mä kerron nyt vähän mun elämästä...asuin pienellä paikkakunnalla jossa mulla oli vain pari ns kaveria..toinenki muutti pian pois ja toinen myöhemmin.Ylä asteella sain hyvän ystävän ja olimmekin pari vuotta kuin paita ja peppu. kunnes hän yhtäkkiä puukotti selkään ilman syytä. vähän ajan päästä ystävystyin lähemmin erään tytön kanssa joka vuoden jälkeen puukotti myös selkääni. Nyt olen ollut noin vuoden yksin ilman ketään. Kun aloin opiskelemaan luulin saavani ystäviä mutta, kaikilla oli jo omat ystävänsä joiden kanssa he vapaa aikansa viettävät. Välillä tunnen itseni todella yksinäiseksi enkä asu enää kotona. Itken viikon loput koska ei ole ketään kenen kanssa aikaani viettäisin. Välillä on vaan on niin raskasta :(
ei ystävää
kyynel
3534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen yksin ollut jo muutaman vuoden ja yksinäisyys tuntuu joskus todella pahalta. En tiedä saanko asiaan ikinä muutosta aikaiseksi, mutta toivo kuitenkin vielä elää.
En tiedä olisiko sinulle apua seuraavasta foorumista: http://www.pelokkaat.net/phpbb2/index.php
Itse tuota tullut lähinnä lueskeltua, mutta helpottaa kun huomaa, että muillakin on yhtä vaikeaa. Aika ikävästi ajateltu oikeastaan...
Mutta koita jaksaa :)
Kuulostaa niin tutulta. Ennen itkin yksinäisyyttäni sitten kyllästyin suremiseen ja lopetin itkemisen, vaikkei niitä kavereita ole vieläkään.
Tässä olis tarjolla juttukaveri/ystäväehdokas jos kiinnostaa. Postia voi laittaa osoitteeseen [email protected]
Mulla ei oo koskaan ollu oikeen ystäviä/kavereita ja jos on joskus ollukki niin ne on vaan puukottanu selkään tai puhunu pahaa selän takana yms.Mä oon aina ollut hyvin yksinäinen ihminen.Oon jo pikkuhiljaa luopunu toivosta löytää sydänystävä.Siihen ainaiseen yksinäisyyteen on alkanu jo tottua vaikka puoliso onki mutta silti kaipaa myös ystävää joka välittäis ja jolle vois aina puhua kaikki elämän ilot ja surut.Jos joku kohtalotoveri haluaa mailata niin osote on: [email protected]