Olen pitkäaikaistyötön, joka on jo vuosia asunut etäavosuhteessa, eli kumppanini ja minun välillä on turhan pitkä matka kun elämme peräti eri kunnissa. Nyt on alkanut etäisyys syödä ihmistä niin, ettei jaksaisi enää pätkän vertaa. Suunnittelemme yhteistä asuntoa, vaikka sillä siunaaman hetkellä kun sellainen yhteiselon onni aukeaa, tipahdan pohjattomaan taloudelliseen kuiluun. Kumppanini ansaitessa "liian paljon" en saa päivärahaa enää sentin senttiä. (Kuitenkin hänellä on velkoja, ja tiukkaa tulee tekemään.)
Kysyisin, että miten te työttömät kestätte sellaista että teillä ei ole yhtään omaa rahaa? Kaikki, KAIKKI, pitää aikuisen ihmisen ruinata kumppaniltaan! Miten kestää itsetunto?
Minulla on kuitenkin säästöjä n. 1000 €, suurella vaivalla koottuja. Voin maksaa siitä tulevan asunnon panttia ja muuttoni, mutta muuten haluaisin pitää rahani pahan päivän varalle itselläni. Kumppanistani se oli hieman väärin. Mutta entä jos hän joku kaunis päivä sanoo että antaas vetää? Entä jos tulee sairautta? Entä jos kuitenkin haluan edes joskus jotain ostaa, vaikkapa jonkin huonekalun? Pitäisikö minun nyt syödä nämä säästöni jotta kumppanini olisi tyytyväisempi joutuessaan jatkossa kuitenkin elättämään minua...???
Vai olisiko parempi unohtaa koko juttu ja kärsiä vaan edelleen arkisin yksinäisyyttä ja ankeutta, jotta on omat rahat ja oma tahto?
Kysyisin, että miten te työttömät kestätte sellaista että teillä ei ole yhtään omaa rahaa? Kaikki, KAIKKI, pitää aikuisen ihmisen ruinata kumppaniltaan! Miten kestää itsetunto?
Minulla on kuitenkin säästöjä n. 1000 €, suurella vaivalla koottuja. Voin maksaa siitä tulevan asunnon panttia ja muuttoni, mutta muuten haluaisin pitää rahani pahan päivän varalle itselläni. Kumppanistani se oli hieman väärin. Mutta entä jos hän joku kaunis päivä sanoo että antaas vetää? Entä jos tulee sairautta? Entä jos kuitenkin haluan edes joskus jotain ostaa, vaikkapa jonkin huonekalun? Pitäisikö minun nyt syödä nämä säästöni jotta kumppanini olisi tyytyväisempi joutuessaan jatkossa kuitenkin elättämään minua...???
Vai olisiko parempi unohtaa koko juttu ja kärsiä vaan edelleen arkisin yksinäisyyttä ja ankeutta, jotta on omat rahat ja oma tahto?
Vastaukset 16
Vanhimmat
kestäisi elää mieheni rahoilla. Se on ihan selvää.
Tämä saattaa kuulostaa naljailulta, mutta ei todellakaan ole tarkoitettu naljailuksi, mutta tuli vain mieleeni, että jos hankkisit töitä niin ongelma ratkeaisi sillä.
Luuletko että sitä saa kuin kaupasta lenkkimakkaraa?
(Kaikkien terveys ei kestä olla MISSÄ tahansa työssä, esim. selkävikaisena ei mennä siivoojaksi.)
Vai pitäisikö lähteä huoraamaan vielä kun ehtii ennen uutta lakia...
Ei Suomessa ole työttömiä, on vaan ihmisiä joille ei työ kelpaa. Menet siivoamaan junia niin saat fyrkkaa. Ei kelpaa siivoustyöt, ei kelpaa pikaruokalat. Toimitusjohtajan palli heti tänne.
Eli voisiko joku työtön vastata, elikkä joku jolla on omaa kokemusta.
En jaksa enää "mene töihin" -vittuilua. Ei sitä kaikille ole tarjolla, kun työssäolevat tekevät palkatonta ylityötä niin ettei ketään muuta vahingossakaan palkattaisi!
Ei tuommoisista mihinkään ole. Tee yhteiskunnalle palvelus ja heitä veivisi. Eipä ole sitten ongelmiakaan.
Ota varovasti ja tee niinkuin muutkin. Viranomaiset eivät voi rajoittaa vierailujasi ystävättäresi asunnossa. Hän voi muuttaa tietysti yksinään isompaan asuntoon jos tarvitsette enemmän tilaa. Sinulla pitää olla jossain virallinen osoite jonne virkaposti menee. Kenties se on nykyinen asuntosi. Alivuokralaisen kuitilla maksama vuokra vaikuttaa toimeentulotukeen.
Tällä järjestelyllä sinulla on paluumahdollisuus jos suhteesi ei onnistukaan ja samalla saat yhteiskunnalta ne tuet mitä nykyäänkin.
Tukiloukusta pääseminen vaatii työpaikkaa.
vastauksia olet saanut! Tiedän täsmälleen millaista on olla pitkäaikaistyötön, vaikka en itse sitä olekaan.
Kaikki työttömät jotka tunnen ovat joutuneet työttömiksi ollessaan naimisissa tai avoliitossa. Kaikille on koitunut suunnatonta painetta toimeentulosta. Yhden ihmisen palkalla on mahdotonta elää, ellei se ole tuhansia euroja.
Harkitsisin tarkkaan yhteenmuuttoa tuossa tilanteessa. Muuttakaa samalle paikkakunnalle, eri asuntoihin!
suosittelisin säästämään omaa rahaa ainakin jonkun verran,sillä on aina hyvä olla jotain
jemmassa pahan päivän varalle.olet kyllä aivan oikein järkeillyt tämän,mitäs jos hän jonain päivänä sanookin että antaa vetää?
tai tapahtuu jotain muuta.
mitäs teet jos olet asunnotta ja pennittön?
suosittelisin säästämään omaa rahaa ainakin jonkun verran,sillä on aina hyvä olla jotain
jemmassa pahan päivän varalle.olet kyllä aivan oikein järkeillyt tämän,mitäs jos hän jonain päivänä sanookin että antaa vetää?
tai tapahtuu jotain muuta.
mitäs teet jos olet asunnotta ja pennittön?
Kyllä käytät omat rahas ensin jos alat sitten toiselta pummimaan! Mulla päättyi just tämmöinen suhde pitkäaikaistyöttömän kanssa. Olin aivan uupunut siitä työmäärästä jonka jouduin tekemään kun herralle ei kelvannut mikään duuni. Oli allergiaa pölylle, joo, mutta kyllä lähemmäs kahdeksassa vuodessa luulisi löytyvän työ jossa siitä ei ole haittaa! Kolme lyhyttä työsuhdetta kahdeksan vuoden aikana! Ja aina mä toivoin että se pysyisi siellä työssä, mutta loppui ne suhteet, varmaan siihen yleisallergiseen asenteeseen! Ja jos mä olisin kuullut että sillä on vielä jemmarahaa jossain!!!Mieti nyt vähän! Jos tulee sairautta niin työttömät saa ilmaisen hoidon.
Ja älä ihmeessä muuta yhteen; eikö olisi mahdollista saada sinulle omaa asuntoa jostain lähempää tyttöystävääsi? Eikö se olisi parempi ratkaisu? Tai sitten teet yhteenmuuton epävirallisesti kuten on ehdotettu. Muutoin tuo työttömyyselämäntapasi tuhoaa kyllä teidän suhteen. Kyllä sitä jonkinaikaa jaksaa olla kannustava ja uskoa toiselle aukeavan mahdollisuuksia, mutta ihminen on vaan ihminen ja väsyy.
Erostamme on nyt senverran aikaa, että eksälleni on alkanut ensimmäiset ulosottokirjeet tipahdella, kun en ole maksamassa laskuja.
Pakko yrittää kovettaa sydän, vaikka joo, olen eronkin jälkeen lainannut hänelle rahaa...
pummaamaan? Se on ihan lakisääteistä tämä "pummaaminen" jos yhdessä asutaan. Siksi en haluasi koskaan joutua tuohon tilanteeseen. Vielä vähemmän muuttaa siihen vapaaehtoisesti.
En ole KOSKAAN elänyt kenenkään rahoilla, mutta olen kyllä lainannut tälle kumppanilleni tuhansia markkoja rahaa TYÖTTÖMÄNÄ ollessani. Hänellä kun ne velat ovat. Myin jopa omistusasuntoni vuosikausia sitten jotta HÄNTÄ ei vedetä siellä levottomalla alueella turpaan, ja erinäisten kommervinkkien takia jouduin syömään suurimman osan saamistani kaupparahoista. Mitään ei jäänyt jäljelle, kun piti sijoittaa vielä kumppanin autoonkin.
Näitä kun ajattelee, niin olisikohan kenties minullakin vaihteeksi oikeus toiselta saatuun apuun???
Työttömät eivät saa ilmaista hoitoa. Sossu ei maksa sairauskuluja - käsittääkseni - mikäli kumppani on töissä. Sekin siis pitäisi hänen maksaa, jos sairastun.
Mutta täällä ilmenneistä asenteista päätellen taidan tehdä rikoksen pelkällä olemassaolollani.
Menisin kyllä töihin jos sellaista olisi. Jopa palkallista (tällä hetkellä olen palkattomassa harjoittelussa).
Lue uudelleen mun edellinen kirjoitus!
Haluan kertoa sulle miten pidät suhteesi kasassa! Hyvä mies! En kai mä suhun suhtaudu vihamielisesti, oonhan mä vuosikausia rakastanut pitkäaikaistyötöntä ja tiedän että siitä syyllistetään muutenkin. Mutta että laittaisit toisen maksamaan ja pitäisit itse sivussa rahaa, se ei kuulosta hyvältä.
Negatiivisimmat kuvaukset oli mun omasta suhteesta joka on historiaa! Ja just siks mitä kuvasin! En haluu että niin käy sulle, siks käytin aika kovia ilmaisuja että tajuut miltä se tuntuu toiselta puolen. Jos ei heti, niin jonkun ajan kuluttua, jos se työttömyys on vakituinen kuvio. Jokaisen parin rahakuviot on omansa, sun alkuperäisessä pohdinnassa ei ollut noita lainaamisjuttuja. Meillä ei ollut niin että olisin ikinä ollut saamapuolella. Sitähän voi pohtia sitten miten kertalainaaminen ja jatkuva elättäminen lopulta tulee maksamaan.
Voihan sitä kompensoida kotitöilläkin, noinpäin siitä vois saada vielä kiitostakin.
Myös esim. naispuolinen ystäväni oli vastaavassa tilanteessa, valmistumisen jälkeen ei irronnut mitään töitä, oli laman loppuvaihe. Ainoa mitä hän sai oli seksilinjatyö! Ja mun mielestä tossakin olis mennyt jo raja! En ehdottanut sulle esim. tota duunia (sitä voi tehdä paikkakunnasta riippumatta) koska se on ihmisarvolle jo aikamoista kyytiä, sen kolme kuukautta kun hän sitä työtä teki, niin huomasin kuinka rikki voi mennä kun päivittäin saa tuntikausia jutella ties millaisten pervojen kanssa!!!
Työttömyys on hirveä asia. Mutta älä muuta yhteen ettet pilaa suhdettasikin! Etkö tosiaan voi muuttaa lähemmäs tai hänen luokseen epävirallisesti?
Eri tapauksethan nämä, mutta hieman täällä on semmoista henkeä koko foorumilla nyt että työtön = automaattisesti retku.
Olemme pohtineet kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, eikä mikään vaikuta hyvältä. Olisin kyllä valmis esim. tekemään kaikki kotityöt jos asuisimme yhdessä ja minulla ei olisi tuloja, mutta se ei tietysti auta siihen että riittääkö se raha vai ei. Ja äkkiä ne ovat minunkin säästöni syödyt, jos sille tielle lähdetään. Ennemmin voisin ajatella laittavani ne vaikka kodin kalusteisiin joita kumpikin voi käyttää. Onpahan sitten mitä ottaa mukaan jos tuleekin ero.
Tuo alkuperäinen tilanne on aika paha, huonompaa ei kyllä montakaan ole. Kuitenkin ainakin yksi tapaus löytyy, se on sellainen että toinen on pienyrittäjä. Jos pienyrittäjän puoliso joutuu työttömäksi, niin silloin rankaistaan vielä pahemmin. Ainut keino on ero, varsinkin jos tulot vaihtelevat eikä pääoma riitä tasaukseen. Joten ei kannata muuttaa yhteen, rakkaus lentää ikkunasta ulos kun köyhyys astuu ovesta sisälle.