Pyydän heti ensimmäiseksi anteeksi kaikilta niiltä joita ikäerosta lukeminen ärsyttää :-) Tilanne on se, että olen 27-vuotias mies ja tunnen olevani kuin maan matonen tytön kanssa joka täyttää juuri 18. Olemme ihastuneet!
Enää en kysy että onko ikäero liikaa(huom)! Vaan miten tuollaisen suhteen saa toimimaan? Onko kokemuksia. Tyttö asuu vanhempiensa luona ja opiskelee vielä ainakin seuraavat 3 vuotta, itse opiskelen myös ja asun omavaraisesti yksin.
Minä kun olen se kokeneempi osapuoli elämän joka aloilla niin tuntuu, että olisi vaikea jakaa asioita. Voiko tallainen suhde olla hmm... tasa-arvoinen? Vai pitääkö sen edes olla? Joskus myöhemminhän se toki tasoittuu kun hänellekin tulee ikää. Ymmärrämmeköhän toisiamme?
Samoin kaverit, tuskin mulla on mitään yhteistä hänen kavereidensa kanssa ja päinvastoin. Saati sitten edes jos uskallan kertoa omille kavereilleni. Miten se voi toimia?
Entäs seksikokemukset, mulla on ollut kymmeniä naisia, ja 18kesäisellä.. ja ainakaan hänellä, ei ole ollut montaa, jos yhtään. Alkaako hän tulevaisuudessa haluta muitakin kokemuksia, siis miehiä?
Koska olen viettänyt aika vallattomia poikamies aikoja viimevuodet pelkään omien "syntieni" :-)tahraavan kiltin tytön. Mahtaakohan hän edes tietää mitä kaikkea sitä aikuisena touhutaan? Hänellä kun taitaa olla aika ruusuinen kuva minusta. Ulkoapäin näytän kunnolliselta ja kiltiltä, mutta olen juuri se joka ei sylje lasiin eikä kaihda irtosuhteita. On minussa se "kunnollinenkin" kaveri joka tulee kyllä esiin tarvittaessa mutta..
Miten tämän nyt sitten hoitaisin niin, ettei satuttaisi ketään ja asiat menisi mukavasti? Minusta tässä on haastetta!
Enää en kysy että onko ikäero liikaa(huom)! Vaan miten tuollaisen suhteen saa toimimaan? Onko kokemuksia. Tyttö asuu vanhempiensa luona ja opiskelee vielä ainakin seuraavat 3 vuotta, itse opiskelen myös ja asun omavaraisesti yksin.
Minä kun olen se kokeneempi osapuoli elämän joka aloilla niin tuntuu, että olisi vaikea jakaa asioita. Voiko tallainen suhde olla hmm... tasa-arvoinen? Vai pitääkö sen edes olla? Joskus myöhemminhän se toki tasoittuu kun hänellekin tulee ikää. Ymmärrämmeköhän toisiamme?
Samoin kaverit, tuskin mulla on mitään yhteistä hänen kavereidensa kanssa ja päinvastoin. Saati sitten edes jos uskallan kertoa omille kavereilleni. Miten se voi toimia?
Entäs seksikokemukset, mulla on ollut kymmeniä naisia, ja 18kesäisellä.. ja ainakaan hänellä, ei ole ollut montaa, jos yhtään. Alkaako hän tulevaisuudessa haluta muitakin kokemuksia, siis miehiä?
Koska olen viettänyt aika vallattomia poikamies aikoja viimevuodet pelkään omien "syntieni" :-)tahraavan kiltin tytön. Mahtaakohan hän edes tietää mitä kaikkea sitä aikuisena touhutaan? Hänellä kun taitaa olla aika ruusuinen kuva minusta. Ulkoapäin näytän kunnolliselta ja kiltiltä, mutta olen juuri se joka ei sylje lasiin eikä kaihda irtosuhteita. On minussa se "kunnollinenkin" kaveri joka tulee kyllä esiin tarvittaessa mutta..
Miten tämän nyt sitten hoitaisin niin, ettei satuttaisi ketään ja asiat menisi mukavasti? Minusta tässä on haastetta!
Vastaukset 16
Vanhimmat
"minusta tässä on haastetta!"
kylläpä jäi huono kuva tuosta viimeisestä lausahduksestasi. ihan kuin tyttö ja mahdollinen suhde olisi vain suuri haaste jonka haluat voittaa! ja unohtaisit koko jutun kun vain ensin todistat että se voisi toimia. toivottavasti näin ei ole vaikka aika "rajua" sinun tähän astinen elämäsikin on ollut.
ihmetyttää mikset voisi puhua ystävillesi tytöstä ja hänen iästään. kyllä aito tunne (rakkaus) voittaa nuo kuitenkin muiden asioiden rinnalla niin pienet ongelmat. voin kyllä kuvitella kuinka jopa sinunkin ikäisesi miehet (?) nauraa sakkolihan takia, mutta sehän kertoo vain heidän omasta älykkyydestään... toivottavasti sinun ystäväsi ei kuulu tähän sarjaan, "lähes 30 vuotta ja kuuluisi lastentarhaan" =)
suosittelisin kyllä kertomaan tytölle millaista raikulielämää =) olet viettänyt. pahinta olisi jos hän sen kuulisi jostain muualta! ole rehellinen. tietenkään kaikkia likaisia yksityiskohtia ei kannata kertoa, tuskin tyttö niistä on kiinnostunut ja turhaan loukkaisit häntä.
totuus on että jos tyttö on aika kokematon, hän saattaa myöhemmin haikailla kokemusten perään. mutta se ei ole 100% varmaa, koska on ihmisiä joille ne kokemukset ovat yhdentekeviä jos rinnalla on se oikea=)
ole rehellinen sekä itsellesi että tytölle. mieti mitä itse haluat oikeasti. jutelkaa.
onnea!!!
Korjaan sen verran, että haasteella tarkoitan sitä, että musta tämä todellakin on aika vaikea yhtälö ja senpä takia niin haastava. Kyllä haluan voittaa sen, mutta haluan myös että me molemmat voitetaan se. Kilpajuoksusta ei ole kysymys.
hyvä niin!
onnea yritykselle! rehellisyydellä pääsee jo aika pitkälle=)
Vähän aikaa sitten päätin, etten osallistu enää yhteenkään ikäeroa käsittelevään keskusteluun, mutta se siitä päätöksestä. Minun on pakko tähän väliin tuikata oma kokemukseni, lukekoon ne ketä kiinnostaa...
Aloin 14-vuotiaana seurustella 23-vuotiaan kultani kanssa, eli ikäeroa on saman verran kuin teillä. Nyt olemme kahlanneet yhteistä taivalta jo yli kaksi ja puoli vuotta ilman sen suurempia ongelmia.
Tiedän, olin toivottoman nuori, mutta eipä ainakaan vielä ole harmistuttanut muiden kokeumusten puuttuminen jne. Ikäero ei ole aiheuttanut missään vaiheessa vaikeuksia, paitsi ehkä kun se ensimmäisen kerran vanhemmilleni paljastui. Sen jälkeen kun tapasivat, nou propleemos. Minä myöskin yllättäen asun kotona ja opiskelen, ja kultani asuu itsekseen ja käy töissä (oli työtön tavatessamme). Miksi se olisi ongelma? Hassua. Puhutaan joo eri elämäntilanteista, mutta sekin on vain järjestelykysymys. Asun kotona 5 muun ihmisen kanssa ja kaikilla eri elämäntilanne ja kaikkia heitä rakastan.
MUTTA (pitäisi kieltää lailla)
Jos nyt jo ajattelet ikää ongelmana ja asiana joka vaatii työtä, ehkä suhde sitten ei ole sopiva ratkaisu teille? Ja voi herran jumala jos mietit kehtaatko kertoa kavereillesi!!?? Kasva! Et voi seurustella ihmisen kanssa jota häpeät, tai elää suhteessa jota häpeät.
Onnea matkaan, mutta muista että käsissäsi on jotain helposti loukattavaa ja särkyvää. Älä mokaa.
Ps. Nuorelle pitää antaa tilaa hankkia omat mielipiteensä ja maailmankuvansa. Ei saa urautua yhdeksi ihmiseksi. Se käy yllättävän helposti, kannattaa kiinnittää huomiota!
"Onnea matkaan, mutta muista että käsissäsi on jotain helposti loukattavaa ja särkyvää. Älä mokaa."
Niinpä niin, aina kun mietin näitä asioita niin sisälläni tunnen kuinka hento ja särkyvä hän on.. kuulostaa oudolta, mutta näin on. En todellakaan halua satuttaa häntä. Mutta, kuten olen jo kertonut etten ole mikään kultapoju, niin pelkään myös rikkovani jotain hänessä.. tai, jospa sitten olisi minunkin aika muuttua. Onko väärin toivoa että hän voisi olla "se oikea" joka minunkin lapselliset juoksut saisi loppumaan..
"Onnea matkaan, mutta muista että käsissäsi on jotain helposti loukattavaa ja särkyvää. Älä mokaa."
Niinpä niin, aina kun mietin näitä asioita niin sisälläni tunnen kuinka hento ja särkyvä hän on.. kuulostaa oudolta, mutta näin on. En todellakaan halua satuttaa häntä. Mutta, kuten olen jo kertonut etten ole mikään kultapoju, niin pelkään myös rikkovani jotain hänessä.. tai, jospa sitten olisi minunkin aika muuttua. Onko väärin toivoa että hän voisi olla "se oikea" joka minunkin lapselliset juoksut saisi loppumaan..
sinä itse voit lopettaa lapselliset juoksusi, hyvä mies!
Seurustelin nuorempana minua 5-vuotta vanhemman (olin silloin 15v) miehen kanssa. Tosin tiesin, että hän oli naisten piirissä suosittu :). Erosimme juuri sen takia, että itselläni oli uskollisuudesta "hieman" eri käsitys kuin hänellä.
Tapaan häntä silloin tällöin vieläkin. Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin hänen käsitys uskollisuudesta on suunnilleen sama kuin minun. Siihen vaikutti minun lisäkseni ex-vaimon pitkäaikainen rinnakkaissuhde. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan? No, sillä ei ole enää merkitystä.
Eipä tuo varmaan ole väärin toivoa. ryhdy ihmissuhdeneuvojaksi, en tahdo sellaista omalle tunnolleni =) Mutta kaipa tuo aina on paras kertoa kaikki suoraan ja rehellisesti... Jos kertoisit menneisyydestäsi (ilman likaisia yksityiskohtia) ja kertoisit mitä suunnittelet... lapsellisten juoksujen lopettamista.
Olen sitä mieltä, ettei pelkällä ikäerolla ole mitään merkitystä suhteen onnistumisen kannalta.
Kuitenkin mietityttää kaikki muu mitä kerroit ja sillä koen olevan enemmän painoarvoa sille onnistuuko suhde vai ei.
Olette ilmeisesti täysin erilaisia ihmisiä ja tytölläsi on sinusta ruusunpunainen kuva. Ellet edes uskalla kertoa kavereillesi suhteestasi, se ei voi mitenkään toimia! Pahoin pelkään, että särjet tytön sydämen enemmin tai myöhemmin. Toivottavasti olen väärässä.
Olen kokenut samanlaisen tilanteen, tosin toisesta näkövinkkelistä. Olin 15 vuotias kun aloin seurustelemaan minua kuusi vuotta vanhemman miehen kanssa. Kaikki oli niin uutta ja jännittävää...
Seurustelimme viitisen vuotta ja rakastimme toisiamme kovasti, mutta minun alkoi vähitellen täysi-ikäisyyden myötä tehdä tuttavuutta muidenkin miesten kanssa. Erosimme ja olimme molemmat kovin surullisa, sillä rakkaus ei ole minnekään kadonnut. Elämäntilanne vain ajoi meidät eroon.
Älä pelkää kertoa ystävillesi tyttöystävästäsi, sillä jos he todella ovat ystäviäsi hyväksyvät he asian ja ovat onnellisia puolestasi. Tyttöystäväsi kavereita et voi muuttaa, heidät täytyy vain hyväksyä. Nuoret ovat nuoria...
Toivon, että teille ei tarvitsisi käydä näin, vaan voisitte nauttia toistenne seurasta ja aidosti rakastaa toisianne. Muistakaa puhua asioista (myös seksistä) ja kertoa toisillenne tunteistanne.
tuota en todellakaan ymmärrä:
"Minun alkoi vähitellen mieli (?) tehdä tuttavuutta muidenkin miesten kanssa. Erosimme ja olimmie molemmat kovin surullisia, sillä rakkaus ei ole mihinkään kadonnut."
Siis JOS RAKKAUS on oikeaa ja aitoa, ei silloin ala tehdä mieli juosta muiden perässä. Mikä rakkaus ei ollut kadonnut? Ehkä hänen puoleltaan, mutta sinun puoleltaan se totta vie oli kadonnut jos piti sen takia erota että haluaa muitakin kokeilla. Ei ole sellaista elämäntilannetta jossa RAKASTAVAN parin täytyy erota.
Meillä ikäero toisinpäin, mieheni on vielä niin nuori, 27v! Ja kokematonkin monessa asiassa, minä olen jo yhden sarjan lapsia kasvattanut ja elänyt elämää jossa pitää ottaa toisetkin huomioon, siis perheessä. Hän on elänyt kauan sinkkuna, eli keskittynyt vain omien asioidensa hoitamiseen ja omien mielihalujensa mukaan elämiseen. Oi sitä kokemattomuutta!
Et siis kaihda irtosuhteita? Sinulla ei siinä tapauksessa ole mitään ongelmaa. Sinun ei pidä sitoutua kehenkään.
ihan siitä, jääkö se kunnollinen puoli sinussa esiin. vai onko tarvittaessa kunnollinen puoli vain väliaikainen juttu. jos oot tosissasi, muista sitten kanssa olla tosissasi, maailmassa on ihan tarpeeksi katkeroituneita ihmisiä, jotka ovat varmoja, että kaikki miehet/naiset ovat pettureita, kun se ensirakkauskin on ollut.
Ei tyttöystäväsi välttämättä ala haluta muita kokemuksia muiden miesten kans.. Hänelle sinä voit olla riittävä kokemus loppuelämäksi, jos sinä vaan sitä haluat! Eihän sitä voi ennustaa!
Kukaan ei osaa sanoa sitä tyttöystäväsi puolesta, eikä hänkään etukäteen.. Sen näkee sitten mitä suhteenne tuo tullessaan. Toiset ei tarvi elämääsä kuin yhen miehen, mutta toiset taas näyttää haluavan kaiken!
Oletko tytön kans tosissaan? Saa semmosen kuvan, että et oo, koska häpeät kertoa kavereille.. Onko sillä mitään väliä mitä kaverit asiasta sanoo? Sehän on sinun ja tyttöystäväsi välinen asia!
Musta on aivan ihanaa, että joku uskaltaa tunnustaa ihastuneensa nuorempaan naiseen! Itse olen 21-vuotias ja vielä vuosi sitten olin päättömästi ihastunut itseäni 7-8 vuotta vanhempaan mieheen
ja hänkin oli minuun, mutta loppujen lopuksi mies ei uskaltanut aloittaa, koska olin jopa nuorempi kuin hänen 22-vuotias siskonsa.
Olen siis ainoastaan onnellinen teidän kahden puolesta ja toivon, että uskallatte rakastaa, koska rakkaus ei kysy ikää ja mikä parasta: RAKKAUS VOITTAA
KAIKEN! Toivotan teille onnnea ja paljon lämpimiä halauksia!