sinua leikkimään kanssaan lehmää, ja hakkaa sinua puujunalla polveen ellet suostu.
Miksi ihmiset sitten lapsia hankkii ja kovastikin toivoo? Nehän vain hankaloittavat elämää?
Minullekin tuo kaikki on tuttua ja silti toivon hurjasti jo toista pikkuista. Niin, kun sehän ei ole järjen asia ollenkaan! Lasten haluaminen on puhtaasti ja 100 prosenttisesti tunneperäinen asia. Sitä vain toivoo ja haluaa, ja sitten kun oma lapsi on totta, olet 200% valmis vaihtamaan baari-illat helistimiin ja kakkavaippoihin. Niin se vain on. Rakkaus on sitten ihmeellinen asia.
mä esim. myönnän et oon saatanan itsekeskeinen ja vain omaa parastani ajatteleva ihminen ja silti hankin lapsen, ja vielä helvetin rankoilla hedelmöityshoidoilla.ihan vaan siksi et mä en vietä vanhuutani yksin,voi tietty olla et mua ei tulla vanhainkotiin siltikään katsomaan(tai kuolen ennen sitä) mutta onpahan ainakin se mahdollisuus,nytkin meinaan vanhainkodissa o paljon mummoja ja pappoja kenellä ei oo ketään ketä tulis kattomaan ku ei oo tehny lapsia..
mä aijon kasvattaa lapseni niin hyvin kuin vaaan voin ja toivoa että hän jaksaisi tulla mua sit katsomaan edes sen kerran kuussa..että ihan halusta,eikä vaan siitä pakosta kuin pitää tulla..
Kiitos kaikista kommenteista, siitäkin, jossa minua sanottiin epäkypsäksi ja itserakkaaksi, vaikka yhden viestin perusteella ei ketään pitäisi leimata noin jyrkästi.
Huomautettakoon, ettei päätökseni ole mitenkään lukkoonlyöty, tuo on yksi vaihtoehto, joka aloitusviestiä kirjoittaessani oli päällimmäisenä mielessä.
Toki minua mietityttää sekin vaihtoehto, että elän pitkän ja enimmäkseen terveen elämän, ja loppuvaiheessa kökötän yksinäni vanhainkodissa miettien mikä meni vikaan. Mutta onhan se nähty, ettei lasten hankkiminenkaan millään varmuudella estä yksinäistä vanhuutta.
Iloa, tyydytystä ja turvallisuuden tunnetta voi hakea muistakin asioista kuin omasta perheestä, kuten työstä ja ystävyyssuhteista. Tai vaikka huomattavasti nuoremmista pikkusisaruksistani.
Jos se ketään kiinnostaa, olen miespuolinen. Useimmat tälle palstalle kirjoittavat lienevät naisia, ja varmaan joku piti minuakin jonkinlaisena itsekkäänä uranaisena.