Miten hoidatte raha-asiat uusperheissä? Minulla tilanne sellainen, että olemme menossa naimisiin, miehelläni on edellisestä liitosta lapsia, yhteisiä ei ole. Hän tienaa enemmän, mutta vastaavasti hänellä on lainaa, minulla ei. Mietin kovasti, miten raha-asiat kannattaisi järkevästi hoitaa. Onko teillä antaa vinkkejä?
Uusperhe ja rahat?
Nimetön
134439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja käytä omat rahasi mihin haluat.
Juu, avioehdon tekeminen on minulle itsestäänselvyys. Tarkoitin lähinnä jokapäiväisiä menoja. Olisiko järkevää ottaa yhteinen tili, mihin esim. molemmat laittavat tietyn summan rahaa, vai pidetäänkö kokonaan omat tilit ja maksetaan menot puoliksi. Jos meillä olisi omien tilien lisäksi yhteinen tili, olisiko reilua, että hän laittaa tilille enemmän, koska tienaa enemmän ja joskus lapset käyvät luonamme syömässä yms? Mutta toisaalta - vaikka hän tienaakin enemmän, olisiko kohtuutonta esittää "vaatimusta" suuremmasta rahasummasta, koska hänellä lainanmaksuja?
Jos miehesi maksaa asuntolainaa (=miehellä enemmän kuluja) ja sinä sillä varjolla maksaisit asuntolainaa, sinä osallistuisit miehen asuntolainan lyhennyksiin.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta maksaa MIEHEN omaisuuden kerryttämisestä kertyviä kuluja.
mutta jossain sitä on asuttava. Eli sitten markkinahintaista vuokraa?
Tee kuten naiset tuhansien vuosien ajan ennen sinua: Käytä miehesi rahoja. Ostele huonekaluja, mattoja, kippoja, vaatteita ja kulhoja. Kun menette Citymarketiin, pujottaudu pakkaajan paikalle tiskin päähän ja anna miehesi maksaa. Näin naiset tekevät nyt ja ovat kautta historian tehneet.
Kun teille tulee ero, nosta ensikisi lasten tilit tyhjäksi ja tyhjennä myös sinun ja miehesi yhteinen tili. Pyydä tuttu lukkoseppä paikalle ja vaihdata asunnon lukot miehesi laskuun.
Lainsäädäntö, sinun ystävättäresi, naispuoliset sukulaisesi, miehesi naispuoliset sukulaiset, naiskansanedustajat, porraskäytävän ämmät ja koko sosiaalitoimiston väki sekä Maistraatissa istuvat naisjuristit, joiden pitäisi puolustaa lasten etuja varastelevia naisia vastaan, ovat 100% puolellasi.
Ei kannata jättää tilaisuutta käyttämättä. Pöytä on sinulle katettu.
..mutta kolahtanut on ja pahan kerran. Mene "päälääkärille".
Molemmilla meillä oli naimisiinmennessämme lapsia, toisella hieman velkaa, toisella ei. Toinen tienaa hieman enemmän kuin toinen. Meillä kuitenkin tili on yhteinen koska "yrityskin" on yhteinen.Menot tililtä on yhteiset, koska elämäkin on yhteinen. Suuremmista hankinnoista sovimme yhdessä, mutta pienemmät ostokset voi molemmat päättää ihan itse. Ainakin meillä tämä on toiminut. Mieti tarkaan oletko valmis uusperheeseen, koska jos siihen alat, et mielestäni voi ajatelaa siten, että irrottaisit ns. "omat rahasi" omaan käyttöösi. Tai ainakaan en osaa sanoa miten se käytännössä onnistuisi. Elämä on kuitenkin yhteinen ja mielestäni otat osittain vastuullesi koko perheen, lapsineen kaikkieneen kun uusperheeseen "sekaannut". Avioehto toki kannattaa tehdä.Meillä aikoinaan otin mieheni velasta osan kontolleni, en nähnyt muuta vaihtoehtoa yhteisten asioiden hoitoon. Mutta silloin myös asunto muutettiin minunkin nimiini.
meilläkin uusioperhe, itsellä 2 ja miehellä 3 lasta ja kummatkin ns. yksinhuoltajia. rahat ovat yhteiset olleet alusta asti.
itse olen vasta 30 vuotias ja mieheni täyttää 40, joten mieheni lapset ovat jo liki aikuisuuden rajaa (17, 16 ja 12 vuotiaat) omani ovaý 10 ja 7.
olemme olleet yksissä vasta 4 vuotta ja ei tämä minun asemani ole aluksi kovinkaan helppoa ollut. mieheni alkoi n. 2 vuotta sitten tekemään kesät reissuhommaa, eli pyöritän taloutta ns. yhsin ja hoidan kakki lapset. asennetta erilaista taatusti tässä tarvitaan. eihän ne mieheni lapset tunnu tietenkään omilta, mutta tärkeitä ovat kuitenkin ja heidänkin hyvinvointi on minulle tärkeää ja tuntuisi kamalalta heistä luopua. olen itse valinnut elämäni ja olen todella onnellinen valinnastani, vaikka tiedän monien sitä epäröivän...
Meillä on kyllä lähes kaikki yhteistä. Mies tienaa enemmän, hänellä ei lapsia, minulla yksi lapsi.
Mies maksaa lähes kaikki yhteisen talouden laskut, minä makselen ruoat, omat henkilökohtaiset menot ja lapsen menot.
Meillä on avioehto, joka rajaa pois vain ennen avioliiton solmimista hankitun omaisuuden. En olisi muunlaiseen suostunutkaan. Minun mielestäni avioliitossa pitääkin olla jotain yhteistä, pelkkä kämppäkaveruus ei riitä minulle.
heippa..
meillä uusioperhe..minulla kaksi lasta ja miehellä 3 ja asumme kaikki seitsemän samankaton alla, joten kummatkin ns. yksinhuoltajia.
itse olen ollut jo 5 vuotta työtön (en vaan saa töitä???) ja miehelläni vaki homma ja hyväkin palkka. ollaan oltu yhdessä vasta 4 vuotta ja siitä ajasta asuttu yhdessä 2 vuotta.
asun mieheni omistamassa asunnossa ja omaisuutta ei täällä itselläni ole, kuin jokunen huonekalu..jne...
mieheni antoi alusta asti minulle täyden vastuun taloudellisista asioista ja siksi ihan itse vaati, että hänen tilinsä tuleepi siirtää 80 % minun tililleni, josta maksan ruuat ja muut menot ja laskut.
nyt meillä ollut vuoden kokonaan yhteinen tili, eli kaikki rahat siis yhteisiä, eikä ongelmia ole ollut minkäänlaisia.
sitten taas hyvän ystäväni tilanne..
ollut miehen kanssa naimisissa jo 7 vuotta, eikä tänäpäivänäkään tiedä miehensä tuntipalkkaa, saati edes miehensä pankkiyhteyttä.
eli jokaisessa suhteessa meneepi niinkuin parhaaksi katsotaan..
että miehen on ensi sijassa huolehdittava omien lastensa taloudellisesta turvasta ja oikeudesta isänsä "perintöön". Jos hän ei sitä itse ymmärrä, minä sinuna ja reiluna ihmisenä ehdottaisin sellaisen paperin tekemistä lakimiehen avustuksella, että menee oikein. Sinulla ei ole lapsia, mutta yhteisiä lapsia saattaa siunaantua. Kun te aloitatte yhteisen elämän, se on sitten eri luku miehenkin elämässä ja te olette perhe velvollisuuksinenne ja oikeuksinenne.
Raha-asiat ovat vakavammassa suhteessa sellaisia, että ne pitää selvittää kerralla ja sitten jättää aihe taka-alalle. Itse en sellaisen miehen kanssa jatkaisi viikkoa kauempaa, joka vatkaa raha-asioita milloin mistäkin sun-mun näkökulmasta. Olen työssäkäyvä ja mielestäni reilu naishenkilö, joka osallistuu uusperheen yhteiseen talouteen 100 %:sti, mutta en ole mikään uhri, vaan osaan pitää myös oman puoleni ja tunnen oman arvoni. Kaikkea yhteisen talouden eteen tehtyä ei myöskään rahassa voi mitata, vaan elämässä on muitakin arvoja. Toivottavasti.
Mä en ole koskaan tajunnut noita uusperheitä, kyllä vielä tappelette monet kerrat toisten kakaroista.Ei sopis mun kuvioihini ollenkaan, sitten vielä se entinen akka siinä sivussa säveltämässä, lähde kävelemään kun vielä ehdit.
olemme menneet vasta naimisiin, molemmat työttömänä tällä hetkellä, työpaikasta ei tällä paikkakunnalla tietoakaan. vaimollani on kaksi lasta, poika 18-vuotias ja tyttö 22-vuotias. poika opiskelee vielä ja rahat tuntuu olevan aina loppu ja tytöllä on vakavia mielenterveys ongelmia, tytöllä on 3-vuotias lapsi joka on ollut meillä aika paljon, vaikka tyttö on kuitenkin huoltaja, vaimoni tytärkin on ollut meillä paljon, vaikka meillä ei riitä oikein itselläkään rahat ruokaan, hän asuu toisella paikkakunnalla, johon kuskaamme 3-vuotiaan lapsen välillä. olemme taloudellisessa ahdingossa ja heti ahdistaa kun kuulenkin vaimoni keskustelevan rahasta lastensa kanssa, ei olisi oikein varaa mihinkään ylimääräiseen, eilen tuli vedentasauslasku 100eur, emme pysty maksamaan sitäkään. tällä hetkellä on vaimoni poika käymässä kaverinsa kanssa, makaavat päivät, välillä tietenkin jääkaapilla käyvät, ja asunto on hirveessä kunnossa, kun sanon vaimolleni tästä, niin heti itkee ja sanoo kyllä ehtii myöhemminkin siivota, asumme pienessä kaksiossa, jossa tunnen oloni välillä ahdistuneeksi, kun tulee vieraita moneksi päiväksi. vaimoni tytärtä en suostu enää käymään yli sadan kilometrin päästä. en tiedä mitä tälle tilanteelle tekisin. viime joulukin oli yhtä hullun myllyä ja puhuinkin tästä vaimolleni silloin, että ollaan seuraava joulu kahdestaan, ja sulassa sovussa asia sovittiin jo silloin viime joulun jälkeen, saa nyt nähdä mieten käy. silloin saatiin diakoniatoimistosta avustusta 100eur, eihän tuo summa riittänyt joulun ruokiin.