Ei nyt mitään varsinaista syytä ollut kirjoittaa tästä, mut kävinpä äsken ekskursiolla Cloetta-Fazerin tehtaalla. Jo heti aluksi sanottiin, että kohta kierrellään tehdasta ja yhdessä paikassa saa syödä vatsansa täyteen karkkia.
Minä tietenkin yritin aluksi pinnistellä VHH:ni kanssa ja välttää karkkeja, mut sit olikin pakko luovuttaa. Kerrankin sitä pääsee johonkin tehtaalle.
Söin sitten 3 suklaapatukkaa ja ainakin 10 muuta suklaakarkkia ja sokerihumala on kestänyt jo pari tuntia eikä tunnu menevän ohitse. Haima parka.
Mitä siis tästäkin opin... ei olisi kannattanut! :D.
Minä tietenkin yritin aluksi pinnistellä VHH:ni kanssa ja välttää karkkeja, mut sit olikin pakko luovuttaa. Kerrankin sitä pääsee johonkin tehtaalle.
Söin sitten 3 suklaapatukkaa ja ainakin 10 muuta suklaakarkkia ja sokerihumala on kestänyt jo pari tuntia eikä tunnu menevän ohitse. Haima parka.
Mitä siis tästäkin opin... ei olisi kannattanut! :D.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mikä on sokerihumala. Kun en ole koskaan moista kokenut.
että alkaa huippaamaan kun verensokeri nousee yhtäkkiä korkeaksi. Ei oo kyl muistaakseni koskaan sellaista oloa mullekaan tullut, melkein kuin pienessä hiprakassa olis.
kun ihmisellä on makeannälkä ja on ihan pakko saada jotain herkkua. Sitten syödään makeaa ja ollaan sokerihumalassa ja laskuhumalassa pitää saada lisää.
Googlasin sanan makeannälkä ja täältä voit lukea kun ihmiset valittavat ongelmaksi makeannälän. Sehän on vastaava tilanne alkoholistilla tuo viinanhimo. Ihan pakko saada.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=Makeannälkä&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
Entäs rasvahumala?
Syödään pelkkää rasvaa, aivot ei toimi, ei osata lukea ihmisten kysymyksiä täällä keskusteluissa, aina saarnataan rasvahumalan ihanuuksista jne...
Sinulla selvästi on omakohtaisia kokemuksia asiasta.
tönkkö olo sen karkkimäärän jälkeen? Itsekin toisinaan ( ja ihan tietoisesti!) hankkiudun karkkipatojen ääreen vaan todetakseni että mässäilyn jälkeen kroppa ns. tukkeutuu, tulee väsynyt ja puuroutunut olo. Sit ne namit ei enää lopulta maistuneetkaan niin hyviksiltä :-D. Painon nousua ei tollasesta vielä ainakaan mulla seuraa joten why not joskus jos huvittaa! Sitten olo virkistyy kun on taas palannut normaaliin ruokavalioon.
Kyl juu pikkasen alkoi tökkimään jossain vaiheessa, mutta kun mulla on taipumus ahmimiseen niin jatkoin vain syömistä. :)
Paskat mitään sokerihumalaa ole edes olemassa...höpöhöpö keksintö
itse vhh-dieetti, ja syö sitten aikasintaan parin kuukauden päästä karkkia paljon. Haima on sen parin kuukauden aikana jo tottunut luovuttamaan aina tietyn määrän insuliinia kun ei ole syönyt huonoja sokereita. Sit kun yhtäkkiä vetäiseekin sakkaroosia mahan täyteen nii hups, verensokeri nousee aika pikaseen.
Itse olin n. 15 v sitten atkins- dieetillä. Olin melko kuivilla sokerin suhteen. Join sitten kerran hetkessä keltaista Jaffaa pullollisen. Huimauksen lisäksi myös munuaiskynnys sokerin erittämisessä virtsaan ylittyi.
Olen sairaanhoitaja ja mittasin itse virtsasta reilusti sokeria. Mainittakoon - olen täysin terve muuten.
aika rajusti, että olit "kuivilla" sokereiden suhteen. Samanlaisia olen lukenut täällä monelta muultakin, ja koittanut kysyä tätä monta kertaa vastausta saamatta. Ehkä sinä sairaanhoitajana osaat vastata?
Mistä johtuu sokerinhimo? Mistä johtuu, ettei kaikilla sitä ole, eikä koskaan ole ollutkaan? Olemme molemmat tällaisia, joille ei edes lapsena sokeri maistunut, sekä D1-mieheni että minä. Ei voi johtua vain geeneistä, koska kummankin perheessä on pullahiiriä.
Makeanhimo saattaa johtua siitä mihin on lapsena tottunut. Esim. minä söin pienenä hirveästi jäätelöä ja nytkin saattaisi ilman dieettiä mennä litra yhteen menoon. Mut sit taas äiti ei koskaan ostanut mulle sipsejä kun olin pieni enkä niitä nytkään osta oma-aloitteisesti.
on varmasti osasyynä, mutta ei selitä kaikkea.
Meillä oli lapsena aina jätskiä, vanukkaita ja muita herkkuja kotona, koska äitini sai niitä työn kautta. Kuitenkin vain siskoni söi niitä urakalla, ja naapurien lapset. (Siskoni on aina ollut normaalipainoinen) Veljeni ja minä emme juurikaan. Veljilläni ja minulla ei ollut silloin suurta makeanhimoa, eikä ole nyt aikuisenakaan. Sipsejä meillä ei syöty, eikä syödä nykyisinkään. Poikkeuksena itse tehty pop corn.
Kysymykseni on siis edelleenkin vailla vastausta: Kuka osaisi kertoa mistä johtuu makeanhimo? Vai onko se sisäsyntyinen ominaisuus?