Tulenkestävä syntinen helvetissä

saa henki ruumiin, näkymättömän, mutta todellisen.
Uskvainen sensijaan saa kirkastetun, näKyvän ruumiin, ja voi olla joko näkyvissä, tai sitten olla läsnä, mutta näkymättömänä.

Ja tämä näkymätön "henki-ruumis" ei voi tietenkään palaa, ei edes helvetissä !

Myös sellaiset, jotka pelastuvat, ikäänkuin tulen läpi, saavat henki-ruumiin, mutta eivät joudu pahaan paikkaan, vaan heistä tulee palvelevia henkiä Jumalan talouteen, ja palvelemaan uskovaisia. Ovat näkymättömiä olentoja.

Helvetin porteilla jaetaan asbestikintaat ja muut vermeet jotta ei pala tyystin.

on niin maallinen ruumis kuin hengellinenkin ruumis.
Tämä tässä ajassamme kuolleen ihmisen ruumis pannaan arkkuun ja arkku lasketaan hautaan, joka täytetään hiekalla tiiviisti. Arkussa oleva ruumis mätänee siellä sitten ajan kuluessa niin, ettei siitä jää mitään jäljelle.

Kuoleman jälkeisessä olinpaikassaan ihminen saa uuden ruumiin, jota nimitetään hengelliseksi ruumiiksi.
Tässä ruumiissa on kaikki jänteet ja nivelet yms. tallessa aivan samaan tapaan, kuin oli maallisessakin ruumiissa.

Iankaikkisen tulen ja tulikivijärven tuli ei ole meidän silmillämme aistittavaa tulta, vaan tuli on se synti, joka polttaa hengellistä ruumista kaikenaikaa. Ja siksi, koska tuli ei ole ikäänkuin nuotion tulta, se on sammumaton. Ja koska ruumis ei ole tämän näkyvässä ajassamme olevan lihan kaltaista, tuli ei kuluta sitä laisinkaan. Että ihan sen vuoksi se kestää iankaikkisesti.

Tuhatvuotiskauden lopussa Kristus palaa maan päälle lunastettujen ja enkelisaattueen seuraamana. Hän herättää jumalattomat kuolleet kuulemaan tuomionsa. He tulevat esiin lukemattomana joukkona kuin meren hiekka, sairauden ja kuoleman merkit ruumiissaan. Mikä vastakohta ensimmäiselle ylösnousemukselle!
Jokainen silmä on kääntynyt katsomaan Jumalan Pojan kirkkautta. Yhteen ääneen jumalattomat huudahtavat: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” Nämä sanat eivät perustu rakkauteen. Totuuden voima pakottaa ne esiin vastahakoisilta huulilta. Kun jumalattomat nousevat haudasta, heissä on sama vihamielisyys Kristusta kohtaan ja sama kapinahenki kuin sinne joutuessaan. He eivät saa uutta koetusaikaa elämänsä korjaamiseen.
Profeetta sanoo: "Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka - - halkeaa kahtia." Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta sille valmistetulle paikalle, ja Kristus sekä hänen kansansa ja enkelit astuvat pyhään kaupunkiin.
Jouduttuaan lopettamaan pettämistyönsä pahuuden ruhtinas oli onneton ja masentunut, mutta kun jumalattomat kuolleet herätetään ja hän näkee suunnattomat väkijoukot puolellaan, hänen toivonsa elpyy. Hän päättää jatkaa suurta taistelua. Hän järjestää kadotetut lippunsa alle. Hylätessään Kristuksen he ovat alistuneet kapinanjohtajan hallintaan ja ovat
valmiit tottelemaan häntä. Mutta aina yhtä ovelana hän ei tunnusta itseään Saatanaksi. Hän väittää olevansa maailman oikea omistaja, jolta on laittomasti riistetty perintö. Hän esiintyy pelastajana ja vakuuttaa petetyille alamaisilleen, että hänen voimansa on tuonut heidät esiin haudasta. Saatana tekee heikot voimakkaiksi ja ehdottaa, että he yhdessä valloittaisivat Jumalan kaupungin. Hän viittaa niihin lukemattomiin miljooniin, jotka on herätetty kuolleista, ja väittää pystyvänsä heidän avullaan saamaan takaisin valtaistuimensa ja valtakuntansa.
Suunnattomassa väkijoukossa on ennen vedenpaisumusta eläneitä pitkäikäisiä, kookkaita ja huippuälykkäitä ihmisiä. Maailma jumaloi heidän nerouttaan, mutta heidän julmuutensa ja vahingollinen kekseliäisyytensä pakottivat Jumalan hävittämään heidät luomakunnastaan. Siellä on kuninkaita ja sotapäälliköitä, jotka eivät koskaan kärsineet tappiota taistelussa. Kuolema ei ole muuttanut heitä lainkaan. Kun he nousevat haudasta, heitä johtaa sama voitonhimo, jonka vallassa he olivat kaatuessaan.
Viimeinen hyökkäys
Saatana neuvottelee näiden mahtimiesten kanssa. He sanovat, että kaupungissa oleva joukko on pieni verrattuna heidän armeijaansa ja että se voidaan voittaa. Taitavat ammattimiehet valmistavat taisteluvälineitä. Sotapäälliköt järjestävät sotaan valmiit miehet komppanioihin ja osastoihin.
Lopulta annetaan etenemiskäsky, ja lukematon joukko lähtee liikkeelle. Tälle armeijalle eivät vetäisi vertoja edes kaikkien aikojen yhdistetyt sotajoukot. Saatana johtaa etujoukkoa kuninkaat ja soturit kannoillaan. Sotilaallisella täsmällisyydellä tiheät rivit etenevät maan rikkinäisen pinnan yli Jumalan kaupungin luo. Jeesuksen käskystä uuden Jerusalemin portit suljetaan, ja Saatanan joukot valmistautuvat hyökkäykseen.
Nyt Kristus näyttäytyy vihollisilleen. Korkealla kaupungin yläpuolella, loistavalla kultaisella perustuksella, on valtaistuin. Tällä valtaistuimella istuu Jumalan Poika, ja ympärillä ovat hänen valtakuntansa alamaiset. Iankaikkisen Isän kirkkaus ympäröi hänen Poikansa. Hänen läsnäolossa loisto tulvii porttien ulkopuolelle valaisten koko maan.
Lähimpänä valtaistuinta ovat ne, jotka kerran ajoivat innokkaasti Saatanan asiaa mutta jotka tulesta temmattuina kekäleinä ovat sen jälkeen pyhällä innolla seuranneet Vapahtajaansa. Seuraavaksi tulevat ne, jotka vääryyden ja jumalattomuuden keskellä kehittivät kristillisen luonteen, kunnioittivat Jumalan lakia, kun maailma julisti sen kumotuksi, sekä ne kaikkien aikojen miljoonat, jotka uskonsa tähden kärsivät marttyyrikuoleman. Uloimman piirin muodostaa lukematon joukko, jossa on ihmisiä "kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista". He seisovat "valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa". Heidän taistelunsa on päättynyt, he ovat voittaneet. Palmunoksa on voiton symboli, ja valkeat vaatteet kuvaavat Kristuksen vanhurskautta, joka on nyt heidän.
Koko valtavassa joukossa ei ole ainoatakaan, joka lukisi pelastuksen oman hyvyytensä ansioksi. Omista kärsimyksistä ei puhuta mitään; jokaisen laulun aiheena on: "Pelastuksen tuo meidän Jumalamme ja Karitsa. "
Kapinalliset tuomitaan
Jumalan Pojan kruunaus suoritetaan maan ja taivaan kaikkien asukkaiden edessä. Sitten korkeimman vallan ja majesteetin omistava kuninkaiden Kuningas julistaa tuomion kapinallisille, jotka ovat rikkoneet hänen lakinsa ja sortaneet hänen kansaansa. "Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.”
Kun Jeesus katselee jumalattomia, he muistavat jokaisen syntinsä. He näkevät, missä heidän jalkansa poikkesivat pyhyyden polulta. Houkuttelevat kiusaukset, joita he rohkaisivat vaalimalla syntiä, Jumalan sanansaattajien halveksiminen, hylätyt varoitukset ja taipumattoman, katumattoman sydämen torjunnat armon tarjoukset - kaikki tämä on heidän edessään kuin tulikirjaimin kirjoitettuna.
Valtaistuimen yläpuolella näkyy risti. Panoraaman tavoin näytetään Aadamin lankeemus ja pelastussuunnitelman vaiheet. Vapahtajan syntyminen vaatimattomissa oloissa; hänen lapsuusaikansa yksinkertainen ja kuuliainen elämä; hänen kasteensa Jordanissa; paasto ja kiusaus erämaassa; hänen julkinen toimintansa, joka ilmaisi ihmisille taivaan siunaukset; laupeudentöiden täyttämät päivät, vuorilla rukouksessa vietetyt yöt; kateudesta ja ilkeydestä johtuneet salajuonet, joilla hänen hyvyytensä palkittiin; salaperäinen sieluntuska Getsemanessa maailman syntien painon alla; hänen kavaltamisensa murhanhimoisen roskajoukon käsiin; kauhun yön tapahtumat -- alistuva vanki opetuslastensa hylkäämänä, syytettynä ylipapin palatsissa, Pilatuksen oikeussalissa, pelkurimaisen Herodeksen edessä, pilkattuna, häpäistynä, kidutettuna, kuolemaan tuomittuna - kaikki tämä kuvataan elävästi.
Ja nyt levottomalle joukolle näytetään viimeiset tapahtumat: hiljainen kärsijä kulkemassa Golgatalle; taivaan ruhtinas riippumassa ristillä; papit ja rabbiinit pilkkaamassa häntä hänen kuolemantuskissaan; yliluonnollinen pimeys merkkinä hetkestä, jolloin maailman Vapahtaja antoi henkensä.
Kauheat tapahtumat esitetään sellaisina kuin ne olivat. Saatanan ja hänen alamaistensa on pakko katsoa näytöstä. Jokainen mukana ollut muistaa osansa. Herodes, joka tapatti Betlehemin viattomat lapset; halpamainen Herodias, joka on vastuussa Johannes Kastajan verestä; heikko, liehittelevä Pilatus; pilkkaavat sotilaat; raivostunut väkijoukko, joka huusi: "Hänen verensä saa tulla meidän ja meidän lastemme päälle!" - kaikki koettavat turhaan kätkeytyä hänen kasvojensa jumalalliselta majesteettiudelta samalla kun pelastetut heittävät kruununsa Vapahtajan jalkoihin ja huudahtavat: "Hän kuoli minun puolestani!"
Siellä on Nero, tuo julma ja paheellinen hirviö, katsomassa niiden korottamista, joiden tuskasta hän sai saatanallista iloa. Hänen äitinsä näkee oman esimerkkinsä ja vaikutuksensa lietsomien intohimojen hedelmät rikoksissa, jotka saivat maailman vapisemaan.
Siellä on paavillisia pappeja ja prelaatteja, jotka väittivät olevansa Kristuksen lähettiläitä, mutta käyttivät piinapenkkiä, vankityrmää ja polttoroviota hänen kansansa hallitsemiseksi. Siellä ovat ylpeät paavit, jotka korottivat itsensä Jumalan yläpuolelle ja rohkenivat muuttaa Korkeimman lain. Heidän on tehtävä tili Jumalalle. Liian myöhään he näkevät, että kaikkitietävä Jumala on tarkka lakinsa puolesta. He huomaavat nyt, että Kristus pitää silmällä kärsivän kansansa etua.
Koko jumalaton maailma on syytettynä valtiopetoksesta taivaan hallitusta vastaan. Kukaan ei puolusta syytettyjä eikä heillä ole mitään esitettävänä uolustuksekseen. Heidät tuomitaan ikuiseen kuolemaan. Jumalattomat näkevät, mitä he ovat menettäneet kapinansa vuoksi. "Kaiken tämän miniä olisin voinut saada", huutaa kadotettu sielu. "Miten sokea olenkaan ollut! Olen vaihtanut rauhan, onnen ja kunnian kurjuuteen, häpeään ja epätoivoon." Kaikki näkevät, että heidän sulkemisensa taivaan ulkopuolelle on oikeudenmukaista. Elämällään he ovat julistaneet: "Me emme tahdo Jeesuksen hallitsevan meitä."
Paholaisen lopullinen häviö
Kuin lumottuina jumalattomat katsovat Jumalan Pojan kruunausta. He näkevät hänen käsissään Jumalan lain taulut, käskyt, joita he ovat halveksineet. He kuulevat pelastettujen palvovan ylistyksen, ja kun sävelet vyöryvät kaupungin ulkopuolella olevien joukkojen yli, kaikki huudahtavat: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias!" He heittäytyvät kasvoilleen maahan ja palvovat elämän Ruhtinasta. Saatana näyttää lamaantuneelta. Tuo entinen suojaava kerubi muistaa, mistä hän on langennut. Hänet on suljettu iäksi neuvostosta, jonka kunnioitettu jäsen hän kerran oli. Hän näkee nyt toisen seisovan lähellä Isää. Hän tietää, että tuon majesteettisen enkelin korkea asema olisi voinut olla hänellä.
Hän muistaa viattomuutensa aikaisen kodin, sen rauhan ja tyytyväisyyden, joka hänellä oli ennen kapinaan ryhtymistä. Hän ajattelee työtään ihmisten parissa ja sen seurauksia: ihmisen vihamielisyyttä lähimmäistään kohtaan, hirvittävää elämän tuhoamista, valtaistuinten kukistumista, mellakoita, sotia ja vallankumouksia. Hän muistaa jatkuvat ponnistuksensa Kristuksen työn vastustamiseksi. Katsellessaan toimintansa hedelmiä hän näkee vain epäonnistumista. Suuren taistelun kuluessa hän on kärsinyt tappion toisensa jälkeen ja joutunut perääntymään.
Suuri kapinallinen on koko ajan pyrkinyt todistamaan, että Jumalan hallitus on syypää kapinaan. Hän on saanut suuret joukot hyväksymään selityksensä. Tuhansien vuosien ajan tämä salaliiton johtaja on pettänyt ihmisiä esittämällä valhetta totuutena. Mutta nyt on tullut aika, jolloin Saatanan historia ja luonne paljastetaan. Viimeisessä yrityksessään syöstä Kristus valtaistuimelta, hävittää hänen kansansa ja ottaa Jumalan kaupunki haltuunsa pääpettäjä on vihdoin paljastanut todelliset kasvonsa. Ne, jotka ovat liittyneet häneen, näkevät hänen asiansa epäonnistuneen täydellisesti.
Saatana näkee, että hänen tahallinen kapinansa on tehnyt hänet taivaaseen sopimattomaksi. Hän on totuttautunut taistelemaan Jumalaa vastaan; taivaan puhtaus ja sopusointu olisi hänelle pahinta mahdollista kidutusta. Hän kumartuu maahan ja tunnustaa tuomionsa oikeaksi.
Jokainen totuutta ja erehdystä koskeva kysymys pitkään jatkuneessa taistelussa on nyt tehty selväksi. Jumalan käskyjen syrjäyttämisen seuraukset ovat koko maailmankaikkeuden nähtävissä. Synnin historia tulee läpi ikuisuuden todistamaan, että kaikkien tuotujen onni on sidoksissa Jumalan lain olemassaoloon. Koko maailmankaikkeus, sekä uskolliset että kapinalliset, vakuuttaa yksimielisesti: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias!"
Nyt on tullut hetki, jolloin Kristus korotetaan "ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa". Edessään olevan ilon vuoksi - tuodakseen paljon lapsia kirkkauteen - hän kesti ristillä kärsimykset. Hän katselee pelastettuja, jotka on uudistettu hänen kaltaisikseen. Äänellä, jonka sekä vanhurskaat että jumalattomat kuulevat, hän sanoo: "Katsokaa näitä, jotka ostin verelläni! Näiden puolesta minä kärsin, näiden puolesta kuolin."
Saatanan luonne on muuttumaton. Kapinahenki purkautuu jälleen kuin mahtava tulva. Hän päättää ryhtyä viimeiseen epätoivoiseen taisteluun taivaan Kuningasta vastaan. Mutta yksikään niistä lukemattomista miljoonista, jotka hän on houkutellut kapinaan, ei enää tunnusta hänen valtaansa. Saatanan tavoin jumalattoman vihaavat Jumalaa, mutta he tajuavat asemansa toivottomuuden. "Koska pidät itseäsi jumalana, minä nostan vieraat kansat sinua vastaan, minä tuon kansoista julmimmat, ja ne paljastavat miekkansa ja iskevät kopeaan viisauteesi, tallaavat loistosi tomuun. Ne syöksevät sinut hautaasi." "Syöksin sinut, vartijakerubini, välkehtivien kivien keskeltä. - - Nyt olen syössyt sinut alas, jättänyt kuninkaiden katseltavaksi ja pilkattavaksi. - - minä tein sinusta tomua ja tuhkaa kaikkien nähden. - - Sinä olet kammottava varoitus. Sinä olet iäksi poissa.” "Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin.” "Satakoon jumalattomien päälle tulta ja tulikiveä! Polttava tuuli olkoon malja, joka heidän on juotava." Tuli tulee alas taivaasta Jumalan luota. Ahnaat liekit nousevat jokaisesta ammottavasta kuilusta. Kalliotkin ovat tulessa. Alkuaineet hajoavat kuumuudesta, ja koko maa palaa. Maan pinta näyttää sulalta laavalta, suunnattomalta kiehuvalta tulijärveltä. "Tämä on Herran, kostonpäivä, se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle." Jumalattomia rangaistaan "tekojensa mukaan". Saatana ei joudu kärsimään ainoastaan omasta kapinastaan vaan myös kaikista niistä synneistä, jotka hän on saanut Jumalan kansan tekemään. Liekeissä tuhoutuvat lopulta kaikki jumalattomat, sekä juuri että oksat Saatana on juuri ja hänen seuraajansa ovat oksia. Lain vaatima täysi rangaistus on nyt annettu; oikeuden vaatimukset on täytetty. Nyt Jumalan. luodut on vapautettu ikuisiksi ajoiksi Saatanan kiusauksista.
Tulen raivotessa maan päällä vanhurskaat ovat turvassa pyhässä kaupungissa. Samalla kun Jumala on syntisille kuluttava tuli, hän on kansalleen kilpi.
"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet." Tuli, joka tuhoaa jumalattomat, puhdistaa alaan. Kaikki kirouksen jäljet hävitetään. Ei mitään ikuisesti palavaa helvettiä ole muistuttamassa pelastettuja synnin kammottavista seurauksista.

Helvetissä on myös asbestimatoja. Sanoihan Jeesus, että siellä ei mato kuole eikä tuli sammu.

ei liene edes oleellista