olen eroamassa aviomiehestäni, minulla on vakava suhde mieheni kaveriin/lapsemme kummisetään. olen hakenut asuntoa minulle ja lapselleni mutta tänään sain taas takapakkia..ei asuntoa tiedossa! niinpä äitini kannustuksesta päätimme että muutamme lapseni kanssa suoraan uuden mieheni luo. hänellä oma talo ymm.. tulimme siihen tulokseen että parempi 1 iso muutos lapselle kuin monta pientä peräkkäin. mutta kuinka mieheni reagoi,aikaisemmin ollut keskustelu kyseiseen taloon muutosta ja mieheni julisti ettei lapsemme ikään muuta siihen taloon ja tappelee viimeiseen asti saadakseen lapsen pitää! minä en luovu myöskään lapsestani se on selvää! pelottaa paljonko muutto uuteen suhteeseen vaikuttaa lapsen huoltajuuteen?? isällä ei ole koskaan aikaa minulle tai perheelle! kaverit ja harrastukset menevät aina meidän edelle! en jaksa enää!
menetänkö erossa lapseni miehelleni?
minä vain
223344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Osaat kirjoittaa. Sekin riittää.
Että mies määrättäisiin lähihuoltajaksi, on melko mahdotonta.
Sinun pitäisi olla kaikin tavoin rappiolla, ja miehen ei.
Suhteesi kummisetään ei ole sekään mikään syy. Vasta jos suhteesi on rikoslaissa tuomittava, otettaisiin (ehkä) huomioon.
Ei kukaan "luovu" lapsestaan erotessa. Käytännössä on kysymys vain siitä, kumpi maksaa elareita.
Ota huomioon sellainenkin, että lapsi on isälle aivan yhtä tärkeä, kuin sinulle!
Miehen tapa osoittaa se, on yleensä varsin erilainen, mitä nainen odottaa. Mies ei lässytä ja lepertele, vaan hän yrittää huolehtia siitä, että lapsella on kaikki hyvin, eikä häneltä puutu mitään.
Ilmeisesti on myöhäistä selvittää, miksi miehesi tarvitsee omaa aikaa? Suhde toiseen ei ainakaan innosta seurustelemaan kanssasi.
Pidä pää kylmänä tuosta "luopumisesta", koska siitä ei missään nimessä ole kysymys.
Jos miehesi on normaali kunnollinen työssäkäyvä henkilö, voit aivan rauhassa sallia lapsen tavata isäänsä niin usein, kuin hänellä on mahdollisuus. Se ei välttämättä ole kovinkaan paljon. Se on lapsen oikeus. Ei miehesi, eikä sinun.
Sossu-Suomessa ei ole mitenkään mahdollista että mies saisi huolehtia lapsista. Mies päätyy lähi-vanhemmaksi vain ja ainoastaan, jos sinä-äiti siihen suostut. 50-50 yhteishuoltajuuskin vain sinun suostumuksella.
Sossu-suomi jyrää miehet 75-25. Paitsi, jos äiti on alkoholisti, silloinkin on miehen oltava tosi kunnollinen.
... palkannut taitavan juristin ... keinoja on, kun ymmärtää ettei "tee-se-itse" aina viisainta.
Palkkasin juristin, 220@/tunti, ja hän kertoi, että sinulla on tosi hyvät mahdollisuudet saada lähihuoltajuus.
Sossukin oli sitä mieltä.
Kun sitten sopimuksentekopäivä lähestyi, ja alustava esitys oli tehty äidin toimesta, juristi neuvoi panemaan äkkiä nimen alle.
Elari oli noussut alkuperäisestä, eikä minulla ollut sanan sijaa lapsen asumiseen.
Päättelin, että kun sossussa kuultiin, että minulla on kallis lakimies, vaatimukset pomppasivat pari pykälää ylöspäin.
Ja kun asianajajani oli nostanut kädet pystyyn, ei muuta kuin allekirjoittamaan sopimus jota paremman olisin saanut ilman tuhansien eurojen neuvoja!
Juristisi tehtävä olisi ollut puolustaa sinun etujasi. Sinä olit palkannut hänet ajamaan sinun asioitasi.
En millään käsitä, että hän tekikin päivastoin ja sinä maksoit...?
En arvannut olla maksamatta juristin laskua. Olisi tullut varmaan viel kalliimmaksi?
Tuo mainitsemani tuntitaksa oli muuten vielä ilman ALV:tä.
Olisi silläkin rahalla maksanut muutaman vuoden elatusmaksut.
Mistäpä mä tiesin. Häntä suositeltiin, ja vaimon vaateet ja käytös olivat sellaisia, että en arvannut olla kysymättä "hyvää" neuvoa.
Täältä olisin saanut parempia ilmaiseksi.
Hyvä idea maksaa juristin palkkiot ... saattaa osata periä tehokkaasti...
Eihän juristikaan ihmeitä tee, voi olla että näki mikä kohtuus joka ei oikeudessakaan muuttuisi...
Jos kerrot sovitut elarit, tulosi ja äidin ... voin kommentoida tapahtuiko oikeus vai ei... Mikä tuskin sinua lämmittää.
Voi vaikuttaa "raskauttavasti", mutta ei välttämättä muuta huoltajuuspäätöstä (tai sopimustanne).
Eli, et voi muuttaa lastenne kanssa ellei lapsistanne ole huoltajuussopimusta... jos muutat, miehesi voi syyttää sinua lapsenryöstöstä (pahimmassa tapauksessa).
Erostanne huolimatta lapsella on oikeus elää sekä äidin että isän kanssa. Tästä syystä päädytään yleensä yhteishuoltoon ja laajoihin tapaamisiin. Tällä tavalla saatte kumpikin edelleen olla isänä ja äitinä mukana lapsenne elämässä ja lapsen ei tarvitse menettää teitä.
..missähän sie oot asunut nää vuodet?Minäkin haluun sinne....koska se kuulostaa turvalliselta paikalta.
Kyllä ainakin täällä itä-rajan tuntumassa on sellaset soskut jotka ottaa ilomielin lapsia huostaan kun tulee avioero uhka.....varsinkin siinä tapauksessa jos toispaikkakuntalainen ja lääniläinen äiti ei luovuta automaattisesti oman kunnan pojalle lapsia.
Aukaiskaa silmät, ennen kun on myöhäistä.
Nyt on Suomessa huostaanotto Buumi ja kaikki syyt on eroittaa vanhemmat ja lapset, jopa tekaistuilla asiakaskertomuksilla.
Varokaa...miehet on valistuneita ja heillä on kaikki valta puhuu teistä potaskaa soskuille ja tietysti myös mielenterveys puolelle.Aivan samanlailla siis tekevät ,kun naiset ovat tehneet kautta aikojen eli nopeet syö hitaat.
... varmasti pääsee sossun silmätikuksi...
Ja eiköhän tässä maassa ole monia lapsia jotka pitäisi ottaa huostaan taitamattomilta ja alkoholisoituneilta vanhemmilta... jos olisi riittävästi sijaisperheitä.
Ehdottaa että lapset jäisi isälle, koska lapselle liian suuri muutos, muutto ja uusi isäpuoli.
pulmunen! Tietenkin lapset jää isälleen. Sinähän se huorintekijät olet!
No hanki sitten uusi lapsi jos niitä on pakko olla! Ei avioero ole mikään ratkaisu ongelmiin!
Ensi alkuun totean että ei voi kuin ihmetellä miksei täällä pysy asiallisella linjalle neuvot vaan kaikenmaailman katkerat ihmiset vuodattaa vieraan ihmisen niskaan omia ongelmiaan (viittaan näihin fiksuihin kommentteihin ennen mua tässä ketjussa).
Mutta vastaus alkuperäiseen: mieti vielä tuota muuttamista uuden miehen luo samantien, mitä se voi aiheuttaa lapselle. Avioero on AINA iso elämänmuutos kaikille osapuolille. Suosittelen omaa asuntoa, todella.
Miehellä ei tarvitsekaan enää olla aikaa sinulle. Ehkäpä isä ryhtyy enemmän olemaan läsnä lapsien elämässä nyt. Miksi sinun on raahattava lapset mukaan tuohon tilanteeseen, antaisit heidän edes kauempaa totutella siihen, että isin ystävä ja lapsen kummisetä onkin nyt isäpuoli. Et sinä lapsia menetä, vaikka antaisit lasten asua pääasiallisesti isällään. Pääset sinäkin nauttimaan uudesta lemmestäsi.
olen tänään harkinnut paljon tätä asiaa ja pohtinut niin että pää sauhuaa. kysellyt kavereiden mielipiteitä ja soitin perheneuvojalle, no ensi viikolla vasta aika mutta kuitenkin! olen itse nyt sitä mieltä että haluan sen asunnon minulle ja lapselleni. katson sitten uuden miehen kanssa rauhassa suhdetta ja totuttelen lastani uuteen isäpuoleen! löytyisi nyt vain se asunto!
tämä alkaa olla niin raastavaa!
Kyllä minäkin suosittelisin sinua ajattelemaan kaikessa rauhassa tulevaisuuttasi ja teidän kaikkien tulevaisuutta. Eron myllerryksessä mieli tekee tepposiaan ja ainakin itse ajattelen tänään näin ja huomenna jo ihan toisin. Omassa asunnossasi pääset jaloillesi ja saat aikaa puntaroida uutta suhdettasi ja lastesi tulevaisuutta. Mihinkään teillä ei varmasti ole kiire. Pahinta olisi, että ryntäisit uuteen suhteeseen lasten kanssa ja suhde sitten ajautuisikin karille. Tätä en tietysti toivo, mutta et varmasti menetä mitään, jos annat ajan kulua ja elämän tasoittua. Itsenäistyminen eron jälkeen on varmasti myös tarpeen.
Lapsilla pitää toki olla oikeus molempiin vanhempiin ja se sinun pitää oppia hyväksymään myös uudessa suhteessa.
ihan mielenkiinnosta: oletko turusta ja etunimen eka kirjain M??? tarinasi kuulostaa uskomattoman tutulta..
en ole turusta päin... kiva kuulla että tarinani kuulostaa tutulle muillekkin kuin minulle! tuntuu että olen yksin maailmassa tämän tilanteen kanssa!
Kirjoituksestasi ei käy selville lapsesi ikä.
Ratkaisumallisi perusteella arvelen Sinun olevan vähän yli parikymppinen.
Kaverukset eivät varmaankaan ole enään kavereita.
Oletko yleensä varma, miten ihastuksesi ajattelee tulevaisuuden menevän uusioperheenä.Oletko Sinä "vihreää ruohoa aidan takaa". Ehdottaisin tarkkaa harkintaa. Onko Sinulla muita mahdollisuuksia kuin muuttaa lapsesi kanssa ex-miehesi kaverin kotiin?
Kaverin täytyy olla todellinen Gentlemanni, jos elämäntapamuutos sujuu tuosta noin vaan.
> - ex-kaverin vaimo riesaksi
> - ex-kaverin lapsi riesaksi
> - ex-kaverin hyvät puolet painolastiksi kun
arki tulee vastaan. (ex-vaimolle ainakin)
Voi onnistua vain jos uusioperheessä on molempien lapsia ja molemmilla on riittävästi ikää ja elämänkokemusta. Ja pitkä pinna.
Onnea yrityksellenne.
tää onkin. toivottavasti menetät lapsesi miehelle, sun täytyy ensin itte opetella elämään,jotta voit kasvatta lapsestasi järkevän tyypin. aikuistu ja kattele vain sivusta ystäviä....siis myös miehesi,ei niihin tartte koskee!