seksi on parisuhteessa ja kuinka voi tietää, että tarpeet kohtaa seksissä sitten jatkossa? Eli kuinka pystyy valitsemaan puolisokseen samoilla haluilla olevan? Keskustelemalla vai miten? Vastauksia kiitos 30 vuotiailta.
Kuinka tärkeä
asia
121354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
valkkaan. Oon nyt senverran tätä palstaa seurannu et halut saattaa puolin ja toisin hävitä tai ehkä jopa kasvaa (en tiedä) about 2 wee vihkiseremonioiden jälkeen.
Nuorten ja terveiden ihmsten parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde vaan ystävyyssuhde.
Toinen kysymyksesi onkin hankalampi. Me pääsimme vaimoni kanssa molempia tyydyttävään lopputulokseen kahdella konstilla. Ensinnäkin seurustelimme niin kauan, että arki tuli vastaan ja tiesimme olevamme tässäkin asiassa melko samanlaisia.
Toinen vielä merkittävämpi asia oli, että lupasimme molemmat pyrkiä tekemään tälläkin saralla parhaamme tehdäksemme toisemme onnelliseksi. On vaikea uskoa, ettemme vielä sitä päivää näkisi jolloin halumme eroaisivat toisistaan. Toive sitten on, että halukkaammalla riittää pitkää pinnaa ja haluttomammalla riittäisi halua huolehtia puolisonsa tarpeista kykynsä mukaan. Tässähän se asian ydin tulikin; kykynsä mukaan. Enempää ei ole kohtuuden nimissä oikeus vaatia.
Kuten rakkaus- niin myös seksi alkaa aikaa myöden muuttaa muotoaan ja mitä avoimemmin pystyy keskustelemaan haluista ja ennen kaikkea siitä haluttomuudesta! Mikäli ei synny keskustelua niin nämä käsittelemättömät asiat alkavat syödä ihmistä pikkuhiljaa, Alkavat kalvaa.... hiljaa niin hiljaa sitä rakkauttakin!:
Nyt pahasen heitit kehiin :)
Eiköhän seksi ole suhteessa aikas tärkeä juttu ja tuskin kumpikaan ilman sitä tulee toimeen.
No jaa, tarkemmin mainittuna suhteessa pelkkä seksi nyt ei kanna kovinkaan pitkälle vaan mielestäni kaikki se mitä sen jälkeen tapahtuu. Pistetäänkö simmut kiinni ja aletaan pötköttään, molemmat omalla puolella sänkyä vai loikoillaanko sylikkäin nauttien toisen läheisyydestä. Jälkimmäinen on varmasti parisuhteessa tärkeää vaikka ilman seksiäkin.
Miten sit löytää samoilla haluilla olevan puolison, tuskin mitenkään uskoisin. Kyseessä taitaa olla kompromissien tekemistä ja asioihin suhtautumista niin kuin ne on. Kuitenkin jos homma skulaa ja molemmat ovat tyytyväisiä, ei mitään hätää mut jos toinen ei asiasta nauti on varmaankin keskustelun paikka.
Jos seksi ei toimi, ei parisuhdekkaan toimi.
Mistään ei voi etukäteen tietää, että tarpeet kohtaavat ja halut olisivat samanlaiset.
Ainoa minkä voi itse tehdä, on pyrkiä hoitamaan homma niin hyvin, että toinen ei vain halua seksiä, vaan pyytää sitä.
Eli on se vähän ittestäkin kiinni.
Puhun nyt nimen omaan pitkästä parisuhteesta, lyhyessä suhteessa sitä muutenkin naidaan jatkuvasti.
Jos parisuhde ei toimi niin ei seksikään toimi. Ja kun seksi ei toimi niin kyllä sitä alkaa itseltään kysellä että mitäköhän järkeä tässä oikein on? Suhde kusee eikä anna yhtään mitään ja seksikin on parasta ns. soolona.
Tärkeintähän on se avoimuus ja puhuminen asioista. Aktiivinen suhteesta huolehtiminen. Kun suhde voi hyvin niin myös seksi toimii. Väittäisin että aika harvassa tapauksessa jos seksi ei toimi voidaan silti sanoa ihan rehellisesti että suhde on kyllä kunnossa. Ei se ole. Kun asioista puhutaan rehellisesti ja rauhallisesti ääneen niin yhteiset ongelmat voidaan ratkoakin yhdessä. Kun molemmat sitten ovat tyytyväisiä niin kyllä ne petipuuhat maistuu sitten molemmille. Tyytymätön ihminen taas ei sitä toista halua.
Viimeinen tärkeä asia on toisen ihmisen aktiivinen ymmärtäminen. Asiat kuten että jos kumppanilla on vaikkapa todella rankka työ (fyysisyys/työaika/paineet) niin töiden jälkeen ei välttämättä tee mieli mitään muuta kuin kylmä kalja ja lämmin peitto. Tai ihan mitä vaan muuta mitä nyt toisen elämässä onkin, pitää pystyä jättämään itsekäs ajattelu romukoppaan ja miettiä myös toisen tunteita ja tilannetta. "Mä tahdon, sillä ei ole oikeutta kieltäytyä" ... välittämättä siitä mitä toisen elämässä tapahtuu?
Olen samaa mieltä tuosta asiasta.
Tuosta seksistä kieltäytymisestä ei mulla ole nykyisessä suhteessani kokemuksia, jos niin kävisi, luulisin, että vituttaisi.
Yhdessä aikaisemmassa suhteessa taas muutaman kerran kieltäydyin itse, mutta silloin kyse oli enemmänkin nk. sovintoseksistä.
Eli siis ensin mustis oli haukkunut mut totaalisesti ja sitten olisi muka pitänyt hetken päästä olla valmis rakastelemaan. Ei huvittanut.
aikuinen ihminen? *puistaa päätään*
Jos seksi toimii, sen merkitys on 5% parisuhteesta.
Jos ei toimi, 95%.
Tarpeet muuttuu ajan myötä, tulee erilaisia vaiheita, joita ei pysty ennustamaan.
Asioista pitäisi pystyä keskustelemaan, mutta on vaikea eritellä omia tarpeitaan varsinkin suhteen alkuvaiheessa, kun pyrkii sovittamaan ne kumppanin haluihin...
Seksuaalinen yhteensopivuus on koko suhteen a ja o. Itse olen intohimoinen ja seksi on minulle erittäin tärkeätä (yhden yön panoja en harrasta) ja jos se ei toimi, niin ei toimi sitten mikään muukaan parisuhteessa. Kyllä siinä räpeltäjien ja hiplaajien kanssa menee hermo ja turhautuu koko juttuun. Nyt ollaan nykyisen kanssa oltu 3 vuotta ja ollaan kuin mitkäkin kiimaiset kanit edelleen. Ja sen muuten näki katseesta heti ensi tapaamisella, että nyt sattui kohdalle samaa seksuaalista tempperamenttia oleva ihminen...Kaikki muukin arkiaskarrus sujuu kun on se yhteinen pilke silmässä!
Se ei ole avain asemassa parisuhteessa, samalla taajudella toki pitää olla, mut omalle kohdalle sen merkitys on vähäinen. Toki ei se haittaa jos toinen tahtoo paljon niin sitten kai se on uhrauduttava toisen vuoksi.
Jos seksi ei toimi niin ei se omalla kohdella ole ollut se pointti jonka takia mistään muustakaan ei tulis mitään.
niin silloinhan seksuaalisaastalla ei ole niinkään suurta merkitystä