en kadu pätkääkään, että tein lapseni 20 vuotiaana, enkä 30 vuotiaana. n. 10 vuoden kuluttua, kun lapset ovat "aikuisia", on minulla vielä aikaa elää, enkä ole vanha silloin.
lapseni eivät ole mitään vahinkoja, vaan ihan pitkän suhteen harkittu päätös tehdä lapset nuorena. en sentään ollut mikään teiniäiti...heh.
Minulla on pari tuttu, jotka nyt 30 päälle suunnittelee lapsia ja on katkera siitä, ettei tehnyt niitä aikaisemmin.
oma äiti löysi n. 20 vuotta sitten uuden miehen jolle teki lapsen 36 vuotiaana. nyt siskoni on 15 ja äitini yli 50 ja täytyy todeta että on todella väsynyt, siskoni pahan murrosiän vuoksi.
en ole elämässäni menettänyt mitään, koska olen bailannut ja elänyt aika ronskiakin elämää jo 15 vuotiaasta siihen 19 korville, kunnes aloin vakiintua ja sunnitella perhettä.
minulla on nytkin elämä, vaikka 30 ikää ja kaksi lasta (7 ja 10 vuotiaat). isovanhemmat kilpailee välillä viikonlopuista ja ovathan lapset isälläänkin usein.
minä en ole ollut vuosiin mikään bilettäjä ja en käytä oikeastaan lainkaan alkoholia, joten silloin kun lapset ovat poissa kotoa, niin nautin mieheni kanssa ihan eritavalla, kuin muut..
lapseni eivät ole mitään vahinkoja, vaan ihan pitkän suhteen harkittu päätös tehdä lapset nuorena. en sentään ollut mikään teiniäiti...heh.
Minulla on pari tuttu, jotka nyt 30 päälle suunnittelee lapsia ja on katkera siitä, ettei tehnyt niitä aikaisemmin.
oma äiti löysi n. 20 vuotta sitten uuden miehen jolle teki lapsen 36 vuotiaana. nyt siskoni on 15 ja äitini yli 50 ja täytyy todeta että on todella väsynyt, siskoni pahan murrosiän vuoksi.
en ole elämässäni menettänyt mitään, koska olen bailannut ja elänyt aika ronskiakin elämää jo 15 vuotiaasta siihen 19 korville, kunnes aloin vakiintua ja sunnitella perhettä.
minulla on nytkin elämä, vaikka 30 ikää ja kaksi lasta (7 ja 10 vuotiaat). isovanhemmat kilpailee välillä viikonlopuista ja ovathan lapset isälläänkin usein.
minä en ole ollut vuosiin mikään bilettäjä ja en käytä oikeastaan lainkaan alkoholia, joten silloin kun lapset ovat poissa kotoa, niin nautin mieheni kanssa ihan eritavalla, kuin muut..
Vastaukset 27
Vanhimmat
lapset nuorena......ja 40vuotias mummo täällä.
äitini oli 42 vuotias tullessaan mummoksi ja onnellinen siitä heh...
Ymmärrän pointtisi. Mutta 10 vuoden kuluttua olet kuitenkin nelikymppinen, siis ratkaisevasti eri henkilö kuin kakskymppisenä. Eli "vapautesi" menee tavallaan hukkaan koska et ole kakskybänen enään. Voihan sitä nelikybäsenäkin mennä viettämään kakskybäsen elämää..mutta se on nolon näköistä touhua..
Itse elän kakskybäsenä ikäisteni elämää ja nelikybäsenä 40kymppisen perhe-elämää!
kuten jo asian ilmaisin, olen elänyt sen biletysvaiheeni todella nuorena.
enkä ole koskaan kaivannut sitä vaihetta. meillä kun siis tää uusioperhe, niin mun ja mieheni lapset aina joka toinen viikonloppu exillä, joten meillä on ns. "vapaa" viikonloppu joka toinen ja saadaan tehä mitä huvittaapi.
mielestäni oikea ikä lapsen tekoon on ollut silloin, kun ei kertaakaan ole asiaa katunut, minä en ole.
nyt katselen ikäisiäni, jotka alkavat vasta suunnitella lapsia ja ovat ihan hakoteillä ja katkeria, ettei ole tehnyt niitä silloin nuorempana.
tiedän yhden joka katuu tosissaan, ettei tehnyt silloin 20 vuotiaana, kun nyt 30 vuotiaana ei jaksaisi asiaa enään aloittaa...
Paljonko olet itseäsi tuona aikana kouluttanut? Kyllä olisin maailman katselu jäänyt väliin, jos olisi pallo jalassa ollut jo heti nuorena.
että 21 vuotiasta pidetään täällä teini-äitinä..herranen aika. ymmärtäisin tuon jos olisin tehnyt lapseni vaikkapa 15 vuotiaana.
kuten sanoin, että olin nähnyt mielestäni maailmaa ja kaikkea ihan tarpeeksi ennen lapsiani. sinun on aikas vaikea arvioida tilannettani, koska et tunne minua, etkä elämääni, eikös?
en koskaan ole asiaa katunut, eikös se jo kerro jotain.
saan nähdä maailmaa ihan tarpeeksi nytkin, vaikka lapsia onkin. viimevuonna isovanhemmat vaatimalla vaati lapsia viikoksi yökylään ja oltiin isännän kanssa reissaamassa ympäri suomea. nuorempana en olisi edes asiasta nauttinut, mutta nyt nautein.
nyt jos olisin siinä paskavaippa rumpassa, niin voin ihan sanoa, että jaksaisinko muuta. silloin jaksoin hyvin.
eiköhän jokainen tunne itsensä parhaiten ja tiedä koska ne lapset hankkii.on väärin tulla siitä toisille antamaan neuvoja, koska ja miten ne tehdään.
silloin voisin sanoa olevani ollut väärässä, jos katuisin asiaa, mutta en kadu enkä ole koskaan katunut. en mielestäni ole menettänyt koskaan mitään. aina on mummut ja papat lapsista tapelleet, jos meillä on lasten isän kanssa ollut joku juttu, mihin oltaisiin haluttu mennä.
siis...unohdin ammatti on ja vieläpä 14 vuoden työkokemus, vaikka ikääkin vasta 30. 15 vuotiaana työhön ja koulun kävin ohessa. ennen lapsia valmis ammatti ja kun vaki paikka, niin ei ongelmia äitiyslomien kanssa...
olin 21.v kun tein ensimmäisen ja toisen sain23.v nyt tyttöni on 14 ja 17.v ite olen 38.v ja kyllä on nyt ihanaa kun ei enää tarvii lasten perässä juosta.saa itekkin mennä ja tulla niin kun haluaa kannattaa nuorena penskat vääntää niin jää iteleenkin aikaa sit vanhempana.jos en olis parikymppisenä lapsia tehnyt niin en olis tehny niitä nytkään.
totta kun vesi, niin mäkin ajattelin, mutta joidin mielestä 40 on jo liian vanha pitämään hauska...hullua...heh.
no itse saa sitten yli 30 pitää hauskaa ja jaksaa lasten kanssa..heh
Ilmeisesti se ei sitten kuitenkaan kestänyt? Nuorena solmitut suhteet harvavoin kestävät. Mutta olen samaa mieltä siitä että lapset kannattaa tehdä mahdollisimman nuorena ei kuitenkaan liian nuorena.
Tuskin kivaa murkkuikäiselle jos siellä kotona istuu keinutuolissa kutimet kädessä ja kakkulat vinossa joku villasukat jalassa uinuva muori keinutuolissa tai vaarin näköinen harmaahapsinen kalkkis joka ei ymmärrä nuorisosta enään yhtään mitään. Vanhana tehdyt lapset eivät saa yleensä tai kehtaa edes kavereita kotiin tuoda etteivät vanhukset järkyty tai häiriinny.
Vanhoina tehdyt lapset jäävät vanhemmittomaksi liian varhain tai sitten saavat liian nuorena jo raihnaisen vanhuksen hoitamisen taakan.
Ystäväni häpesi vanhoja vanhempiaan ja ei edes kaupungilla kehdannut heidän kanssa kulkee. Tiedän kyllä monen muunkin hävenneen. Eräskin ei antanut isäänsä tulla koulun juhliin kun kellään muulla ei ollut niin vanhan näköistä kuppee isänä. Et on ne vähän niin kuin "orpoja" tuollaisten iäkkäiden lapset. Tämä on oma kokemus ja näkemys heistä jotka iäkkäiden vanhempien tekeminä tunnen. Ehkä nykyään monet iäkkäät kykenevät pysymään energisinä ja nuorekkaina ja se ikä ei siten niin näy.
aloitin suhteeni lasteni isään 18 vuotiaana ja olin juuri täyttämässä 21, kun esikoinen syntyi. sitä ennen olen kerinnyt aloittaa ns. sukupuoliset suhteen jo 15 vuotiaana..(kamalan ajoissa, näin jälkeen ajatellen), joten ennen lapsiani olen kokonut ihan tarpeeksi.
mun äitini teki mun pikkusiskon 37 vuotiaana ja mun sisko on nyt 13 ja on mun äitini todella väsynyt sen kanssa. vaikka äitini on todella nuorekas ja ihmiset muutenkin luuleepi, ettei ole ikää kuin reilut 40 vuotta..heh.
jos jotkut haluaaki sen parisuhteen myös kestävän...itse olen 20vuotias..enkä edes harkitse vielä lastentekoa vaikka on poikaystävä, mutta ihan vain siitä syystä etten halua että voin 30vuotiaana kehuskella että kun tein lapset nuorena mutta lasten isä asuu eri osoitteessa...Nykyään on liikaa uusioperheitä..
exäni oli minua vanhempi, eli jo silloi lastenteko iässä. ja meidän suhteemme ei kariutunut siihen , että teimme lapset ja niin edespäin. äläppä puhu asioista josta et tiedä taustoja..eikö?
itse sitten sen huomaat, kun alat tekemään niitä lapsiasi vanhempana. kuten jo monesti mainitsin, että en kadu lastenteko ikääni, vaan olen ylpeä päätöksestäni. nykyinen mieheni tehnyt exänsä kanssa lapset myös 20 vuotiaana ja sanoo, ettei enään 30 ja yli olisi jaksanut sitä hommaa. heidänkään suhteensa ei kariutunut lasten tekoon, vaan jatkui lasten synnyttyä yli 15 vuotta...
sai ensimmäisen lapsensa 20-vuotiaana (minut) ja neljännen lapsensa 34-vuotiaana. Ja hyvin jaksaa äiti nyt mennä nelikymppisenä sekä hoitaa kahta nuorehkoa lasta. Äiti itseasiassa käy ulkona useammin kuin minä ja näyttää onnelliselta! Häneltä jäi väliin tämä nuoruuden "piletys" koska tapasi isäni niin nuorena (he erosivat kun olin 8). Itse en haluaisi lapsia vielä parikymppisenä eli nyt, kun on oikea asenne ja terveelliset elintavat niin kyllä sitä jaksaa vanhempanakin lapsia hoitaa. Jos yhtään äitiini tulen :)
väliä miehen iällä on...nyt on sinusta ollut kyse..tuomitsen perusteella mitä kerroit..edelleen olen sitä mieltä että itse en lähtisi tekemään lapsia tässä iässä..en ole edes varma teenkö lapsia koskaan..vaikka tekisin ne lapset 30vuotiaana, olen silti nuori äiti kun lapseni on 15vuotias...ei 45vuotias ole vanha..eikä vielä 50vuotiaskaan...eiköhän kaikki ole ihan asenteesta kiinni..Ja en sanonut että suhde kariutuu lasten tekoon..
Itse ajattelen ihan samoin. Olen päälle parikymppinen enkä olisi osannut kuvitella, että siinä iässä lapsen olisin tehnyt. Kuitenkin haluaisin, että lapsi syntyisi edes vähän varmempaan liittoon kuin mitä siinä iässä voi olla. Jokaisesta itsestään riippuu, milloin kokee parhaaksi lapsen maailmaan tuoda, joten en lähtisi noin tuomitsemaan niitä, jotka eivät kaksikymppisenä koe sopivaksi lasten hankkimista.
Vaihdevuodet voivat olla aika kova stressi naiselle, äidilleni ne olivat aika vaikeet ja jos silloin olisi ollut pieniä tai murkkuikäisiä omia lapsia hän olisi kyllä ollut pulassa. Mummon rooli kyllä sopii hyvin vaihdevuosi ikäiselle ihmiselle.
Ja keski- ikäisenä lapsia tehneen lapsenlapset hyvin harvoin voivat nauttia mummoista ja vaareista kun ovat kuolleet. Tain ne sitten niin vanhoja jo etteivät enään jaksa kiinnostuakkaan lapsenlapsista.
... onhan siinä väliä kolmeenkymppiin! Alle kolmikymppinen ei ole vielä liian vanha.
En kyllä usko että enään kymmenen vuoden päästä jaksaa murkkuikäisen kanssa. Nelikymppisenähän moni vielä jaksaa bilettää kuin nuoret konsanaan. Ja onko tuo ulkona käyminen jaksamisen mitta? Ahkera ulkonakäyminenhän voi tarkoittaa sitäkin ettei jaksa lapsen kanssa. Lapsen kanssa kotona on rankempaa kuin juhliminen. Halutaan kotoo pois kun ei lasten hoitaminen kiinnosta. Kuka lasten kanssa on kotona kun äiti bilettää? Biletyksestä päätellen on sitten uusi ero edessä kohtpuoliin? vaiko on jo eronnut ja hakee taas uutta?
jokainenhan sen päättää itse, että minkä ikäisenä ne lapset tehdään ja jokainen sen vastuunsa kantaa.
itse olen päättänyt sen lastenteko ikäni jo nuorena ja kuten sanottu, en todellakaan kadu, päinvastoin. joten tee sitä lapsesi koska vaan, eikö?
huono fiilis. Keskusteluista, missä vertaillaan erilaisia äitejä ja väitetään, että sellainen tai sellainen on parempi ja sellainen huonompi. :( Parempi kai sitten on, jos ei ikinä äidiksi tulekaan, aina kuitenkin huono pohja; nuori tai vanha.
nämä ihmiset täällä voisi kirjoittaa kirjan, koska he tuntuvat jokaisen ihmisen kohdalla tietävänsä mikä heille on parasta, vaikkei edes ihmistä tunne..heh.
sellanen opus, jossa kerrotaan minkä ikäisenä kukin saa tehdä lapsia, mennä naimisiin ja sen sellasta..heh
noin hyvin on menny. Kaikki vaan ei joko ole löytänyt miestä tai niin hyvää parisuhdetta että lapsentekoasteelle olisi päästy...
No, voihan sitä vaikka baarista ukon kantaa himaan ja väittää että on ehkäsy... Mutta jokatapauksessa, elämäntilanne se on, mikä paljon ratkasee lapsenteon. Monella on vielä niin "vanhoilliset" periaatteet, että haluaa olla varma parisuhteen kestävyydestä, ennen kuin lapsia tekee. (eihän siitä koskaan voi TÄYSIN VARMA olla,mutta kuitenkin) Jotain pohjaa siis niin taloudellisesti kuin henkisestikin.
Riippuu tietenkin, mihin tähtää. Jokatapauksessa, ikää lapsenteko ei katso, vaan se, mitä haluaa yleensä elämältä ja milloin mahdollisuudet aukeaa mihinkin suuntaan.
enkä kadu pätkääkään, en ole väsynyt eikä lapseni näytä kärsivän!
että jokainen tekee niinkuin tekee ja sehän on jokaisen oma asia. en ole tuominnut "iälläkään" tehtyjä lapsia, vaan puolustanut siksi omaa ikääni, koska se tuntui häiritsevät muita ja olen itse tehnyt myös oman päätökseni.
äitinikin teki minulle siskon 38 vuotiaana ja siskoni on minulle tärkeä..
Mitäs tekisit ,jos ei olis sukua auttamassa niinkuin monella ei ole ,ja yksin hoitasit uuden miehesi kanssa lapset? Ja aika kurja lapsuus kun 15 vuotiaana lapsena pitänyt rankkaa bile-elämää viettää,eikö vanhempasi osanneet komentaa sinuakaan murkkuiässä?Meikä antais arestia, jos tuossa iässä lapseni rankkaa biletystä harrastaisivat!
Vanhatkin..jota päälle 30 vuotiaat eivät vielä ole... voivat lapsia hankkia,rankempaahan se on mutta yleensä on ura jo valmis ja elämä mallilla.
Ei millään pahalla mutta otti silmiin tuo 15v. rankka biletys..15v:kin on vielä lapsi.Vaikka sitähän se nykyään on,itsellä ollut "parempi" ?kuri.
totta turiset..heh. nyt jälkeenpäin ajatellen, en itsekkään lapsia päästäisi 15 vuotiaana bilettämään ja itseasiassa ei meillä käy tuo 17 vuotiaskaan (mieheni tytär) kovinkaan paljon missään.
olin silloin aikas juoni ja itseasiassa minulla oli aikas kova kuri..heh...kotona, mutta kun asuin koulun vuoksi jonkin aikaa mummolassa, niin käytin tilaisuutta hyväksi, kunnes jäin kiinni. no sen on mennyttä elämää ja onneksi ei mitään kamalaa silloin sattunut.
niin, kun miehen kanssa ollaan kahden, lapset ovat siis toisilla vanhemmillaan silloin ja kyllä minulla ja exällä oli aikoinaan paljonkin tilanteita, ettei saatu lapsia hoitoon, vaikka olisikin ollut menoa tms. jos meidän exät ei ottaisi lapsia hoitoon, niin sitten ei ottaisi, miksei jaksettaisi, kun muutkin 5-10 lapsiset perheet jaksaa siitä nyt ei ollut asia kiinni.
tuosta urasta vielä, sekin tietysti tekee paljon omaan henk.koht. asiaani, että ole ollut työssä mukana jo 15 vuotiaasta ja käynyt koulun työnohella ennen kuin lapseni tein...eli ura oli jo ihan mallillaan..