Veit mun sydämeni ja lupasit sen antaa takaisin, jos et sillä mitään tee...
Nyt on tullu aika katsoa totuutta silmiin: Et oo koko aikana halunnu sydämestäni palaakaan.
En halua sun palauttavan sitä riekaleiks revittyä myttyä. Sitä ei voi enää korjata, joten sen paikka on roskiksessa.
Tästä eteenpäin mun on pärjättävä ilman kokonaan!
Nyt on tullu aika katsoa totuutta silmiin: Et oo koko aikana halunnu sydämestäni palaakaan.
En halua sun palauttavan sitä riekaleiks revittyä myttyä. Sitä ei voi enää korjata, joten sen paikka on roskiksessa.
Tästä eteenpäin mun on pärjättävä ilman kokonaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tossa on sydämes takaisin. OTA KOPPI! *heittää*... Muista että ELÄMÄ ON ja aina ei voi voittaa. Mutta elämä jatkuu silti, vaikka nyt satuinkin särkemään sun sydämen. No m eillä ihmisillä on hetkellisen suremisen jälkeen selvitä näistä asioista, vaikka vähän aikaa pahalta tuntuukin.
mut ei paljon lohduta, enkä usko et saisin sulta sen sydämen, joka on mulle alunperin kuulunu. Kirjotustavasta päätellen eri ihminen tai sit sussa on ollu enemmänkin persoonia, kun olen luullu. KYLMÄ! Ei elämä vaan ole ja aina ei tarviikaan voittaa, mut olis kiva voittaa edes joskus, eikä senkään niin väliä, kunhan pääsis edes maaliin! Onnekas olet, jos et tiedä mistä puhun..
Kyllä sitä aina joskus voittaa. Älä ota kaikkea niin raskaasti ja tunteella. Tästä kun on kulunut jokunen viikko, niin sun olotila alkaa olemaan jo paljon paremmalla mallilla. Et sä mua tarvitse sun elämän paikkaamiseen. Sun täytyy olla vahvempi ja kylmempi että sä pärjäät.
Et ole se ihminen, jolle sydämeni menetin, joten totta, että en tarvitse sua elämäni paikkaamiseen.
Paikkaamisesta mainittakoon, elämäni on kokolailla muuten kunnossa, mutta yksi puuttuu ja niitä ei kasva joka oksalla. Tarjolla näyttää olevan vain vahvempia, kylmempiä ja tunteettomia, jotka ei ota raskaasti tai ottavatko ylipäätään mitenkään mitään asioita. Itse en halua siihen ryhmään kuulua, mutta pärjään silti varmasti, koska olen pärjännyt tähänkin asti.
Voi olla, että olo on muutaman viikon päästä parempi, mutta sydän on edelleen kadoksissa, tiedän sen siitä, etten ota kaikkia asioita kovin raskaasti, enkä tunteellakaan, mutta jos joku kolahtaa, niin sille ei voi mitään.
Se siitä. Turha jatkaa keskustelua, joka ei johda mihinkään!