Elikkäs miten te ihmiset jotka olette kokeneet(jonakin osapuolena) sen mitä nyt kerron, ja mitä se on teille tuonnut? Hölmösti sanottu mut kuitenkin.
Tyttöystäväni jätti minut n.6kk sitten. Syitä mm. rakkauden hiipuminen, pelko että jotain jää kokematta ja kohta on jo 30v. Nuo syytkin tuli vähän kakerrellen eikä todellisuudessa tienyt miksi halusi erota mut niin vain halusi. Siinä päättyi 2v. yhteiseloa.
Sovittiin että ollaan ystäviä mutta silti yritän saada häntä takaisin, tuloksetta. Ei halunnut eikä voinut tarjota minulle muuta ystävyytemme. Hyväsyin sen. Paremoi sekin kuin ei mitään!
Pakotin itseni eteenpäin elämässä ja tapasin toisen tytön. Hänkin eronnut samoihin aikoihin kuin minä eli ajallisesti n.3kk sitten. Meillä synkkas hyvin ja sain taas elämäni raiteilleni mutta ex oli jollain tasolla mielessäni.
Tiesin sen exäni ja minun välini menneiksi mutta ystävyyden halusimme säilyttää. Olimme yhteydessä ja tapasimme kahvin merkeissä silloin tällöin. Puhuimme tosi avoimesti ja molemmilla tuli aina hyvä mieli. Mutta sit kaikki kääntyikin...
Exäni oli antanut ymmärtää että hän lievästi katuu päätöstään että jätti minut. Huomasin sen hänestä myös ilman sanomista. Sitten hän kertoi kaiken. Kertoi rakastavansa minua ja ktuvansa päätöstä. Ei enää tiennyt miksi oli näin tehnyt. Menin aivan sekaisin ja tein kovan päätöksen. Jätin nykyisen tyttöni ja "palasin" exän luo.
Olimme yhdessä vain hetken kun olin niin vihainen hänelle hänen teoistaan. Tunne rakastaa häntä mutta järki laittaa vastaan. Liian paljon oli tapahtunut ja se oli koko ajan läsnä. Palasin sit taas tyttöön josta erosin exäni takia mutta enää en tiedä miksi. Olen edelleen väleissä exäni kanssa ja hiukan kaipaan häntä. Hän oli nainen jota todella rakastin ja se yllätti minut itsenikin. En ole ikinä ollut niin onnellinen kuin silloin.
Seurustelen nyt ja on kivaa ja hyvää mutta ei huippua. Se ei ole samaa mitä oli exäni kanssa. Heitinkö jotain hukkaan sen takia että luulin tekeväni oikein. Exä on edellen mielessä mutta niin on myös hänen tekonsa. Nykyisestä pidän myös todella paljon mutta en kai tarpeeksi kun exä on mielessä. Minulla oli mahdollisuus saada hänet takaisin mutta jätin sen käyttämättä. En haluaisi joutua katumaan enkä todellakaan enää satuttaa ketään.
Olen satuttanut exääni, nykyistä ja itseäni. En ikinä olisi uskonut kokevani tälläista. Tämä on kuin elokuvasta tai jostain kököstä saippuadraamasta. Toivoisin teiltä kommentteja tai kokemuksia... Tiedän että olen kusipää tekojeni takia joten sitä ei tarvitse enää mainita!
Tyttöystäväni jätti minut n.6kk sitten. Syitä mm. rakkauden hiipuminen, pelko että jotain jää kokematta ja kohta on jo 30v. Nuo syytkin tuli vähän kakerrellen eikä todellisuudessa tienyt miksi halusi erota mut niin vain halusi. Siinä päättyi 2v. yhteiseloa.
Sovittiin että ollaan ystäviä mutta silti yritän saada häntä takaisin, tuloksetta. Ei halunnut eikä voinut tarjota minulle muuta ystävyytemme. Hyväsyin sen. Paremoi sekin kuin ei mitään!
Pakotin itseni eteenpäin elämässä ja tapasin toisen tytön. Hänkin eronnut samoihin aikoihin kuin minä eli ajallisesti n.3kk sitten. Meillä synkkas hyvin ja sain taas elämäni raiteilleni mutta ex oli jollain tasolla mielessäni.
Tiesin sen exäni ja minun välini menneiksi mutta ystävyyden halusimme säilyttää. Olimme yhteydessä ja tapasimme kahvin merkeissä silloin tällöin. Puhuimme tosi avoimesti ja molemmilla tuli aina hyvä mieli. Mutta sit kaikki kääntyikin...
Exäni oli antanut ymmärtää että hän lievästi katuu päätöstään että jätti minut. Huomasin sen hänestä myös ilman sanomista. Sitten hän kertoi kaiken. Kertoi rakastavansa minua ja ktuvansa päätöstä. Ei enää tiennyt miksi oli näin tehnyt. Menin aivan sekaisin ja tein kovan päätöksen. Jätin nykyisen tyttöni ja "palasin" exän luo.
Olimme yhdessä vain hetken kun olin niin vihainen hänelle hänen teoistaan. Tunne rakastaa häntä mutta järki laittaa vastaan. Liian paljon oli tapahtunut ja se oli koko ajan läsnä. Palasin sit taas tyttöön josta erosin exäni takia mutta enää en tiedä miksi. Olen edelleen väleissä exäni kanssa ja hiukan kaipaan häntä. Hän oli nainen jota todella rakastin ja se yllätti minut itsenikin. En ole ikinä ollut niin onnellinen kuin silloin.
Seurustelen nyt ja on kivaa ja hyvää mutta ei huippua. Se ei ole samaa mitä oli exäni kanssa. Heitinkö jotain hukkaan sen takia että luulin tekeväni oikein. Exä on edellen mielessä mutta niin on myös hänen tekonsa. Nykyisestä pidän myös todella paljon mutta en kai tarpeeksi kun exä on mielessä. Minulla oli mahdollisuus saada hänet takaisin mutta jätin sen käyttämättä. En haluaisi joutua katumaan enkä todellakaan enää satuttaa ketään.
Olen satuttanut exääni, nykyistä ja itseäni. En ikinä olisi uskonut kokevani tälläista. Tämä on kuin elokuvasta tai jostain kököstä saippuadraamasta. Toivoisin teiltä kommentteja tai kokemuksia... Tiedän että olen kusipää tekojeni takia joten sitä ei tarvitse enää mainita!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika nopeaa toimintaa jos jo 3kk kuluttua erosta on toinen kehissä. En vain itse pystyisi tuohon, mutta jokainenhan elää tyylillään. Tekee hyvää olla erottua vuosi vähintään yksin ja katsella ihan rauhassa.Siinä selkenee ajatukset hyvin.Mihin kiire??