Tulin tänne kirjoittamaan parisuhteestani.
Olen ollut avomieheni kanssa 12 vuotta, ja meillä on 2 lasta.
Meidän suhde on muuttunut 2 vuodessa enemmän kaverisuhteeksi.
Meillä ei halata, ei suukkoja vaihdeta ja ei myöskään seksielämää ole vuoteen. Minua ei vaan seksi kiinnosta hänen kanssaan, en vaan pysty rakastelemaan. Voi olla, että minuun on jo vaikuttanut hirveästi juttuja minkä mies on saanut minut loukkaantumaan tai valittaa pikkujutuista esimerkiksi mitä sinä teet tuossa tai miksi lasi on pöydällä jne. Huomauttamista turhan pikkujutuista sai mut ärsyttämään ja aloin inhota hänen käytöstään.
Olen keskustellut tästä asiasta miehelleni ja ei taida ole ymmärtänyt lainkaan mitä tarkoitin tai ei ole kiinnostunut.
Eroa olen kyllä paljon ajatellut. Kaipaan hellyyttä paljon, sitä ei ole moneen vuoteen. Yritin valaista miestäni asialla, että naiset tykkäävät hellyydestä. Hellyyttä saan lapsiltani halauksesta.
Mies sanoi, että mun on tehtävä aloitteet. Mutta MIKSI MINÄ!!!! Eikö se tajua, että se voisi antaa hellyyttä enemmän. Se ei siinä osaa tehdä mitään muuta kuin rakastella (pääasiassa sille on seksi kuin hellyys!)
Seksin jälkeen kääntyi kyljelleen nukkumaan, ei mitään muuta…
Mies ei halua erota, mutta minä haluan erota. Tunnen olevani onnettomassa suhteessa jossa ei ole hellyyttä ym.
Ongelma on, että omistamme asunnon josta mä omistan enemmän, mies ei vaan älyä ja suostua muuttamaan pois. Se vissiin odottaa, että mä lähden.
Löytyykö samankaltaisia tilanteissa olevia? Miten päädyitte ratkaisuun?
Olen ollut avomieheni kanssa 12 vuotta, ja meillä on 2 lasta.
Meidän suhde on muuttunut 2 vuodessa enemmän kaverisuhteeksi.
Meillä ei halata, ei suukkoja vaihdeta ja ei myöskään seksielämää ole vuoteen. Minua ei vaan seksi kiinnosta hänen kanssaan, en vaan pysty rakastelemaan. Voi olla, että minuun on jo vaikuttanut hirveästi juttuja minkä mies on saanut minut loukkaantumaan tai valittaa pikkujutuista esimerkiksi mitä sinä teet tuossa tai miksi lasi on pöydällä jne. Huomauttamista turhan pikkujutuista sai mut ärsyttämään ja aloin inhota hänen käytöstään.
Olen keskustellut tästä asiasta miehelleni ja ei taida ole ymmärtänyt lainkaan mitä tarkoitin tai ei ole kiinnostunut.
Eroa olen kyllä paljon ajatellut. Kaipaan hellyyttä paljon, sitä ei ole moneen vuoteen. Yritin valaista miestäni asialla, että naiset tykkäävät hellyydestä. Hellyyttä saan lapsiltani halauksesta.
Mies sanoi, että mun on tehtävä aloitteet. Mutta MIKSI MINÄ!!!! Eikö se tajua, että se voisi antaa hellyyttä enemmän. Se ei siinä osaa tehdä mitään muuta kuin rakastella (pääasiassa sille on seksi kuin hellyys!)
Seksin jälkeen kääntyi kyljelleen nukkumaan, ei mitään muuta…
Mies ei halua erota, mutta minä haluan erota. Tunnen olevani onnettomassa suhteessa jossa ei ole hellyyttä ym.
Ongelma on, että omistamme asunnon josta mä omistan enemmän, mies ei vaan älyä ja suostua muuttamaan pois. Se vissiin odottaa, että mä lähden.
Löytyykö samankaltaisia tilanteissa olevia? Miten päädyitte ratkaisuun?
Vastaukset 9
Vanhimmat
samanlainen tilanne,mutta meillä 4 lasta ja ollaan avioliitossa oltu 15 v. Mun ukko nykysellään enemmän valittaa kuin ottaa asiat lunkisti.Pikapanot silloin ku joskus harvoin jotain tapahtuu kammarissa, ukko ei pahemmin enää kiinnosta. Lapset jo koululaisia,eli eivät edes pyöri jaloissa koko ajan. Talo pitäs olla just siivotun näkönen joka helvetin päivä ja äijän vaatteet sun muut tavarat siellä missä pitääkin. Ite oon suunnitellu toiselle paikkakunnalle muuttoa töiden perässä,löis kaks kärpästä yhdellä iskulla. Ja täällä pienellä paikkakunnalla ei oo muutenkaan ku noita pätkähommia, sais sen vakipaikan.
juttu, oli kuin mun kynästä, yhdessä 11 v naimisissa 2v ja komas lapsi tulossa. Olin jo eroa tekeässä ja sanoin että ahdistaa (mies kylläkin oli todella mustasukkainen eikä suonut minun harrastaa) No hän ei päästänyt menemään ja asiat on muuttuneet niin ettei hän ole niin mustis ja antaa harrastaa. Mutta makuuhuoneessa pelkästään nukutaan, seksi ei minua oikein kiinnosta (raskausaikakin vaikuttaa) Mutta minkäänlaista hellyyttäkään ei saa....
Voi tekstisi oli kuin minun kynästä kirjoitettu. Olen itsekin tässä siinä tilanteessa, että erosta ollaan puhuttu ja mun tarkoitus on lähteä lasten kanssa pois kodista ja aloittaa kolmistaan. Olemme yrittäneet parantaa suhdettamme mm parisuhdeterapialla, puhumalla, mutta ei se tilanne siitä sen paremmaksi muuttunut. Päinvastoin huononi, sillä entistä enemmän rupesimme toisiamme ärsyttämään... Kaikkinensa tulevaisuus pelottaa, mutta kerranhan täällä eletään ja jos homma ei toimi, niin ei sitä lastenkaan takia enää viitsi yrittää... Lapset jo kärsivät meillä jatkuvasta riidasta, mykkäkoulusta jne... Tsemppiä sinulle! :)
Hei!
Voipi olla, että miehesi marmattaa mukeista ym. jonkun muun asian takia kuin sen, että häntä ärsyttää, että muki on jäänyt pöydälle. Yleensä parisuhteessa ihmiset riitelevät roskapussin viemisestä, kun todellinen syy saattaa olla seksin puutteessa, hellyyden puutteessa tjms.
Selvää on, että tilanteenne on päässyt pahaksi ja helpoin ulospääsy siitä olisi tietysti ero. Parisuhteissa tulee kuitenkin aina ongelmia, joita joutuu työstämään. Se ei tietenkään ole helppoa. Yrittäminen vaatii kovaa työtä ja suhde hoitamista. Siihen pitää panostaa aikaa ja itseänsä. Tämän pitäisi molempien osapuolien ymmärtää. Ymmärrän kyllä, että se on raskasta, jos kokee, että toinen ei panosta samalla tavalla.
Voi olla, että miehesi ei anna hellyyttä, sillä hän kokee, että sinä et anna hänelle sitä, mitä hän tarvii esim. seksiä, arvostusta tai jotain muuta. Ironista, mutta ihminen ajattelee alitajuisesti, että koska sinä et tee minulle tuota, minä rankaisen sinua jättämällä tämän tekemättä.
Suosittelen sinulle/teille myös John Grayn pokkaria: miehet ovat marsista, naiset venuksesta. Maksaa alle kympin ja auttoi ainakin meillä umpisolmutilanteen ratkaisemisessa. Se auttaa ymmärtämään toisen sukupuolen ajattelutapaa(on puolueeton) ja sitä kautta voi saada toiseen osapuoleen keskusteluyhteyden. Hyvin usein ongelmista keskustelu muuttuu riitelemiseksi. Ongelemista on kuitenkin keskusteltava, mutta rakentavasti. Kirja on siitä, että sitä lukiessaan kumpikin joutuu työstämään omia ja toisen käytöksen malleja sekä asioita, mitä kumpikin tekee väärin. Keskustelemalla ja pohtimalla joutuu työstämään omaa turhautumista, vihaa, pettymistä, jotta voisi jatkaa puhtaalta pöydältä.
Miehet ovat ikuisia lapsia joilla on vielä putkiaivotkin.Ne itte ei vaan osaa sitä myöntää..ainakaan ääneen.
Olen ollut yli 20v yhdessä/naimisissa saman miehen kanssa.On ollut ylämäkeä ja alamäkeä ja suvantoakin.Vasta nyt ollaan alettu oppia puhumaan..siis oikeesti puhumaan.Ja kuis ollakaan se ei ole ollenkaan niin helppoa kun voi olettaa.Ei ainkaan alussa kun puhuttiin paljon sitä sillon ja sillon vuonna yks ja kas oli tapahtunut.
Mitä tästä olen oppinut ja aijon opettaa lapsillekin.
Puhukaa,puhukaa ja puhukaa.Miettikää ,miettikää ja puhukaa. ELI alussahan se menee varmasti riidaksi ja itkuksi ja todella pahaksimieleksi se jos mikä on varmaa.MUTTA toinenkerta menee jo paremmin ja kolmaskerta jo vielä paremmin.
Laittakaa lapset viikolopuksi mummolaan tai kummilaan ja varatkaa aikaa olla rauhassa.Siis varaa aikaa ittele että saat olla rauhassa puolison kanssa rauhassa.
Selitä puolisolle vaikka kuis ois vaikeeta ihan rauhassa että nyt haluat puhua ja selvittää mikä tässä avioliitossa mättää ja miks.
Joo miehet väistää että ei mikää ja mitä tää nyt on jne.Älä lannistu.Sanot selvin sanoin että miks ei pussata,puhuta ja seksikin on vaan pikapanoja kuin huononnaisen kanssa.Miks näin?
Kysy mistä hän OIKEESTI haluaa huomauttaa sinua kun riitelee jostain mukista jossakin.Tuntus äkkiseltää että tuo on tekosyy jolla saa aikaa riitaa ja jolla purkaa asioita.Kysy ens kerran että mistä oikeesti haluaa riidellä ja mikä oikeesti mättää.Voishan se olla sitäkin että hän haluaa huomiota sinulta noilla pienillä huomautuksilla(niinhän lapsetkin tekee kun muuten ei huomata,kiukuttelee tai tekee muuta älytöntä).
Niin 12 v on jo aika jossa on tippunut pois liika huuma ja muu hurmulhei.Nyt pitäs osata hoitaa suhdetta(joo helppo sanoa nyt jälkikäteen).Ottaa aikkaa olla kahden, puhua asioista vaikka riidan uhalla,mutta puhua kumminkin.Osata kartottaa omiatunteitaa..siis oikeita tuneita eikä vaan sitä arkiharmaata..SIIS muistella vaikka sitä mihin sitä toisessa aikanaan rakastu ja missä.
JA mikä oli se juttu joka tuntu eka kerran pahlata ja miks ja tulkio se puhuttua selväksi ja jos ei niin miks.Ja onko tää kuvio jatkunut ja jos on niin miks.
Siinä sivussa olis osattava vielä olla ja kattoa itteään vieraan silmin ja olla itteleen rehellin että mitä MINÄ tein väärin tai oisin VOINUT tehdätoisin.Rankka paikka,mutta sekin on joskus pakosti edessä.
Senkin on PITÄNYT oppia että kun pariduhteessa menee huonosti niin vikaa on kyllä kummassaki.Se on vaan niin saakelin vaiketta ittelleen rehelliseti myöntää että mussakin on vikaa.Siks kannaattaa kysyä myös toiselta että mikä mussa ärsyttää..ja ne voi olla mitä kummallisempia ja oudoimpia juttu joita saa kuulla..siis IHAN lapsellisia,mutta se on sama sen hammastahana tuubin kanssa.
Siis kissapöydälleja keskustelu(lue riita) käyntiin.Se puhdistaa ilmaa ja helpottaa ite kunkin sisintä kummasti pitkällä aikaväliä,vaikka alussa saakin itkeä silmänsä päästä.Pitää vaan varoa syylistämästä ketää että vika on.. ja miks.. ja sä sanoit..Pitäis osata kysy että miks niin ja mitä tarkoitit en oikeen ymmärtänyt.
Ei kannata luopua.Jos kantti ja tahto riittää niin yllätä se ukkos yks ilta sängyssä ja tee alote.Kyllä sä ukkos tunnet jo ja tiiät mistä se pitää ja millä sen saa hereille.Jos ihmettelee että mitäs nyt niin sanot että tässä on nyt sitä alotetta.
Miehistä on kuulema seksikästä se että nainen tekee aloitteen välillä ja siihen on sitten haasteelista mennä mukaan.Ja sitä ne oikein kaipaa,väittää jokututkimus.Ja se kuulema altistaa suoraan erollee jos mies joutuu hakemaan tai kokemaan aloitteita muualla kun omassa sängyssä oman puolison kanssa.
Tiiä tuota,vois ollakin perää.
Sen kyllä tietää ITSE!! Silloin kun on erottava, silloin erosta ottaa vastuun ITSE, eikä vain Lähde,lähde ämmät!!
seuraan parasta aikaa täysin samanlaista tilannetta sivusta ja täytyy sanoa,että pahaa tekee katsoa.Olen yrittänyt auttaakin, eli olla tukena,turvana ja pahanolon venttiilinäkin, mutta tuloksetta.Tiedossani olevat asiat ovat sellaisia, että toivon kyseisen parin eroa, koska kaikki asiat perustuvat enään valheelle. p.s. olen mies
Miehesi pitäisi herätä. Jos et saa sanomaasi läpi tai parisuhdekurssille niin ero on ainoa järkevä vaihtoehto. Mies elää itsekkäästi ja pientä henkistä valtaakin on näköjään. Mies ei halua tsempata rakkauden ja parisuhteen eteen. Hän ei ymmärrä perheen ja sinun arvoa. Hän nauttisi itsekin jos toimisi toisella tavalla. Ei osaa rakastaa. Tunnevammainen jollain tasolla. Ei kannata roikkua rakkaudettomassa suhteessa. Parempi elää yksin. Jos fyysistä väkivaltaa ei ole on jotain toiveita kuitenkin saada hänet heräämään.
olemme olleet yhdessä yli 11vuotta, tosin lapsia meillä ei ole mutta muuten kaikki on samanlaista kuin kirjoittamassai jutussa! mikään ei kiinnosta! haluaisin lähteä, mutta mies ei halua erota, ja myös seksin jälkeen kääntyy kyljelleen ja alkaa nukkumaan, tosi romanttista! ollaan vielä samassa pattitilanteessa, saisin työpaikan toiselta paikkakunnalta ja olen harkinnut että otan vastaan sen. Että jospa se tästä alkaa..oma elämä..kuka tietää..voimia sulle!! tiedän mitä käyt läpi!