Onko parempi olla avoliitossa jossa ei ole onnellinen vai onnellinen mutta ilman sitä toista vieressä? monen vuoden suhde takana,mutta tuntuu että SE JOKIN puuttuu...kadonnut...auttakaa prinsessaa hädässä!
Kumpi parempi?
Prinsessa84
143532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ilman toista. Kyllä se onni vielä vastaan kävelee, usko pois.
Mutta on se vaan niin helvetin vaikeeta lähteä monen vuoden suhteesta, vaikka ajatuksen tasolla se tuntuisi helpolta ja oikealta. Nyt kun se on tehty, niin on ruvennut miettimään, että entä jos asiat olisi voinut korjata... Minä uskon vielä tuohon vanhaan "se oikea" kliseeseen ja tiedän, että entiseni (ensimmäistä kertaa viittaan häneen tuolla sanalla) ei sitä minulle ole. Exän mielestä se ei vaihtamalla parane. Nyt, vain pari päivää eron jälkeen, aika rupeaa kultaamaan muistoja ja yritän taistella niillä aseilla, joilla eroa perustelin. Vielä edessä yhteisten tavaroiden jako ja minun on pysyttävä vahvana, minähän tämän puheeksi ensimmäisenä otin.
Mutta väärin kai se on kituuttaakaan, kun päässä pyörii ajatuksia jostakin muusta...
niinpä kai, mut se eroaminen on tosi vaikeeta,varsinkin ku ei halua jäädä ihan tyhjän päälle, ja suhde on kuitenkin kestänyt yli 5 vuotta... vaikee tehdä päätös ja toteuttaa se
Kyllä se kannattaa pohtia läpikotaisin. Ja keskustella myös toisen osapuolen kanssa siitä, että mikä mättää suhteessa. Ehkä molempien panoksella suhteeseen voi saada taas uutta potkua ja uusia tukipilareita. Mene ja tiedä. Ajatteluvoimia sulle.
Kiitos. täytyy kyllä nyt oikeen miettiä tätä juttua et mitä pitäis tehdä...
elämääsi eteenpäin, äläkä liikoja vilkuile taaksepäin. Olen aikanani ollu aivan samassa tilanteessa. Alussa oli ikävä ja koski, mutta ajan mittaan päätökseni osoittautui aivan oikeaksi.
Reilun vuoden elin sinkkuna, jonka jälkeen tapasin mieheni. Mikä muu tässä elämässä olisi tärkeämpää, kuin onnellinen parisuhde.
minulla on vieläkin sama ongelma, tossa pari tuntia tajusin että mieheni on minulle se oikea, mutta loppujen lopuksi en silti vieläkään tiedä, kumpi parempi, minun jättää mies tai olla suhteessa jossa riidellään koko ajan...
mun pää hajoo kun en tiedä mitä pitäis tehdä...
Mulla on aikalailla sama tilanne päällä, erona vaan se, että ajatuksissani on toinen mies. Olemme kihlattuni kanssa seurustelleet yli 5v, mutta hän ei vaan tee minua enää kovin onnelliseksi. Suhteemme on hiipumassa enkä saa siitä enää suurempia kiksejä... Kun vain tietäisin, että en joudu katumaan päätöstäni (jota en ole vielä tehnyt). Voimia prinsessalle päätöksen tekemiseen
Mulla on kanssa sama ajatus et on pelko et jos kuitenkin teenkin väärän päätöksen, jos suhde kuitenkin voi muuttua, mut tällä hetkellä se on jotenkin mahdoton ajatus...
rakastan kyllä miestäni, mutta en ole onnellinen suhteessa, ja päätös on tärkein tähän mennessä ja haluan tehdä oikean, mutta nyt tuntuu etten oikeen saa päätöstä tehtyä.
voimia sullekin, toivottavasti tehdään molemmat oikea päätös miesten suhteen :)
pieni tauko suhteessa,ni ei tuu tehtyy liian hätäisesti ratkaisuja? joskus se auttaa näkemään asiat oikeassa valossa kun ottaa vähän välimatkaa ja muista vielä että päätöksen kanssa ei ole mikään kiire..onnea jatkossa mitä sitten ikinä päätätkin!
Olishan se tauko ihan hyvä ajatus, mut me ollaan siitä juteltu ja ollaan molemmat sitä mieltä et jos pitää taukoa se on lopullista, eihän sen toki tarvi olla sillai mut kuitenkin.
Voimia mä kyllä tarvinkin, ku en osaa päättää mitä mä haluan.
Hei prinsessa,
täällä vähän sama tilanne. Yhdessä ollaan oltu yli 4 vuotta, ja kovasti tässä pohditaan mikä on suhteen tulevaisuus. Ongelmia ollut jo pitkään. Oikeastaan minä mietin enemmän suhdettamme kuin mies. Mies ei näe niin paljon ongelmaa, vaikka on omalla käyttäytymisellään silti vaikuttanut suhteeseen. Siis negatiivisella sellaisella.
Onhan tämä vaikeaa. Sitä miettii, millaista olisi asua yksin. Toisaalta se tuntuu vaikealta lähteä; miettii että pitkä suhde kuitenkin, on ollut myös kivaa yhdessä. Mutta se toinen puoli sitten. Tuntuu kuin Se Jokin puuttuisi elämästä. Ahdistaa. Tuntuu ettei ei ole niin onnellinen kuin voisi. Ja silti ajattelee että tekisikö pahimman virheen erotessa.
Mitkä ovat mietteesi nyt, prinsessa? :)samassa veneessä ollaan...
Samoja aatteita kun prinsessalla ja edellisellä. Kelailen vaan että mennäkkö vai jäädä. Kauhea kämppäkuume päällä ja tuntuu että pitäis vaan mennä. Toisaalta on miehen kanssa puhuttu suurioisa umpisolmuista auki, ja vähän haluis jäädäkkin. Mutta piru jos se vielä kerran menee mönkään niin hajoan. Palasiksi lattialle enkä jaksa tätä enää uudelleen. :(
Ja entä jos yksin kämpässäni kk kuluttua itken, tiedän toisen itkevän tahollaan ja kadun, kaikkea ja koko eroa, ja mietin kuinka kaikki olisi järjestynyt kun olisin antanut mahdollisuuden.
Tai mitä jos tai mitä jos..
Kellun sisukkaasti puolessavälissä enkä tiedä mitä tehdä. Moni muukin asia vaikuttaa, raha, omat ongelmat, itsehäpeä, ikäero, lemmikit, ajankohta, helkkari mikä ei vaikuttais? Ja olen ihan hukassa. Hitto kun joku osaisi kysyä ne oikeat kysymykset ja mä saisin lukot auki tavalla tai toisella. Jään tai lähden, kun vaan tietäisi että se on oikea päätös.
Tsemppiä kohtalotovereille :)
Onni tulee ihmisestä itsestä, ei kenestäkään muusta. Kumppani rinnalla täydentää sinua, mutta ei ole onni itsessään. Jos olet suhteessa ja onneton, ei ole mitään järkeä tuhlata enempää niin sinun kuin kumppanisikaan onnea. Sekä sinä että kumppanisi ansaitsette onnen ja jos ette sitä voi yhdessä saavuttaa, ei yhdessäololle mielestäni löydy hyviä perusteita. Vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi, ja kun tiedät kuinka sen saavutat, sinun ei tarvitse pelätä yksinoloakaan. Oman itsensä tunteminen on avain onneen ja kun olet saavuttanut sisäisen onnesi, olet myös parempi kumppani toiselle, koska osaat antaa toiselle tilaa olla omalla tavallaan onnellinen. Sen vielä lopuksi haluaisin todeta, että onni ei ole mikään staattinen tila, vaan itse saavutan onnen pienistä asioista: onni on koko elämän mittainen tie, ei päämäärä.