Minulla on 38-vuotias mieskaveri. Hän on mukava, empaattinen, ystävällinen ja huolehtivainen.
Pidän hänestä ystävänäni kovasti!
MUTTA
Tämä mieshenkilö ei ole kouluttautunut, ei ole tehnyt töitä kuin jossain pitseriassa joskus yli 10 vuotta sitten. Hän saa kaikki sosiaaliset etuudet (toimeentulotuki jne.) Ei mene siksi töihin, kun töistä saa niin vähän rahaa, ja menettää nuo etuudet. Nyt oli 3kk työkokeilussa, ja on kuulemma 'henkisesti ja fyysisesti'loppu! Mieshenkilö on perheensä ainut lapsi, äiti ostaa ruuat ja rahoittaa miehen elämää muutenkin. Mies asuu kyllä yksin.
Naissuhteet, ei ikinä kunnon seurustelusuhteita, ihastuu kaikkiin naisiin, yleensä vähän yli parikymppisiin! Jos joku on hänelle ystävällinen, ottaa kaiken huomion 'rakkaudenosoituksina'.
Mies käyttää paljon alkoholia. Humalassa käytös arveluttavaa, mustasukkaista ja holtitonta. Ei ymmärrä että esim. minä en halua tavata häntä kun hän on humalassa.
Olemme olleet 3 vuotta ystäviä. Hän on antanut minulle paljon ja olen yrittänyt tukea häntä ja toivoa sormet ristissä että löytäisi itselleen asiallisen naisen!! Hän on rakastunut minuun, vaikka itse seurustelen niin koko ajan pitäisi soitella ja hän laittaa sääliviestejä ja tykkäämisviestejä jne jne jne. Olen sanonut 40000 milj kertaa ettei hän siinä mielessä kiinnosta minua, mitä parisuhde edustaa. Hän muka sitten väittää, että 'kyllä mä sen tiedän..' mutta sama rumba jatkuu ja jatkuu. Olen sanonut nätisti, huutanut ja vaikka mitä!
Mies mököttää, ja tulee viestejä että 'ai susta on tullut tollainen ja tollainen..' Vähän ajan päästä kuitenkin kysyy että 'voiko soittaa jne jne'.
Tottakai jollakin tapaa säälin häntä. On ylipainoa ja muutenkin jollakin tapaa hän on niin kovin naivi, lapsellinen ja kömpelö naissuhteissaan.
Nyt hän on löytänyt alkoholisti naisen, joka muutti heti hänen luokseen. Tai toi tavaransa ja on tälläkin hetkellä jonkun muun miehen luona..
Olen yrittänyt sanoa, että kannattaisiko tuollaista naista katsoa, toisaalta ajattelen, että elämää opettaa ja hänen olisi korkea aika oppia parisuhteesta jne koska niihin ei ole mitään valmiita malleja.
Mies on usein masentunut, aikanaan oli itsetuhoinenkin. Minulla itsellänikin on ollut suurta surua, menettänyt koko perheeni enkä jaksa aina hänen masennustaan vaikka kuinka yritän..välillä palaa minullakin ihan kiinni!!
Toivon hänelle kuitenkin hyvää ja haluaisin olla PUHTAASTI vain ystävä, joka tukee kun on tarvis, mutta ei omien resurssien rajamailla.
Antakaa vinkkejä, että miten handlaisin tämän homman niin, ettei tulisi katkeruutta tai vihanpitoa, ystävyyden menettämistä jne jne.???!
Korostan että en itse missään nimessä ole neiti täydellinen enkä aina ehkä hoida ystävyyttä oikealla tavalla!
Pidän hänestä ystävänäni kovasti!
MUTTA
Tämä mieshenkilö ei ole kouluttautunut, ei ole tehnyt töitä kuin jossain pitseriassa joskus yli 10 vuotta sitten. Hän saa kaikki sosiaaliset etuudet (toimeentulotuki jne.) Ei mene siksi töihin, kun töistä saa niin vähän rahaa, ja menettää nuo etuudet. Nyt oli 3kk työkokeilussa, ja on kuulemma 'henkisesti ja fyysisesti'loppu! Mieshenkilö on perheensä ainut lapsi, äiti ostaa ruuat ja rahoittaa miehen elämää muutenkin. Mies asuu kyllä yksin.
Naissuhteet, ei ikinä kunnon seurustelusuhteita, ihastuu kaikkiin naisiin, yleensä vähän yli parikymppisiin! Jos joku on hänelle ystävällinen, ottaa kaiken huomion 'rakkaudenosoituksina'.
Mies käyttää paljon alkoholia. Humalassa käytös arveluttavaa, mustasukkaista ja holtitonta. Ei ymmärrä että esim. minä en halua tavata häntä kun hän on humalassa.
Olemme olleet 3 vuotta ystäviä. Hän on antanut minulle paljon ja olen yrittänyt tukea häntä ja toivoa sormet ristissä että löytäisi itselleen asiallisen naisen!! Hän on rakastunut minuun, vaikka itse seurustelen niin koko ajan pitäisi soitella ja hän laittaa sääliviestejä ja tykkäämisviestejä jne jne jne. Olen sanonut 40000 milj kertaa ettei hän siinä mielessä kiinnosta minua, mitä parisuhde edustaa. Hän muka sitten väittää, että 'kyllä mä sen tiedän..' mutta sama rumba jatkuu ja jatkuu. Olen sanonut nätisti, huutanut ja vaikka mitä!
Mies mököttää, ja tulee viestejä että 'ai susta on tullut tollainen ja tollainen..' Vähän ajan päästä kuitenkin kysyy että 'voiko soittaa jne jne'.
Tottakai jollakin tapaa säälin häntä. On ylipainoa ja muutenkin jollakin tapaa hän on niin kovin naivi, lapsellinen ja kömpelö naissuhteissaan.
Nyt hän on löytänyt alkoholisti naisen, joka muutti heti hänen luokseen. Tai toi tavaransa ja on tälläkin hetkellä jonkun muun miehen luona..
Olen yrittänyt sanoa, että kannattaisiko tuollaista naista katsoa, toisaalta ajattelen, että elämää opettaa ja hänen olisi korkea aika oppia parisuhteesta jne koska niihin ei ole mitään valmiita malleja.
Mies on usein masentunut, aikanaan oli itsetuhoinenkin. Minulla itsellänikin on ollut suurta surua, menettänyt koko perheeni enkä jaksa aina hänen masennustaan vaikka kuinka yritän..välillä palaa minullakin ihan kiinni!!
Toivon hänelle kuitenkin hyvää ja haluaisin olla PUHTAASTI vain ystävä, joka tukee kun on tarvis, mutta ei omien resurssien rajamailla.
Antakaa vinkkejä, että miten handlaisin tämän homman niin, ettei tulisi katkeruutta tai vihanpitoa, ystävyyden menettämistä jne jne.???!
Korostan että en itse missään nimessä ole neiti täydellinen enkä aina ehkä hoida ystävyyttä oikealla tavalla!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.