Isoäitini kuoli 2 päivää sitten.Hautajaiset on huomenna enkä mene sinne,koska en kestä sitä.en voi katsoa sitä tilaisuutta.haluan vain taivaaseen isoäitini luo.
Läheisen kuolema
itkevä
134859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mene sinne hautajaisiin muuten kadut sitä koko loppuelämäsi!!
meidän vauva kuoli 2 viikoa sitten ja koko ajatuskin hautajaisten järjestämisestä ottaa koville saatika sinne menemisestä. Nyt hautajaispäivä on löyty lukkoo ja muutenkin kaikki sen suhteen alkaa olemaan kunnossa. Jos et mene niin kadut kyllä sitä. Minusta tuntuu että en millään jaksa näitä hautajaisia mutta jostain sitä voimaa kuitenkin tulee. Niinkuin tuli vajaa vuosi sitten kun hautasin esikoisemme.
Voimia surussanne!
...erittäin tärkeitä käydä läpi, oli ne sitten kenenkin kohdalla minkälaiset tahansa.
Hautajaiset ovat tärkeät koska se on ikäänkuin viimeinen jäähyväinen rakkaalle omaiselle.
Sitä paitsi jos sinne tulee muitakin surijoita, saat heiltä tukea, henkistä tai jopa ihan fyysistä, halauksia, lohduttavia sanoja.
Niitä ei sen jälkeen enää saa siinä määrin.
Huomaat myös, ettet ole yksin surussasi.
Hautajaisten jälkeen yleensä pahin jännitys häviää ja voi alkaa niin sanotusti "rauhassa" suremaan.
Mun veli kuoli kolme vuotta sitten ja hänen jälkeensä seuraavana päivänä tätini.
Veljeni hautajaisiin menin vaikka olin kauhuissani ja surusta sekaisin (olin jo isäni haudannut aiemmin).
Seuraavana viikonloppuna oli tätini hautajaiset ja olin sairastunut, kovassa kuumeessa, enkä kertakaikkiaan päässyt sinne.
Se painaa vieläkin koska tätini oli mulle erittäin tärkeä.
Lohduttaudun sillä, että hyvästelin sairaalassa hänet samana päivänä kun hän kuoli.
Olimme menossa kertomaan hänelle veljeni kuolemasta, mutta emme kertoneet koska meille sanottiin, että hän ei elä yön yli. Eikä juuri ollut tajuissaankaan, tunsi kyllä mut.
Olisin silti halunnut olla hautaamassa hänetkin.
On niinkuin jotain olisi jäänyt tekemättä.
Joten mene vaan hautajaisiin, jätä hyvästi ja ota lohtu vastaan niin pääset taas askeleen eteenpäin.
Pahinhan on jo tapahtunut.
Paljon paljon voimia surussasi, anna sen tulla.
Ja mennä.
Olen juuri itse kokenut tuon saman.. Läheiseni kuoli 3 kk sitten, enkä ole tuosta vieläkään selvinnyt. Mutta se että et menisi hautajaisiin, ei ole ehkä viisasta.. Tulevaisuudessa saattaisit katua sitä..
menetkö vai et. Tuskin kukaan on tuomitsemassa vaikka et menisikään. Mutta itse saatat myöhemmin hamitella. Miettiessäsi asiaa niin muista ettei sinne ole pakko mennä eturiviin vaan voi myös aivan hyvin tulla viimeisenä ja jäädä taakse istumaan. Takana istuessasi voit myös halutessasi poistua huomaamattomasti jos tuntuu ettet jaksa.
Koita kääntää tuo halusi taivaaseen voimaksi siitä, että enää ei koskaan tarvitse pelätä, että kuolee koska sitten tapaaminen isoäitisi kanssa on vain lähempänä. Yritän itsekin noudattaa omaa neuvoani...välillä huonolla menestyksellä, mutta kuitenkin aina muistaen että ei se minun omaiseni siellä taivaassa vielä varmaan minua sinne halua vaan haluaisi että elän elämäni rohkeasti ilman pelkoa. Samaa uskon myös isoäitisi toivovan sinulle.
Olen todella pahoillani puolestasi. Voi kun ei tarvitsisi nähdä kenenkään muun ihmisen kuolemaa. Ei sinun tarvitse mennä hautajaisiin, jos et halua. Ei todellakaan tarvitse! Voit käydä haudalla myöhemmin halutessasi ja viedä kukkia.
Hautajaiset ovat usein tekopyhä tilaisuus, jossa kukaan muu ei ymmärrä juuri omaa surua. Ei surua tarvitse myöskään jakaa kenenkään muun kanssa. Sinulla on oikeus surra niin kuin haluat! Ymmärrän hirveän hyvin, miten tunnet. Itse tuskin kestäisin, jos oma isoäitini kuolisi: niin tärkeä tuki hän on aina ollut elämässäni ja pitää minut psyykkisen raunion edes joten kuten kasassa. Onneksi mummo on saanut olla terveenä vaikka on jo hyvin iäkäs. Päivittäin pyydän korkeammalta, että saisimme pitää häntä vielä.
Anteeksi, kun kysyn oletko menettänyt lähisukulaistasi tai voisitko jättää menemättä rakkaan isoäitisi hautajaisiin. Miksi et haluaisi mennä?
Isoäitisi on jo kotona, ystävien ja sukulaisten luona. Heitä oli kuolinvuoteen vierellä useita auttaakseen häntä matkalla kotiin... Hänellä on hyvä olla. Olemme sieluja, joilla on sopimus maan päällä asumiseen. Monet sanovat ettei kuolemaa ole, vaan se on vain siirtymä maallisesta taivaalliseen kotiin..
minulta on kuollut mummu, pappa,setä ja tädin mies...ja isoveljeni kuoli hiljattain ja se ei mahdu minun päähäni että hän on poissa..haluan auttaa sinua sinun kannattaa mennä hautajaisiin muuten syytät itseäsi koko loppu elämäsi...hautajaisissa sinun läheisellesi annetaan rauha ja hänet hyvästellään viimeisen kerran maan päällä. minä uskon että kaikki ihmiset tapaavat taivaassa kuoleman jälkeen...silloin emme enään koskaan eroa..tiedän miltä läheisen menettäminen tuntuu..se on liian vaikeaa ajatella elämää eteenpäin..minulla on samanlaisia tuntemuksia ja en tahdo kuolla pois koska odotan että veljeni kävelee minun luokseni niinkuin aina ennenkin...
kannattaa mennä! rakkain ystäväni ja kallein aarteeni lähti yli 3 kk sitten, ikävä on yhä mieletön mutta tiedän, että hän halusi että kunnioitan hänen muistoaan menemällä hautajaisiin. kyllä minäkin olisin hänet halunnut omiini.
hautajaisissa sain istua hänen vierellään ja silittää hänen hiuksiaan. silloin näin, että arkussa makaava rakkaani oli enää vain fyysisesti paikalla. toivon ja rukoilen, että näen hänet vielä sillä rakastan häntä aivan mielettömästi!
minä en halua taivaaseen enkä kuolla
Tietysti kaikki päätää itse haluaako mennä hautajaisiin,itse ajattelin niin asian kun kuukausi sitten kuoli äiti ja siitä kaksi viikoa eteenpäin kuoli ISÄ että haluan saatella heidät viimeiselle matkalle.Itse ajattelin ja ajettelen vieläkin, että olisiko minun kuitekin parempi olla äidin ja isän luona nyt, mutta kun ajattelee että kuinka suuren surun tekee sillä läheisille ihmisille niin jotenkin vaan tuntuu että aina kannataa yrittää eteenpäin. VOIMIA SINULLE.