Muutaman kuukauden ajan avomieheni hakkasi minua.. Ei sairaalakuntoon kuitenkaan, mutta itkin ja valvoin aina seuraavan yön. Käytti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Luottamus meni ja näin painajaisia jonkin aikaa. Asia saatiin selvitettyä puhumalla eikä ole lyönyt sen jälkeen. Asia silti vaivaa, palaa mieleen usein ja kosketus kasvoilla saa pelästymään. En usko hänen enää lyövän mutta en osaa täysin luottaakaan. Ajan kanssa vai miten tässä pääsee kokonaan yli? Usein kaipaan ystävää jolle puhua, mutta kun ei ole ketään. Suhdetta en halua lopettaa.
Miten unohtaa?
muuttui kai
151569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Suhdetta en halua lopettaa. " voi vittu, en paremmin sano.. kestä sitten..
anteeksi kun ole töykeä, mutta tapat itsesi tuolla menolla, se vaan pahenee ajan kanssa. et sinä siitä koskaan pääse yli, tai en minä ainakaan vielä ole päässyt. kaipa tavataan joskus ihminen johon oppii luottamaan.
mutta lähde, vaikka ei ole helppoa. minäkin lähdin ja nyt ei tarvitse enää elää ainaisessa pelossa.
tsemppiä!
Juoko hän. Jos juo niin sitten on 100 % varmaa, että lyö taas ja se pahenee, samaa tahtia kuin juominenkin lisääntyy.
Jos lopettaa juomisen niin lopettaa kyllä väkivallankin. lähes 100 % perheväkivallan taustalla on alkoholin käyttö.
Unohdat ja pääset sen lyömisen yli jos tajuat, että se johtui viinasta ei muusta.
Alkoholi tekee kärpäsestä härkäsen ja synnyttää turhaa vakivaltaa.
Jos selvinpäin löi, niin ongelma on pahempi. Sitten olisi syytä selvitää, perinpohjin miksi?
Mikä sinussa nyt sitten niin ärsytti? Koska silloin lyömiselle on muu syy kuin alkoholi.
Väittäisin, että tällöin suhdetta ei kannata jatkaa, mutta syy olisi hyvä selvittää, jottei se toistu elämässäsi, ettet tee samaa virhettä toista kertaa. eli et aja seuraavaa miestä henkisesti yhtä ahtaalle, että hänkin sinua lyö.
En sano, että lyöminen olisi oikein, se ei koskaan ole. Mies vain usein kun on niin tyhmä, että kun ei osaa tai uskalla muuten kommunikoida niin lyö. purkaa pahaa oloaan noin, koskei uskalla puhua kipeistä asioista, mitkä häntä loukkaa tai satuttaa.
löisi vielä kerran !! Saisin olla uhri ja oikeassa. Ja jo uhriutuneet mäkättävät taustalla Lähde! lähde! Minä sanon että ota vastuu... jos kerran mies ON MUUTTUNUT, eikä lyö,
pitää sinunkin MUUTTAA tekopelkojasi !!
Jos tuon pahoinpitelyn jälkeen, hänen kosketuksensa saa sinut "vavahtamaan ja pelkäämään". Niin miksi hemmetissä jäät siihen PELKÄÄMÄÄN ja odottamaan auvoisia onnen päiviä.
Kerran hakannut uusuu taatusti hakkaamisensa jossain vaiheessa. Missä sinun itsesuojeluvaistosi on? Lähde menemään ja pian.
Lähde! ämmät eivät enää kykene muuttumaan!
Tämä palsta on muuttunut niin asiattomaksi, että ei tätä enää viitsi lukea. Kommentit asiaan kuin asiaan on useinmiten todella ilkeitä ja suoraan sanoen vittumaisia. Asiat käännetään päälaelleen ja haukutaan ne maan rakoon, jotka eivät sitä ansaitse.
Syyttömistä tehdään syyllisiä ja sitä rataa.
Mikä ihmisiä riivaa??
Mitä jos asioiden kääntö tapahtuukin oikeinpäin?
kun niin ei ole.
Sen verran minä uskon ihmisten rehellisyyteen, että jos joku kirjoittaa tänne väkivaltapalstalle kauhukokemuksistaan, niin hän on silloin tosissaan ja tarvitsee apua, eikä paskaa päin näköä.
Uskon kyllä että on niitäkin, jotka vain leikkii asialla kuin asialla, mutta niitä on häviävän pieni osa. Miksi varmuuden vuoksi pitää syyllistää kaikki? Ja varsinkin kaikki naiset. Miten kukaan voi löytää minkäänlaista puolustusta ihmiselle, joka turvautuu väkivaltaan??
Olen miettinyt aina vaan tätä kääntöjuttua ja tulipa mieleeni vuosien takaisesta menneisyydestäni ex-mieheni ja hänen käytöksensä.
Hänellä oli juuri tuollainen omituinen tapa kääntää kaikki minun tekemäni ja sanomani päälaelleen ja saada sitten omien luulojensa ja harhojensa takia raivokohtauksia.
Joku kysyy nyt, että mitäs sinä teit, millä suututit miehesi. Niinhän aina. Joku aina löytää puolustuksen ja selityksen näille oudosti käyttäytyville ja toimiville ihmisille.
Löysin minäkin lopulta. Pitkään tuijottelin sinne peiliin, jota niin moni tarjoaa täällä lääkkeeksi.
Syytin itseäni ja etsin nimenomaan itsestäni syytä kaikkeen. Mutta en löytänyt. Enkä väitä, että olen virheetön ihminen. En todellakaan ole, mutta olen ns normaali kun taas tällainen raivokohtauksia saava, mustasukkaisuuteen taipuvainen asioita vääristelevä ihminen ei sitä ole. Kesti kauan tajuta, että minun mieheni oli henkisesti häiriintynyt ihminen.
Vasta vuosia jälkeenpäin haettuani asioista oikeaa tietoa, olen pystynyt näkemään asiat selkeästi ja ymmärtänyt mistä oli kysymys.
Ja nyt mua kiinnostaisi valtavasti tietää, ovatko nämä ihmiset tällä palstalla, jotka kääntävät asioita ja syyllistävät perheväkivallan kohteeksi joutuneita ihmisiä, uhreja, ovatko he juuri näitä ex-mieheni kaltaisia mieleltään järkkyneitä ihmisiä.
Vai mistä tämä outo ilmiö tulee? Onko se vain nykyajan ihmisten itsekyyttä ja vahingoniloa siitä, että joku kärsii?
Vai onko perheväkivalta niin järkyttävä asia, että se mieluummin kielletään, kuin katsotaan totuutta silmiin? Järkyttäväähän se on, mutta se ei koskaan lopu eikä edes vähene, kun sitä puolustellaan.
kukapa sitä syytä itsestään löytää.
Avopuolisoni petti minua kännissä. Katuu tekoaan.
En ole silti häntä sen takia lyönyt. Haluaisin vain jättää.
mitä tahdoit sanoa.
Jos ihminen on rehellinen itselleen, niin hän pystyy myöntämään omat vikansa.
Mutta rehellisyyden nimissä se on vain pakko joskus pystyä myöntämään, että teit niin tai näin, niin tilanne ei korjaannu. Näissä perheväkivaltatapauksissa valitettavasti on usein niin, että se väkivaltainen osapuoli on mieleltään sairas. Ei siinä toisen osapuolen itsesyytökset mihinkään johda.
Ja tiedoksi sinulle, en minäkään alkanut hakkaamaan ex-miestäni siitä syystä, että hän kohteli minua huonosti. Jätin hänet ja se riitti korjaamaan minun ja lasten tilanteen. Miehen ei, mutta minä en pysty häntä auttamaan. Halusin ja yritin kyllä, mutta miten toista väkisin voisi auttaa.
mitään. Olet juuri sellainen jonka "omasepustus" syytteli muita. Kääntöasiat ovat monesti totta, omanpahansa "kääntää"muille, niin näyt sinäkin tekevän.
Otappa "oikeapeili"
nyt jälleen kerran syyttelee muita??
Et tunne minua, et tiedä minusta mitään, mutta olet heti valmis tuomitsemaan.
Kuka käänsi oman pahansa muille?
Mitään oikeaa sanottavaa et sinäkään keksinyt. Ei pienintäkään selityksentynkää asialle, jota minä tuossa pohdiskelin. Ymmärsitkö edes lukemaasi?
Minun peilistäni näkyy paljon asioita, mutta ketä hyödyttää, jos otan niskoilleni syyt sellaisistakin asioista, joille en kertakaikkiaan voi mitään. Miksi minun edes pitäisi tehdä niin? Miksi??
peiliä minä katselen päivittäin ja uskallan kohdata näkemäni. Sekä hyvän että pahan.
Miten on sinun laitasi?
Sinun peilisi, vai onko se kristallipallo, tuomitsee minut. Tuntemattoman ihmisen, joka kirjoitti muutaman rivin tänne. Miksi heti luulet tietäväsi, mikä on todellisuus ja syyllistät minut?
Tämäkään ei ollut vastaus siihen suureen kysymykseen, mikä minua askarruttaa päivä päivältä enemmän.
Miksi ihmiset kääntää niin innokkaasti toisen kertomaa asiaa oman mielensä mukaiseksi?
Onko tosiaan niin, että se joka elää jonkun asian keskellä, ei itse tiedä eikä tunne asiaansa? Aina muut tietää paremmin. Varsinkin jälkikäteen.
Ei mahdu minun päähäni mitenkään.