Oemme miehemme kanssa olleet yhdessä jo 9 vuotta ja meillä on yhteinen lapsikin, mutta en ole suostunut naimisiin vaikka hän on kosinutkin. En ole täysin varma onko hän juuri se oikea. Entinen luokkakaveri pyörii mielessäni, ja jos hän kosisi ottaisin mielummin hänet kuin mieheni.
Olenko valmis?
Laura(30)
211905
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos jo tuossa vaiheessa epäilet, älä solmi avioliittoa.Tänä avioerojen aikakautena.....
Aidon rakkauden tunnistaa siitä, että sen vain tietää olevan sitä. Rakkaudesta ei ole pienintäkään epäilystä.
Kuulostaa tosi kummalliselta ja epäselvältä, mutta sen tietää vahvasti todeksi vasta sen todella koettuaan.
Usein jää epäselväksi rakkauden ja intohimon ero. Rakkaus on tunne jossa haluaa antaa totaalisesti kaiken toisen elämään. Intohimo haluaa ottaa jotain.
Noin minäkin ajattelin. Laita siihen rakkauteen vielä pyyteettömyys, onni siitä, että rakastettusi on olemassa vaikka et saisi hänen kanssaan sitä tunnetta jakaa. Jos jäisit nyt yksin, jos rakkautesi kohde päättäisikin sinut jättää, jaksaisitko pitää yllä sitä oikeaa, aitoa rakkautta? Varaudu siihen, se hetki tulee vielä.
Kuvaamasi "aito rakkaus" on todellisuudessa usein eräänlaista itsepetosta sekin. Yhtä hyvin kuin intohimo on himoa siitä, että toinen himoaa sinua, niin "aito rakkauskin" voi olla sitä, että rakastaa, koska toinen rakastaa sinua.
Rakkaus ei ole koskaan pyyteetöntä, vaan se odottaa AINA paljon toiselta ihmiseltä. Et koskaan todellisuudessa anna "kaikkea toisen elämään", kuvittelet antavasi. Todellisuudessa, jos olet rehellinen ihminen, myönnät, että ODOTAT asioita toiselta.
Rakkaus voi myös päättyä, tuosta vain. Siksi "rakkaus loppui" on yksi yleisimpiä selityksiä suhteen päättymiselle.
Jumalan rakkaus on pyyteetöntä. Voiko ihmisen rakkaus olla? Kuinka monta kuukautta, tai vuotta, jaksan rakastaa puolisoani, joka on päättänyt jättää minut?
Hän sanoo ettei koskaan rakastanutkaan.
Nyt hän on löytänyt toisen ihmisen, jonka kanssa kokee sellaista, mitä ei minun kanssani tiennyt olevankaan.
Tuntuu siltä kuin kuolema tulisi, hiljaa hivuttamalla. Unelmat haudataan. Myös muistot haudataan. Kun kerron jotain kaunista muistoa, se väritetään rumaksi.
Mielialalääke turruttaa. Muuten itkisin joka päivä.
Älä mene naimisiin. Älä tee lapsia. Älä edes tutustu kehenkään. Enää koskaan.
huomaa, ettet ole aitoa rakkautta kokenut. Huomaat kyllä eron, jos ja kun se osuu kohdallesi.
...tuo rakkaus
"Nainen vaietkoon seurakunnassa" sanottiin ennen ja miehet "rakensivat" kristinuskoa. Uskoa joka on rakkauden uskonto. Rakkauden tauti on ollut miehillä vahva, kun ovat rakkauden uskon niin laajalle levittäneet.
Sitäpaitsi sydämellä työtä tekeviä miehiä on Suomikin täynnä. Ainakin nämä miehet osaavat rakastaa. Herkkiä miehiä löytyy ja tunteikkaita. Loppupointtina sanon, että rakkauteen tarvitaan kaksi, mutta sitä ennen on oltava myös itserakkautta.
70 % avio/avoliitoista päättyy eroon; jos näissä suhteissa on ollut "aitoa rakkautta" (eli sitä pyyteetöntä "annan kaiken - en ota mitään"), niin mihin se on kadonnut? Vastaus: Ei sitä ole ollutkaan. Ihminen, joka uskottelee itselleen olevansa tällainen "pyyteetön" rakastaja, pettää itseään.
Nimimerkin "rakastunut mies" nimimerkkikin kertoo, mistä hänen kohdallaan on kyse; useimmat ihmiset tietävät, mitä on olla rakastuntut: silloin näkee ympärillään vain rakkautta ja hyvyyttä, ja pitää itseä "aitona rakastajana". Tämän "tilan" ei kuulukaan jatkua loputtomiin, koska ihmisen tulee huomata jossain vaiheessa se, että rakastumiseen liittyvä tunne omasta hyvyydestä, ei ole realistinen. Se on rakastumisvaiheen "harha".
Aitoa, pyyteetöntä rakkautta minulle edustavat Äiti Teresan kaltaiset ihmiset, jotka rakastavat niin paljon, että kykenevät muuttamaan rakkauden teoiksi epäitsekkäällä tavalla. Tämä on hyvin harvinainen ominaisuus ihmisellä.
Mä meen nukkumaan kun täälä tämmöisiä juttuja on.
Kuka käski lapsen hankki? KUKA?!
Lapsen hankkiminen väärän miehen kanssa oli jo paha virhe...
Tietääkö miehesi olevansa vain hätävara?
Laura, et sinä ole valmis avioliittoon tämän miehen kassa. Vastaus on tuossa omassa kysymyksessäsi: Olenko valmis? Kun joudut sen kysymään, et ole valmis...
Rakastuneen ei tarvitse kysyä. Se on menoa, yhdessä nyt ja aina. Ei kysymyksiä, mutta suoraa puhetta sydämestä molemminpuolisesti.
Onko tämä epävarmuus tullut viime aikoina? Vai olitko jo silloin epävarma kun halusit lapsen hänen kanssaan? Ihmettelen vaan, että eikös se ole isompi sitoumus?
Oletko siis entisen luokkakaverisi kanssa jossain tekemisissä? Ilmeisesti, eihän tuossa ole muuten järkeä.
Et ole valmis, jos ajattelet noin! Itse en ottaisi ketään tietämääni ihmistä mieluummin kuin oman avopuolisoni. Ja jos hän ajattelisi noin kuin sinä, toivoisin hänen jättävän minut. Kauheata ajatellakin, että toinen haaveilee naimisiin menosta ja odottaa yhteistä tulevaisuutta ja toinen suostuisi mieluummin jonkun muun kosintaan!!
En ymmärrä muuten miksi kysyit edes sitä? Et esittänyt viestissäsi mitään sellaista syytä miksi voisit olla ehkä valmis ja haluaisit mennä naimisiin. Tai mitä positiivista teidän suhteessanne on? Jotain mille perustaa tuo avioliitto ja syitä mennä naimisiin? Olikohan tämä kysymyksesi vitsi? Luepa se itse uudestaan...?
Nykypäivänä lasten teko ei tunnu olevan iso juttu, niitä pukataan ku sieniä sateella, mutta kas kummaa, kun kerrot olevasi menossa naimisiin niin todella moni toppuuttelee ja kyseleee, että oletkos nyt ihan varma jnejnejne....!!! Raivostuttavaa.
olen aina ollut epävarma, mutta kultaseni on komea ja suloinen. kai rakastakin häntä, mutta enemmän rakastan sitä entistä luokkakaveria, mutta hän ei osoita kiinnostusta... voiko kahta rakastaa?
naimisiin. Ei luokkakaverisi ole muuta kuin ihastus.
sitä nykyään on.
Mielestäni lapsi on suurempi sitoutuminen kuin avoiliitto.Liiton pystyy purkamaan koska vaan,lasta ei voi perua ja se sitoo sinut lapsen isään tavalla tai toisella lopun ikäsi.
Mitä olet mahtanut ajatella kun olet tehnyt lapsen miehen kanssa jonka kanssa et ole valmis menemään naimisiin.
Luojalle kiitos et en ole noin surkiassa jamassa itse.
Kaksi lasta on,ja molempien isää olen rakastanut aidosti ja ainoana,sekä mennyt naimisiin.
En osais edes kuvitella et olisin raskaana ja isä olis joku kakkosvaihtoehto.
Minkä sille tietysti mahtaa jos ei ykköstä saa:)))
Vastaus:Et ole valmis naimisiin etkä lapsen äidiksi.
sanottu tuo viimeinen lause!!! Sitä mieltä olen minä. Mistäs tiedät, jos tämä kyseinen henkilö on vaikka sillä hetkellä kokenut rakastavansa tätä miestä, kun on lasta tehnyt???!! Tai entäpä jos lapsi ei ollutkaan suunniteltu?? Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista. Ja tuomitseminen ei auta, pahentaa vain oloa ja sitä kautta lapsikin kärsii!
vuosien varrella...Väitänpä että suuri osa naisista ja miehistä haluaa lapsia. Sehän on aivan ihana asia. Kuinka monen kohdalla äiti tai isä on se 100% oikea. Tai vaikka olisi ollut niin entä kun elämä on vienyt parikymmpisestä kolme tai nelikymppiseksi.
Tunnen useita eronneita ystäviäni joilla on lapsia....mihin tämä sitten perustuu....siis jos täytyisi olla ihmisen kanssa lopun elämänsä vain lasten takia...tai jos on hankkinut lapsen niin onko PAKKO mennä naimisiin...