Olen muutamia kommentteja lukenut, että 30wee nainen on jo sitä "käytettyä kamaa" ja että pitää olla nuorempaa "laatua"...
Itse olen 30, pari vuotta sitten reilun kuuden vuoden avoliitosta eronnut, lapseton sinkku. Ulkonäkö vallan passeli. :)
Satuin tuossa tovi sitten ihastelemaan mielessäni erästä puolituttua miestä joka nyt sattuu olemaan pari vuotta nuorempi, ei kai sellaisiin toiveita??? ;)
Minkähän ikäisiä tässä nyt pitäisi sitten kyttäillä vai onko sitä tuomittu vanhaksi piiaksi?? :)
Mielipiteitä, kiitosta.
Itse olen 30, pari vuotta sitten reilun kuuden vuoden avoliitosta eronnut, lapseton sinkku. Ulkonäkö vallan passeli. :)
Satuin tuossa tovi sitten ihastelemaan mielessäni erästä puolituttua miestä joka nyt sattuu olemaan pari vuotta nuorempi, ei kai sellaisiin toiveita??? ;)
Minkähän ikäisiä tässä nyt pitäisi sitten kyttäillä vai onko sitä tuomittu vanhaksi piiaksi?? :)
Mielipiteitä, kiitosta.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Et sä enää mikään sinkku ole jos olet eronnut. Ihan sama mitä elämälläsi teet, kyttää ketä haluat. Positiivisia mielipiteitä on turha odottaa täällä.
En ole ollut naimisissa enkä ole käynyt läpi avioeroa. En siis virallisiin lomakkeisiinkaan laita puumerkkiä kohtaan eronnut.
Ei kai jokainen joka joskus on seurustellut ole virallisesti eronnut????
Ai kolmekymppinen nainen ikäloppu! Hohoijakkaa.
Mielestäni nainen on parhaillan siinä nelikymppisenä.
Sen verta elämää ja elämistä nähnyt, ettei ihan jokaiseen "hiirenloukkoon" työnnä itteensä-
Nelikymppiset naiset ovat erinomaisia myös seksissä, sekä omia mielipiteitä, ja kaukonäköisyyttä löytyy.
Itte 35 äijänä,arvostan nelikymppisissä myös sitä , että nämä ainakin minun tuntemani ovat hyvinkin huumorintajuisia sekä ylensäkin sen tason naisia, joiden kanssa tulee toimeen helposti oltiin sitten baarissa tai työpaikalla- Oli jutun aihe mikä tahaansa...
Nainen on naisen iässä siinä reilu kolmekymppisenä- sitten se vaan paranee, nelikymppisenä se on täys kymppi!
En minä vakavissaan itseäni ikälopuksi väitäkään.
Luin vain eräiden kommentteja ja ajattelin että kuinkakohan yleinen katsantokanta se on. Riippuu tietysti jokaisen omasta iästä. :)
Elikkä tässä siis alkaa vasta lähenemään sitä parasta ikää. =) Kiitos!
en siis olekaan vielä kaatopaikkakamaa (paitsi jos pokaalimammalta kysytään, mutta hänhän lupasi jättää tämän palstan, kun tämä niin oksettaa)
Mulla on sama tilanne kun olen 30v ja sinkku. Tosin en ole koskaan seurustellut 3,5 vuotta pidempään. Kukaan muu ei ole kommentoinut negatiivisesti mun tilannetta muuta kuin omat ystävät kun ovat sanoneet että vapaana olevat kolmekymppiset miehet voivat tietysti olla kyllä jo jämiä, mitä muut eivät ole huolineet. Siis ystäväni ei tajua, että kommentillaan tarkoittaisi myös minua. Heh, eli en ole ottanut kovinkaan vakavasti tuommosia kommentteja, vaan uskon että me ketkä vielä hakevat omaa kumppaniaan ollaan sitä tyytyväisempiä mitä tarkemmin "valkataan" kenen kanssa sitä loppuelämä vietetään!
Ikä sinänsä ei merkitse mulle hirveästi, mutta miehen pitää olla ehtinyt kokemaan yhtä paljon kuin itsekin olen ehtinyt joten hän ei voi olla kyllä 10 vuotta nuorempi.
Hassua että munkin kohdalle on osunut pari just kaks vuotta nuorempaa poikaa... Ainakaan heitä ei ikä tuntunut vaivaavan vaikka kyllä varmaan niitäkin miehiä on jotka haluavat ehdottomasti nuoremman tytön eikä vanhempaa.
Itse voisin kyllä kuvitella olevani poikamaisen liki nelikymppisen kanssa ennemmin kuin paljon nuoremman, mikäli ei vielä ole ehtineet perhettä perustamaan.
Eipä tuollainen kommentointi kyllä todella kypsän ihmisen kommentilta kuulostakaan.:)
Ajattelin vain kysyä herättääkö ajatuksia.
Mäkin tunnen muutaman todella poikamaisen yli nelikymppisen sekä taasen pari tällaista alle kolmekymppistä, joissa olisi potentiaalia. :) Tottahan se on täysin tyypistä kiinni kuka sopii kenellekin.
Suuri osa ikäisistäni naisista ei vaikuta kovin paljoa kypsyneen teini-iästä. Eletään vielä satu- ja biletysmaailmassa, tosin sama koskee varmaan miehiäkin.
Tulen paremmin juttuun itseäni muutaman vuoden vanhempien naisten kanssa enkä edes jaksa katsella montaa vuotta nuorempia koska kiinnostuksen aiheet ovat aivan eri maailmasta. Varmaan tässä täytyy vielä jokunen vuosi tehdä töitä ja odotella että alkaa kiinnostavia tapauksia löytyä, naiset kun valitettavasti hakevat usein vain itseään vanhempia miehiä :).
Oma nainen on 29-vuotias. Lapseton sinkku, takana oli pitkä ja lopulta aika paska avoliitto. Uskomattoman kaunis ja mahtava nainen, joka päivästä oon onnellinen kun ollaan yhdessä. Taitaa olla osasto "runkkarit" joka sössöttää suureen ääneen että 30-vuotias ei kelpaa. Ei kelpaakaan! Miksi laadukkaan aikuisen naisen pitäisi tyytyä runkkariin joka ei naisista ymmärrä enempää kuin mitä on isän runkkulehdistä lukenut?
En todella tyydykään näihin mainitsemiisi tapauksiin. Sen verran laatua löytyy. :)
Hienoa että olette löytäneet toisenne, onnea teille paljon!!
vaikuta laadukkaalta naiselta, kun puhut runkkaamisesta ja muuta täysin sopimatonta. Toivon, että saat oikein lipevän, satoja naisia paneman adoniksen.
Lukutaitoinen olisi saattanut huomata, että "David" ei ehkä ole nainen.
Kiitos toivotuksestasi. =D Ehkä olen sitten TYPRÄ.
En ole kyllä puhunut mitään mainitsemastasi toiminnosta.
Minkäikäinen muuten itse olet? Uteliaisuuttani vain haluan tietää kun nuin kehut naistasi... Hienoa!!
29-vuotiaita molemmat. Naisellani ruhtinaallinen 2kk ikäero muhun, sen verta nuorempi nyt olen.
Onnellisen miehen kelpaa kehua, sen verran hemmetin hieno nainen mulla on. Kaikkea mitä mies voi toivoa: kaunis, älykäs, lahjakas, viisas. Se mistä tykkään ihan erityisesti on että hänessä on yhdistelmä edelleen nuoruuden villiyttä ja energiaa (välillä todella hämmästyttää kun törmää kolmeakymppiä lähestyviin naisiin jotka käytännössä muistuttaa Salkkareiden Ullaa pienoiskoossa) yhdistettynä aikuisen naisen fiksuuteen ja kokemukseen. Ja jälkimmäinen vailla sitä älytöntä kyynisyyttä ja katkeruutta mikä kovin montaa naista nykyään vaivaa. "Kaikki miehet on paskoja, ne pettää kaikki joten mitä väliä jos petän minäkin..."
Tuollainen ei kauheasti houkuttele. Eikä toisaalta myöskään mikään parikymppinen baariprinsessa thi hihi hihih hii jonka kanssa ei muusta keskustella kuin siiderin hinnoista ja Salattujen elämien viime tapahtumista, siis kärjistäen. Koen olevani todella onnekas, kun todella koen voivani elää naiseni kanssa, ja silti elämä on ihan muuta kuin nuoren tytön alituista bailaamista, siideriä ja sitä kellä OC:n kundeista on tiukimmat rintalihakset. Jos olisin 10 vuotta nuorempi, ajattelisin varmaan toisin. Näin vähän (vaan ei liikaa) elämää nähneenä sitä arvostaa hieman muita asioita. Kuten että rakkaansa kanssa voi viettää tuntikausia vain jutellen kaikesta mahdollisesta.
Jep jep. Joka päivästä oon kiitollinen ja tyytyväinen. Hän on lopulta se joka valitsee että on mun kanssa eikä toisinpäin. Ei ole päivää ettenkö muistaisi kertoa kaikesta tästä hänelle. Nuorempana sitä oli liian ylpeä kertomaan jos nainen merkitsi paljon. Nyt ei enää tee mieli ottaa sitä riskiä ettenkö aamulla voisi ensimmäiseksi sanoa "Olet todella kaunis tänään ja mä rakastan sinua!"
Naurattaa nämä pellet jotka edes leikillään kehtaavat selittää kuinka 30-vuotias nainen ei kelpaisi mihinkään. Uskonkin vahvasti että asialla on pari todellista luuseriryhmää: parikymppiset tumpelot jotka luulevat sen 30-vuotiaan naisen olevan niin epätoivoinen että tämä tekisi mitä vaan kelvatakseen edes yhdeksi yöksi nuoren klopin panopuuksi. Ja toinen ryhmä on sitten vanhat (50 ) äijät jotka luulee edelleen olevansa haluttavia huippu "oria" parikymppisten typyjen mielestä ja jotka kuvittelee sen 30-vuotiaan olevan niin epätoivoinen että pitäisi kelpuuttaa kiitollisena jokainen mahdollinen äijä (vanhakin) joka osoittaa kiinnostusta. Ja kun pakit tulee niin katkeruus kasvaa. Onnea näille. Tai pikemminkin sääliä, toivoisin että pitäisivät enemmän turpaansa tukossa kun ne mielipiteet on aika tyhjänpäiväisiä, katkeruus paistaa aika kauaksi. Katkeruus kun osoittautuukin että nainen tuntee oman arvonsa eikä tyydy mihin tahansa - eikä tarvitsekaan.
Varo vaikuttamasta kolmekymppiseltä sinkkusyöjättäreltä, osa 30w sinkkunaisista on hyvin itsekkäitä seksinmetsästäjiä, jotka eivät kiinnosta ketään miestä parisuhdemielessä. Varo vaikuttamasta sellaiselta.
Ei ole tapana todellakaan käyttäytyä hyökkäävästi ja käydä kimppuun. Tapanani olen yleensä katsella tilanteita takavasemmalta.
Keskustelen kyllä oikein mielelläni ihmisten kanssa mutta ei minusta syöjätärtä saa kyllä kuvitelmissa. Mutta hyvä vinkki.
Osa näistä on puhtaasti hyökkääviä, olen aika vaatimattoman näköinen mies, mutta olen siitä huolimatta saanut osani näistä vanhempien naisten hyökkäyksistä baarissa.
Toinen osa niistä on kuitenkin sellaisia passiivisesti hyökkääviä, jotka flirttaavat jokaisen baarissa kulkevan miehen kanssa, ja odottavat, että joku tulee poimimaan. Sitten ovat ihan valmista kauraa, että lähdetäänkö jo kämpille...
Mutta hienoa, jos et ole näitä. Ei kannata antaa sellaista fiilistäkään että olisit, kun et kerran ole. :)
...niihin jotka mielellään flirttailee miesten kanssa baarissa, mutta ehkä kerran kahdessa kuussa tulee vastaan joku jonka kanssa voi oikeasti lähteä jatkoille. Silloinkaan ei välttämättä ole seksiä vaan voi olla kiva että on juttuseuraa tai joku vaan saattaa kotiin. Harvoin kyllä itse uskallan tehdä aloitetta muuta kuin siihen aika kesyyn flirttailuun...
Kuten mainitsin, olen usein siellä takavasemmalla katselemassa. Siis olen kyllä sosiaalinen luonne ja tykkään keskustella ihmisten kanssa ja tutustua ihmisiin, ja siinä onkin syy miksi käyn baareissakin. En siksi että sieltä pitäisi aina löytää joku joka vie yhdeksi yöksi mukaansa... ei todellakaan.
En sano, etteikö minulle mies kelpaisi, mutta en lähde ulos periaatteella "nyt on saatava joku!"
Jos sattuu kohdalle mielenkiintoinen persoona, niin se on ihan juttu erikseen.
Erosin kolmekymppisenä, n 10vee sitten ja silloin olisi pitänyt kohdta se oikea, kymmenen vuoden aikana tämä mies on erakoitunut niin että vaikka joku nainen kiinnostuisikin niin meikäläinen ei helpolla innostu.Ulkona käymiset ovat jääneet minimiin, viihtyy kotona entistä paremmin, harrastukset tulee tärkeimmiksi ja sitä syntyy niitä pinttyneitä tapoja ...
Huomaa kyllä tanssipaikoilla kuinka 40 ja 50 vuotiaita naisia on paljon enemmän kuin miehiä, naiset jotka on alle 40 heillä on vielä kysyntää ja sen ikäiset miehetkin ovat aktiivisempia.
Mitä vanhempi, sitä vaikeempaa...siltä ainakin minusta tuntuu, enää ei huvittaisi päästää ketään lähelle...
Ethän sinä nyt sen käytetympää ole kuin kukaan muukaan meistä. Lähinnä tulee mieleen että käytetyksi haukkuu ne katkerat jotka ovat jääneet kokonaan ilman. Tai sitten ne nelikymppiset jotka vielä kuvittelevat saavansa kakskymppistä naista. Oikein hyvässä iässä olet ja kuten täällä on jo todettu niin sinä vielä paranetkin, parhaat ajat on vasta edessäpäin, ainakin mitä seksiin tulee ;).
Tosin itse olen ihmetellyt semmoista seikkaa että mikähän siinä on kun aika monet naiset tuossa kolmenkympin kohdalla alkavat katselemaan nuorempia miehiä? OLen kaveripiirissäni huomannut sellaista ja saahan sitä täältä netistäkin lueskella. Tulee vaan mieleen että yrittääkö nainen "peitellä" sitä omaa vanhenemistaan katselemalla nuorempia poikia ;).
Jos saisin toivoa, haluaisin miehen joka on mahdollisimman lähellä omaa ikääni. Näin en tuntisi itseäni niin vanhaksi kuin voisin tuntea nuoren pojan kanssa. Eli kumoan omalta osaltani tuon väitteen että kolmekymppiset haluavat nuorempia poikia...
Onkohan se sitten sitä kolmenkympin kriisiä jos naiset alkaa katselemaan nuorempia??? =)
No mutta katsellahan saa, ja tuo pari vuotta nuorempi jonka aloituksessani mainitsin, hänestä en edes tiennyt että yhtään nuorempi pitkään aikaan. Tarkoituksella en kyllä nuorempiin silmiäni käännä.
Mutta kyllähän sitä katselee ja kuuntelee jos silmää ja korvaa miellyttää, oli sitten mikä se ikä tahansa. :)
Vai että, sinä olisit mukamas " käytettyä kamaa " ??? Paskanmarjat sanon, minä !!! Varmasti ymmärrät, että näillä palstoilla liikkuu aika paljonkin miehiä, joiden päänsisällä ei liiku, yhtään mitään.
Minulla on sellainen vahva käsitys, että huomattavan suuri osa miehistä- ikähaitarissa 20- 25- vuotta... 25- 30- vuotta, pitää itseään vanhemmista naisista.
Täällä tehdään kärpäsestä härkäsiä....kiistellään, että onko 32-vuotias rupsahtaneempi ja epätoivoisempi sinkki kuin vaikkapa 27-vuotias (eli ALLE 30-wee)!!? Ei kai muutama vuosi sinne tänne yhtään mitään eroa tee, haloo??? Onko 37-vuotias erilainen kuin 42-vuotias tai vaikkapa 57-vuotias tai 62-vuotias?? Tässä kolmenkymmenen kohdalla menee jokin maaginen ja kait pelättykin raja, jota ilmeisesti suurennellaan ja jota monet liene pelkäävätkin näistä kirjoituksista päätellen.
No olen reippaasti sinua vanhempi, enkä tunne itseäni ollenkaan luuseri-sinkuksi, päin vastoin; koko ajan olo tuntuu paremmalta ;-)
Yksi seikka mikä varmastikin on totta: taitaa nuo ikäiseni ja hiukan vanhemmat miehet olla tiiviisti parisuhteessa, tai sitten kipuilevat sitä, sillä heistä ei kyllä valitettavsti ole tarjontaa :(
Kohta 6 vuotta olen pitkän suhteen jälkeen sinkkuillut, ja täytyy sanoa että olen tavannut vain 3 ikäistäni miestä, yhtään vanhempaa en ole deittaillut. Pääosin deitit ovat olleet 5 - 10 vuotta minua nuorempia.
Ymmärrän että näytän nuoremmalta (miesten arvaukset 28 - 32 v, mikä sitten lie tottakaan?), ja en suostu twinsettiin ja suoriin housihin helmet kaulassa pukeutumaan. Tosin en käytä napapaitaa ja jauha purkkaakaan. Minua ei kiinnosta pukumiehet, senkö tähden sitten saan seuraa vain nuoremmista?
Ja totta, kyllä ikäiseni varatut ystävänikin kovasti nuorempia vilkuilevat, näin ei ollut esim. 5 vuotta sitten.
Ei niin, että nuoruuus olisi vain negatiivista, kypsiä mukavia miehiä olen tavannut, heillä ollut useamman vuoden vakavia seurusteluja takanaan, seköhän heistä on tehnyt "aikuisemman"?
Itse olen 25v ja olen asettanut naiselle tällä hetkellä yläikärajaksi 28v, mutta jos nainen on 30v, lapseton ja meillä synkkaa hyvin, niin voisin ihan mahdollisesti venyttää yläikärajaa...
Olet nainen parhaassa iässä ja elämääkin nähnyt. Kyl sulle ottajia löytyy ja paljon! usko pois :)
Mä olen kanssa vain avoliitossa ollut eli en virallisesti eronnut ja ikää 31-vuotta. Mä katselen ihmisiä iästä riippumatta, ikähän vain numero, mutta periaatteessa "unelmamies" olisi noin 29-36 vuotias.....
Mulle kelpaisit mainiosti! *iskee simmua*
;) iskee takas, eipäs tytötellä kuitenkaan.
kolmenkympin jälkeen nainen rupsahtaa pahasti. Ulkomailla peli on naisella kolmekympin jälkeen pelattu(jos et ole rikas).
Suomessa rupsiksella on vielä jonkinlaista kysyntää. Tosin monet jäävät vain panoiksi ja väliaikaisiin suhteisiin.
Niin itselle kelpuutan vain ikäisiäni tai itseäni nuorempia naisia. Musta se on vähän kornia jos nainen on vanhempi. No onhan itselläni kanssa ollut noita väliaikaisia suhteita vanhempien naisten kanssa, kelläpä nyt niitä ei olisi ollut. Eihän tuo 30 v nyt paha ole, tsemppiä!
tuo 30 wee ole mikään paha. Sitä lähtien vaan nainen vanhenee nopeasti. Kannattaa varmasti miettiä nyt vakiintumista tosissaan jos sitä meinaat. Olet varmaan huomannut että täälläkin on paljon yli 30 wee naisia jotka ovat olleet pitkään sinkkuja. Aina niiden suhteet on aika lyhyt kestoisia.
Niinpä, eivät taida miehet olla kumminkaan tosissaan heidän kanssaan. He jäävät helposti vain sellaisiksi pelinappuloiksi.Pakko myöntää että itsekkin on joskus tullut vastaavaa pelailua tehtyä.
yleensä fuckbarbaroiksi ...
Mitä huolit ikäsiskoni mun, meillä on nyt käsissämme kaikki se mitä toivoa voi: nuoren ihmisen into, 30 vuoden elämänkokemus takana ja vähintään saman verran vuosia edessä (toivottavasti!), itsevarmuus kehittynyt aikuisen naisen tasolle ja taidot muutakin kuin parikymppisillä pikkupimuilla! Lisäksi voidaan vielä oppia monta uutta asiaa (kaikki voivat, missä iässä tahansa!) on työkokemusta, parisuhdekokemusta ja vielä onneksi rypytön naamakin! Lisäksi tässä iässä moni meistä tietää jo oman tyylinsä, omat lahjakkuutensa, omat heikkoutensa ja kantapäänkin kautta on opittu jotain. Mieti kaikkia näitä asioita sellaisina hyvinä puolina, joita tulevan mieslöytösi tulee arvostaa. Ne ovat meidän kolmekymppisten aarre, asia, jota ei parikymppisillä ole.
Itse löysin kultakimpaleeni vasta nyt ja olen todella onnellinen! Hän arvostaa minua kaiken tuon edellä mainitsemani takia ja on onnellinen siitä, etten ole mikään parikymppinen Lolita, jolla ei ole mitään halua vielä asettua paikoilleen tai miettiä yhteistä tulevaisuutta. Olen iloinen siitä, ettei hän katsele kenenkään pikkupimun perään, vaan arvostaa meidän yhteisiä hetkiä ja keskusteluja, joista luulisin molempien saavan irti enemmän, kun on hiukan elämää takana ja siis enemmän asioita, mistä puhua.
(Kultani mun, luin kirjoittamasi kehut tarkkaan tässä keskustelussa, joten suukkoja sulle ja kiitos kauniista sanoista! Toivon aina olevani tuota kaikkea mitä kirjoitat. Ja kiitän jokaisesta hetkestä sun kanssasi! En mä valitse sua, aurat vaan kohtasivat kesällä, jatko on tässä :-)
Valitse tarkkaan siskoni, ne helmet löytyvät kyllä, ei ikä ole mikään kriteeri - ellei sitten positiivisessa mielessä. Käytä kaikkea sitä, mitä sulla on, VOIMANASI, älä miinuksenasi. Ole ylpeä siitä, mitä olet. Se on kaikki PLUSSAA. Pää pystyyn, vatsa sisään, rinta ulos! Mies huomaa itsevarman naisen paremmin kuin ikänsä puolesta vielä epävarman pikkutytön.
vielä tossa itsevarmuudessa kehittämistä kun egoat itseäsi ja haukut nuorempia naisia...
...ole ollut nuorempi kuin nyt? En syntynyt tämän ikäisenä. Ja varmuus itseen kasvaa vuosien myötä, usko pois. Myönnän, omassani on kehittämistä vielä rutkasti, samoin kuin varmaan jokaisen ihmisen uskossa itseensä, sinunkin kun kaiken haukkumisena otat. On se kumma kun kaikki otetaan kritiikkinä, kun ihminen vain oman kokemuksensa kautta haluaa rohkaista toista ihmistä. (Anteeksi siis pahoilta kuulostaneet sanat, jos joku nuorempi tyttö ne nyt vakavasti otti!)Jokainen ikä on hyvä ikä, kutakin vaihetta eletään vain kerran. Mutta Ciceroa kopioidakseni: "Ihmiset ovat kuin viini: huonot tulevat vanhoina happamiksi - hyvät käyvät vanhentuessaan yhä paremmiksi." Älä annan oman herkkänahkaisuutesi tehdä temppua sinulle, älä kadehdi toiselle annettua rohkaisua & positiivista palautetta ja älä etenkään ota kaikkea itseesi. Herkkänahkaisuus on happamuutta ja näköjään sitä löytyy jo parikymppisistäkin... Näköjään kaikkien ei tarvitse edes vanheta maistuakseen etikalta. Muistakaahan kaikki: tärkeintä on kasvaa omien kokemusten kautta ja rakkaus ei ikää katso: jotkut löytävät sen nuorina, jotkut kypsemmällä iällä. Itse olen onnellisempi näin, kun olen virheistäni viisastunut ja saanut tutustua todella mahtavaan ihmiseen ja nyt jaan kokemukseni tämän ihmisen kanssa tasavertaisina ja saman ikäisinä kumppaneina... Vaikka sitten kolmeakymppiä molemmat lähestytäänkin. No problem, nuoria silti ollaan!
Itse olen 33v mies, eronnut jo 5v sitten exästäni. Olen työelämässä, pidän huolen kunnostani ja olen ihan fiksun näköinenkin. Miksi sinkku? Olen tullut siihen tulokseen että hyvän kumppanin löytyminen on lähes lottovoiton arvoinen juttu, eli käytännössä mahdoton unelma. On huvittavaa kuinka sukulaiset ja tuttavat jaksavat huolehtia sinkkuudestani ja siitä etten seurustele, mutta kokemus on opettanut että onnellinen sinkkuelämä voittaa paskan parisuhteen koska tahansa.
Tämä 30v ikä on siinä mielessä aivan loistavaa, että on jo sinut itsensä kanssa ja muiden mielipiteille ikisinkkuudestani voi röyhkeästi nauraa vaikka päin naamaa=)