Heti kättelyssä haluan sanoa, että avioliitossani ei ole ollut fyysistä uskottomuutta tai muitakaan radikaaleja ongelmia. Tekstini sisältää turhamaisuuteen ja ulkoisiin seikkoihin liittyvää ainesta. Jos tällä hetkellä koet liikkuvasi liian syvissä vesissä, lopeta lukeminen tähän.
Koko suhteemme ajan mieheni on ollut kiltti puoliso, joka viihtyy enimmäkseen kotona: ei ryyppyiltoja, työmatkoja, lätkämatseja tms. Kotisohva ja autotalli on kaiken keskipiste. Emme käy missään, seksielämässä ei ole säpinää, merkkipäivinäkään saan kattiloita. Vaikka puolisollani olisi kaiket edellytykset olla hyvännäköinen mies, hän pukeutuu kuin pultsari ja pää / naama rehottaa huolittelematonta karvaa.
Puolisoni ei kerta kaikkiaan viitsi nähdä vaivaa, että minäkin tuntisin joskus itseni naiseksi. Olen omasta ja muidenkin mielestä varsin hyvännäköinen, hoikka ja tyylitajuinen nainen. Rakastan kauniita alusvaatteita, pitkien hiusteni laittamista, tyylikkäitä kenkiä, ihonhoitoa yms. Haluan samalla pitää myös kotimme kauniina ja siistinä sekä edes pari kertaa vuodessa olisi kivaa päästä hienosti syömään Rossoa laadukkaampaan paikkaan.
Kuten sanoin, mieheni ei tunnu arvostavan samalla tavalla estetiikkaa kuten minä. Kun hän tulee kotiin, hän syöksyy likavaatteissaan sohvalle, pyyhkii nenänsä koristetyynyyn ja pieraisee. Kauniisti laitetun aterian hän hotkaisee eikä koskaan kehu, että onpas hänellä kaunis vaimo - sitä hänen kaverinsa tosin usein tekevät.
Vaikka mieheni on kiva ja rakastava, tunnen, että minut on hylätty emotionaalisesti. Haluaisin rakastajan, joka antaa minulle positiivista huomiota, arvostaa samoja asioita ja saa MINUT TUNTEMAAN ITSENI NAISEKSI.
Olisiko minua helpompi ja turvallisempi rakastaa, jos olisin pikkuisen pullukka verkkarivaimo, joka tykkäisi pieruhuumorista ja kattaisi ruuan eripariastioihin? Olenko liian vaativa ja turhamainen, kun lomakohteeksi ei riitä Puuhamaa. Olenko vain valinnut väärän puolison?
Älkää tulko sanomaan minulle, että keskustele miehesi kanssa. Olen tehnyt sitä usein. Älkää tulko neuvomaan, että lopeta nalkutus. Sitä en tee, vaan yritän olla rakentava. Älkää sanoko, että arvosta sitä, mitä sinulla on. Minusta tuntuu, että olen sisältä jäätä. Haluaisin vain romantiikkaa, läsnäoloa ja kunnioitusta. Pelkään, että vieraaseen petiin retkahtaminen on vain ajan kysymys.
Koko suhteemme ajan mieheni on ollut kiltti puoliso, joka viihtyy enimmäkseen kotona: ei ryyppyiltoja, työmatkoja, lätkämatseja tms. Kotisohva ja autotalli on kaiken keskipiste. Emme käy missään, seksielämässä ei ole säpinää, merkkipäivinäkään saan kattiloita. Vaikka puolisollani olisi kaiket edellytykset olla hyvännäköinen mies, hän pukeutuu kuin pultsari ja pää / naama rehottaa huolittelematonta karvaa.
Puolisoni ei kerta kaikkiaan viitsi nähdä vaivaa, että minäkin tuntisin joskus itseni naiseksi. Olen omasta ja muidenkin mielestä varsin hyvännäköinen, hoikka ja tyylitajuinen nainen. Rakastan kauniita alusvaatteita, pitkien hiusteni laittamista, tyylikkäitä kenkiä, ihonhoitoa yms. Haluan samalla pitää myös kotimme kauniina ja siistinä sekä edes pari kertaa vuodessa olisi kivaa päästä hienosti syömään Rossoa laadukkaampaan paikkaan.
Kuten sanoin, mieheni ei tunnu arvostavan samalla tavalla estetiikkaa kuten minä. Kun hän tulee kotiin, hän syöksyy likavaatteissaan sohvalle, pyyhkii nenänsä koristetyynyyn ja pieraisee. Kauniisti laitetun aterian hän hotkaisee eikä koskaan kehu, että onpas hänellä kaunis vaimo - sitä hänen kaverinsa tosin usein tekevät.
Vaikka mieheni on kiva ja rakastava, tunnen, että minut on hylätty emotionaalisesti. Haluaisin rakastajan, joka antaa minulle positiivista huomiota, arvostaa samoja asioita ja saa MINUT TUNTEMAAN ITSENI NAISEKSI.
Olisiko minua helpompi ja turvallisempi rakastaa, jos olisin pikkuisen pullukka verkkarivaimo, joka tykkäisi pieruhuumorista ja kattaisi ruuan eripariastioihin? Olenko liian vaativa ja turhamainen, kun lomakohteeksi ei riitä Puuhamaa. Olenko vain valinnut väärän puolison?
Älkää tulko sanomaan minulle, että keskustele miehesi kanssa. Olen tehnyt sitä usein. Älkää tulko neuvomaan, että lopeta nalkutus. Sitä en tee, vaan yritän olla rakentava. Älkää sanoko, että arvosta sitä, mitä sinulla on. Minusta tuntuu, että olen sisältä jäätä. Haluaisin vain romantiikkaa, läsnäoloa ja kunnioitusta. Pelkään, että vieraaseen petiin retkahtaminen on vain ajan kysymys.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jo on rouvalla ongelmat, kuinka sä selviät kaikesta tästä. Kannattaisko sun tehdä asialle jotain.
Mä en ole nyt herättämässä arvokeskustelua siitä, mikä on elämässä tärkeintä. Kuten mainitsin tekstini ensimmäisessä kappaleessa, lopeta lukeminen, jos et kestä turhamaisuutta.
Tiedän sen, että maailmassa tapahtuu kauheampiakin asioita kuin minun tylsä kotielämäni. Tiedän, ettei koko elämäänsä voi rakentaa ulkoisten seikkojen varaan. Sen varsinkin tiedän, ettei ulkonäkö, estetiikka ja romantiikka ole kaikille yhtä tärkeää: hyväksyn muiden elämäntyylit vallan mainiosti.
Minun mielestäni minulla vain on oikeus omiin kiinnostuksenkohteisiini ja itselleni tärkeisiin asioihin. Ja se on raastavaa, kun puoliso on aivan toiselta planeetalta. Jos ei olisi lasta yms. niin ratkaisu olisi helppoa tehdä.
pettää, sillä siinä häviät oman itsekunnioituksesi, jota tekstisi perusteella on varsin vahvasti olemassa.
Jos ei puhuminen ja rakentava keskustelu onnistu millään, niin silloin ei jää jäljelle, kuin suora puhe. "Kuule mieheni, en jaksa enää tällaista elämää. Ellei muutosta saada aikaiseksi, niin minun on pakko päättää suhteemme."
Jos uskallat puhua suoraan, niin puhu, äläkä pakene varsinaista ongelmaa vieraaseen petiin, sillä siltä saat vain yhden käsittelemättömän ongelman lisää kaiken muun päälle.
Tai yhtä lailla voit puhua miehellesi suoraan siitäkin, että sinua on alkanut kiinnostamaan muut miehet sen takia ..... eli tuo mitä edellä kerroit ja sanot hänelle, että asia on näin, eikä tämä ole mitään leikkiä.
"Tai yhtä lailla voit puhua miehellesi suoraan siitäkin, että sinua on alkanut kiinnostamaan muut miehet sen takia."
Yksinkertainen ja hyvä vinkki! Tuon voin aivan hyvin tehdä, sillä pyrin aina rehelliseen kommunikaatioon. Eihän tuon sanomisessa mitään vaarallista ole, kun en ole edes vieraissa käynyt. Kiitokset! Kokeilen heti illalla.
On kirjoituksesi kuin minun elämästä.Samanlainen sottapytty mieheni.En etsinyt ketään,tapasin miehen johon lankesin.Rakastuin ja ...
Kirjoituksesi on kuin omat ajatukseni, joskin jo pelkkä Rossokin olisi meidän perheessä juhlaa, saatikka paremmat ruokapaikat... siitäkin huolimatta, että taloudellinen tilanne on hyvä.
Keskustelut ei tosiaan auta, vuosien saatossa erakkomaisuus vain lisäytyy...
Vielä en ole langennut, mutta houkutus on tällä hetkellä suuri, olenhan saanut piirittäjän miellyttävästä henkilöstä...
tiedän mitä tarkoitat !
Luulen että on vaan ajan kysymys - tai jos jaksat , niin ehkäpä joskus sitten kuitenkin harmittelet.
Et ole liian vaativainen ! kyllä sitä voi jotain muutakin toivoa elämältä kuin pieruhuumoria ja eripariastioita :)
te vaan taidatte olla liian erilaisia.
sanoit ettei keskustelu auta, joten en neuvo enää sitä tekemään, muuten olisin. älä hanki rakastajaa miehesi rinnalle, vaan jätä se ja etsi kokonainen parempi suhde.
jota inhoan. En ihmettele ettei äijälläsi stondaa.
Kiitos tästäkin kommentista. Ainahan tuollainenkin asia voi pitää paikkaansa: mies inhoaa vaimoaan, ja eron toivossa käyttäytyy piittaamattomasti. Tuollaiset asiat on oikeasti syytä selvittää eikä aina syyttää toista osapuolta.
tuon äskeisen kommentit. Tee niin kuin aikaisemmin aioit eli kerro miehellesi mitä haluat. Laita hänet muuttumaan, jotta teillä kummallakin olisi parempi olla. Älä missään tapauksessa lähde pettäjäntielle. Mieluimmin jos et saa liitoasi muutettua ja olet onneton, niin eroa.
"Laita hänet muuttumaan, jotta teillä kummallakin olisi parempi olla."
Tarkoitit varmaankin että "Laita hänet muuttumaan, jotta sinulla olisi parempi olla." Kyllä toisen käytöstä muuttaa voi, mutta se tarkoittaa ettei toinen voi olla oma itsensä kotonakaan. Raskasta.
Ehkä olisi kannattanut miettiä hiukan aikaisemmin, jos asutaan yhdessä, niin kyllä toisen luonne siinä tulee jo esille.
Jos toinen pitää mukavasta elämästä ja toinen kiiltokuvakodista, niin toinen on välttämättä onneton.
ap:n pitäisi saada miehensä huomaamaan ja muuttamaan tilannetta. Sanoin myös, että mikäli tätä muutosta ei tule, niin erota. Tarkoitin, että kummankin pitää haluta tätä muutosta - eihän liitto muuten onnistu.
Ihan lämpimästi suosittelen sinulle rakastajaa. Hanki vain hyvä ja laadukas. Pidä henkevyys kriteerinä. Esim. Runoilija-kirjailija akselilta saattaisit löytää... Autotallireinot unohda heti kättelyssä.
Oletetaan että tavoitteesi on liitosi pelastaminen.
Pettämisen paradoksi: jos rakastajasi antaa sinulle kaiken toivomasi, mitä se auttaa, koska miehesi näyttäytyy entistä huonompana.
Jos taas kokemus on huono, mitä iloa siitä voisi olla?
Silti voin suositella rakastajan kokeilemista. Se voi auttaa sinua tuntemaan itsesi, ja kautta pelastamaan liittosi.
..että uskallat lähteä tuollaisesta liitosta!!!
Miksi roikut suhteessa, jossa ei ole mitään positiivista tunnetta jäljellä..jos koskaan olikaan!!!
Selvästikin kaipaat, odotat , tarvitset ihan erilaisen kumppanin itsellesi. Tämä nykyinen ei ole eikä tule koskaan sellaiseksi!
Lähde, nauti, itsenäisty, ota vastaan mitä tuleman pitää..jopa yksinäisen naisen elämä on arvokkaampaa kuin olla tuollainen "kynnysmatto" !!!
sanottu, mutta todellisuudessa vaikeampi tehdä