Olemme eroamassa ja haluaisimme jakaa vähäisen omaisuutemme keskenämme ja sopia lasten asiat myöskin keskenämme. Pitääkö meidän tehdä kuitenkin joitakin virallisia papereita, vaaditaanko niitä jossakin vaiheessa (verottaja, Kela)? Avioerohakemus toki tehdään virallisesti!
Omakotitalomme myyntivoiton laitamme puoliksi (olemme asuneet siinä yli kaksi vuotta, joten myyntivoitosta ei silloin kai makseta veroa) ja kuukaistulot on molemmilla lähes samaa luokkaa. Autoasia on jo hoidettu, joten mitään erimielisyyksiä ja epäselvyyksiä eroomme ei rahojen kannalta liity. Vaatiiko kärjäoikeus avioerohakemuksen yhteydessä jonkinlaista osituspaperia?
Ja miten lasten huoltajuus? Olemme suunnitelleet lasten elämää eteenpäin niin, että he asuisivat vuoroviikoin kummankin luona. Tässä tilanteessa kai ei tarvita elatusmaksuja miettiä(?). Muutetaanko lasten kirjat kuitenkin jomman kumman vanhemman luo? Ei kai heillä kuitenkaan ole kahta asuinosoitetta virallisissa yhteyksissä? Ja onko järkevää pitää lapset kirjoilla vain toisen vanhemman luona vai onko siitä jotakin etua, jos toinen on kirjoilla toisen ja toinen toisen luona (esim. Kela)? Kysymys voi olla ihan typerä, mutta tulipa mieleeni kuitenkin :-)
Haluaisimme mahdollisimman vähän byrokratiaa asioita sotkemaan, mutta kuitenkin haluaisimme tehdä asiat niin, että ne on oikein. Lasten asumiskuviot mietitään sitten jatkossa tarpeen tullen uusiksi, jos vuoroasuminen käy heille rankaksi tai he haluavat asettua jomman kumman luo pysyvämmin.
Neuvoja ottaisin kiitollisna vastaan.
Omakotitalomme myyntivoiton laitamme puoliksi (olemme asuneet siinä yli kaksi vuotta, joten myyntivoitosta ei silloin kai makseta veroa) ja kuukaistulot on molemmilla lähes samaa luokkaa. Autoasia on jo hoidettu, joten mitään erimielisyyksiä ja epäselvyyksiä eroomme ei rahojen kannalta liity. Vaatiiko kärjäoikeus avioerohakemuksen yhteydessä jonkinlaista osituspaperia?
Ja miten lasten huoltajuus? Olemme suunnitelleet lasten elämää eteenpäin niin, että he asuisivat vuoroviikoin kummankin luona. Tässä tilanteessa kai ei tarvita elatusmaksuja miettiä(?). Muutetaanko lasten kirjat kuitenkin jomman kumman vanhemman luo? Ei kai heillä kuitenkaan ole kahta asuinosoitetta virallisissa yhteyksissä? Ja onko järkevää pitää lapset kirjoilla vain toisen vanhemman luona vai onko siitä jotakin etua, jos toinen on kirjoilla toisen ja toinen toisen luona (esim. Kela)? Kysymys voi olla ihan typerä, mutta tulipa mieleeni kuitenkin :-)
Haluaisimme mahdollisimman vähän byrokratiaa asioita sotkemaan, mutta kuitenkin haluaisimme tehdä asiat niin, että ne on oikein. Lasten asumiskuviot mietitään sitten jatkossa tarpeen tullen uusiksi, jos vuoroasuminen käy heille rankaksi tai he haluavat asettua jomman kumman luo pysyvämmin.
Neuvoja ottaisin kiitollisna vastaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pakkoa ei ole, mutta viisainta on tehdä niin ositussopimus kuin lapsiinkin liittyvät sopimukset kirjallisesti.
Miksi ette tekisi, kun kerran sovussa olette eroamassa.... ei tule sitten jälkikteen "kitinää" niistä.
Pitääkö ositustiedot olla avioerohakemuksen liitteenä ja miten tarkasti? Riittääkö prosenttiosuudet (50/50) vai ihan euromäärät? Taloa tuskin ennätetään käytännössä myydä ennen I-vaihetta. Entä irtaimisto? Riittääkö siinäkin maininta 50/50?
Lasten huoltajuus sitten varmaankin pitää käydä sopimassa lastenvalvojan luona vai riittääkö siitäkin maininta erohakemuksessa?
Tehkää ositussopimus oikein ja huolella (luettakaa edes juristilla), jotta muotoseikatkin OK. Erohakemukseen siitä ei tarvitse mainita mitään.
Lasten tapaamiset, huoltajuus ja elatus voidaan vahvistuttaa myös avioerohakemuksen yhteydessä (tai lastenvalvojalla). Suosittelen että silloin olette hakeneet avioeroa yhdessä.
Itse olen "sopueron" kokenut.
Lopullista eropäätöstä ei saa ellei käräjäoikeudella ole lastenvalvojan luona tehtyä sopimusta lasten huoltajuudesta ja elatuksesta.
Kaikki varmasti tähtää siihen että lasten perusasiat täytyisi olla kunnossa ennen lopullista "kopautusta".
Miettikäähän vielä tuota viikko-viiko systeemiä. Sivusta seuranneena ja omien kokemusten pohjalta suosittelisin muuta; esim. joka toinen pitkä viikonloppu etävanhemman (kauhee sana) luona. Näin lapsella on yksi peruskoti jonka läheisyydessä yleensä koulu, kaverit ym.
Sopuerossakin kannataa varautua siihen että ne pimeätkin tunteet tulevat jossain vaiheessa esiin. Molemmilla.
Minäkin olen kokenut sopueron, mutta lastenvalvojasta en ole nähnyt vilaustakaan. Käräjäoikeus vaatii kyllä selvityksen lasten elatusjärjestelyistä, mutta lastenvalvojalla käynti ei ole lakisääteinen velvollisuus. Me ainakin laadimme itse sopimuspaperin, jonka käräjäoikeus hyväksyi jokseenkin saman tien.
Minäkin olen eronnut sovussa. Ero hoidettiin kirjeitse sekä 1. että 2. vaihe. Missään vaiheessa ei oikeus ollut edes kiinnostunut onko meillä lapsia, eikä lapsia mainittu ollenkaan eron oikeuskäsittelyn yhteydessä. Vasta kun ero oli tullut voimaan kävimme lastenvalvojan luona tekemässä tai pikemminkin vahvistuttamassa tekemämme sopimuksen lapsen huollosta.
Jos teillä on omaisuutta (kiinteistöjä, osakehuoneistoja jne) kannattaa hoitaa ositus ihan virallisesti. Pankin lakimies voi avustaa teitä siinä.
Lasten asiat voitte sopia ihan keskenäänne - mutta ihan hyvä laittaa paperille. Halutessa voitte vahvistuttaa sopimukset käräjäoikeudessa tai lastenvalvojalla.
Kirjoilla kysymykseen, se missä lapsi on kirjoilla on merkitystä, kirjoilla olevalle vanhemmalle maksetaan lapsilisät.
Jos sovitte et ne menee puoleks, täytyy toisen rahat aina toiselle siirtää.
Viikko/viikko on lapsille rankkaa!!!2viikkoa/2viikkoa on jo parempi, mutta lasten kannalta parempi, sori tuntuu hirveeltä sanoa, joka toinen viikonloppu ja lomat etävanhemman luona.
Lapsella täytyy olla selkeesti osoite. kun lapselta kysytään missä asut, mitä hän vastaa?
Olen etävanhempi, lapsia ihan karsee ikävä, mutta lapsilla menee hyvin. Heillä on se tuttu koti.
En ole sen etä kuin ennenkään ,kaikista huolimatta.
On netti ja puhelimet keksitty. Lapset soittaa ja minä soitan.
Tsemejä.
Maallinen mammona mahdollisimman pian puoliksi, mutta lasten suhteen tehkää sopimus laikmiehen avulla erittäin tarkaksi! Jos molemmat joustaa ja kaikki sujuu, sopimus on vaan viitteellinen, mutta oma kokemus opetti että:
- kun tulee naiselle ikää, kateus, exän uusi nainen, ym
KAS KUMMAA, ENÄÄ HOIDOISTA EI VOI SOPIA! Tehkää ehdottomasti kirjallisesti sopimus asianajajien neuvomana.
Itsellä asia on poikinut 10 kk pompottelun ja kiusanteon koska "sopimus ei ollut juridisesti tarkka", vaikkain oli lastenvalvojan tekemä ja vahvistama.
Lähtemiset, tulemiset kellolleen. Kaikki pyhät ja lomat sekä muut tarkkaan ja vuorotellen.
Sen jälkeen voi olla aikuinen ja sopia erikseen miten menee.