Itse olen tapaillut muutaman kuukauden Suomi24:lla tapaamaani miestä, oikein hurmaava, fiksu ja tulemme mainiosti toimeen keskenämme. Meillä on hauskaa aina.
Itsellä on takana ennen tätä nettideittailua yksi pitempi suhde, joka oli hieman epämääräinen (kesti noin puolitoista vuotta). Aluksi se oli ihan hetken huumaa (seksiä) ja satunnaista tapailua. Kuitenkin kun olin tämän miehen kanssa niin sieluni salamoi ja "sen" tunsi (mitä se sitten lienikään? RAKKAUTTA). Kun katselimme toisiamme, niin emme kyllä muita ihmisiä huomanneetkaan. Me emme eronneet koskaan sillä emme varsinaisesti seurustelleetkaan. Siihen oli syynä erille paikkakunnille ajautuminen sekä ikäero.
...Nyt kun olemme päässeet nykyiseni kanssa alkuhuuman ohi, niin olen tulossa siihen tulokseen että etsimällä etsin netistä itselleni miestä, jolta halusin rakkautta. Löysin sen, nyt ei enää kiinnostakaan ja olen paha ihminen. Ja tämän kaiken tein luultavasti vain sen takia kun halusin unohtaa entiseni.
Nyt tämä entinen mies on mielessäni koko ajan, kun päästin hänet ajatuksiini. Olen tulla hulluksi ajatusteni kanssa, etenkin nykyisen mieheni seurassa.
En tosin tiedä onko tämä vain ohimenevää, sillä arkihan suhteissa koittaa aina. Koska en ole aiemmin seurustellut, en tiedä onko tällainen sekava olo ihan "normaalia". En vaan jotenkin vielä uskalla alkaa ajatella että viettäisin loppuelämäni nykyiseni kanssa. Jos hän tulisi jouluna kihlojen kanssa, niin varmaan juoksisin itkien karkuun.
Jos puolestaan exäni tulisi kosimaan minua ja pyytäisi minua muuttamaan hänen kanssaan Kanadaan, niin suostuisin ja lähtisin heti. Tiedän ettei tässä ole mitään järkeä, vaikka järki-ihminen olenkin.
Siispä: Kertokaan minulle, mitä minun tulisi tehdä. Itse en saa päätäni selväksi.
Itsellä on takana ennen tätä nettideittailua yksi pitempi suhde, joka oli hieman epämääräinen (kesti noin puolitoista vuotta). Aluksi se oli ihan hetken huumaa (seksiä) ja satunnaista tapailua. Kuitenkin kun olin tämän miehen kanssa niin sieluni salamoi ja "sen" tunsi (mitä se sitten lienikään? RAKKAUTTA). Kun katselimme toisiamme, niin emme kyllä muita ihmisiä huomanneetkaan. Me emme eronneet koskaan sillä emme varsinaisesti seurustelleetkaan. Siihen oli syynä erille paikkakunnille ajautuminen sekä ikäero.
...Nyt kun olemme päässeet nykyiseni kanssa alkuhuuman ohi, niin olen tulossa siihen tulokseen että etsimällä etsin netistä itselleni miestä, jolta halusin rakkautta. Löysin sen, nyt ei enää kiinnostakaan ja olen paha ihminen. Ja tämän kaiken tein luultavasti vain sen takia kun halusin unohtaa entiseni.
Nyt tämä entinen mies on mielessäni koko ajan, kun päästin hänet ajatuksiini. Olen tulla hulluksi ajatusteni kanssa, etenkin nykyisen mieheni seurassa.
En tosin tiedä onko tämä vain ohimenevää, sillä arkihan suhteissa koittaa aina. Koska en ole aiemmin seurustellut, en tiedä onko tällainen sekava olo ihan "normaalia". En vaan jotenkin vielä uskalla alkaa ajatella että viettäisin loppuelämäni nykyiseni kanssa. Jos hän tulisi jouluna kihlojen kanssa, niin varmaan juoksisin itkien karkuun.
Jos puolestaan exäni tulisi kosimaan minua ja pyytäisi minua muuttamaan hänen kanssaan Kanadaan, niin suostuisin ja lähtisin heti. Tiedän ettei tässä ole mitään järkeä, vaikka järki-ihminen olenkin.
Siispä: Kertokaan minulle, mitä minun tulisi tehdä. Itse en saa päätäni selväksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nainen jää järjettömään koukkuun siihen joka puhkaisi immenkalvon
lainen on ongelma täälläkin..
siis:et ole ainoa..
minä en saa mielestäni pois erästä miestä
No vastauksen tiedät varmaan itekin mitä tulisi tehdä jos haluaa sen mitä haluaa. Tartu hetkeen.
niin se on valitettavaa että nykypäivän
trendi on " pakko olla joku"
ja sitä etsitään sitten väkisin......:(
Mun mielestä kannattaa tyytyä vaan siihen oikeaan. Yksinäisenä on kuitenkin haaveet ja mahdollisuus vaikka mihin... Elämässä täytyy olla mahdollisuuksia.
Vähän kuin lottoamisessa. Ei voi voittaa jos ei lottoa :)
Itse olen kärsinyt vastaavanlaisesta tapauksesta. Suhdetta ei lopetettu kunnolla ja se jäi "vellomaan" mieleeni. Yritin aloittaa suhdetta toisen mieheen, mutta kun "alkuhuuma" oli ohi ja tämä häntä ennen ollut ihminen otti taas yhteyttä meni "pää ihan sekaisin". Siinä kävi loppujen lopuksi niin, että en ole kummankaan kans. Aika aloittaa ihan tyhjältä pöydältä, eli opetella elämään yksin. Ketään ihmistä ei voi korvata toisella ja eiköhän aika paranna haavat.