Olen suhteessa miehen kanssa joka kuuluu nössöihin tietokonenörtteihin/ujoihin pikkupoikamiehiin...jotka eivät osaa olla miehiä vaan pikemminkin lapsellisia pelokkaita pieniä lapsia joita saa koko ajan ohjailla. Meillä alkoi suhde ihan mukavasti n.3,5v sitten...kunnes nuorena,epävarmana ja typeränä hupakkona menin kysymään häneltä onko eräs meidän yhteinen tuttu (nainen) kauniimpi ja seksikkäämpi kuin minä. Olin silloin vain epävarma itsestäni hänen silmissään ja kaipasin varmistusta. Hän kuitenkin oli sen verran typerä että vastasi kyllä ja vielä kaiken lisäksi selitteli asiaa kaikilla mahdollisilla tavoilla...jotka siis liittyivät ulkonäköön. Hänen sanansa loukkasivat minua ei sen takia että tämä nainen olisi kauniimpi vaan sen takia että MINUN mieheni arvosti toista naista enemmän kuin minua ja nosti hänet minun yläpuolelleni. Tiedän että tämä kaikki kuulostaa typerältä..mutta ongelma tämä on silti....Me asutaan yhessä ja olen monta kertaa meinannut muuttaa pois, mutta jotenkin on ollut helpompi yrittää unohtaa ja aloittaa alusta. Nyt tämä tilanne on tullut siihen että en jaksa häntä enää. Riitelemme kamalasti, hän ei ymmärrä minua enkä minä häntä ja minua ahdistaa kamalan paljon asua hänen kanssaan. Kynnys poismuuttamiselle on kuitenkin kasvanut kamalan suureksi. Ja kaiken lisäksi tuntuu että olen tyhmä kun pahoitin mieleni tuon yhden vastauksen takia ja pilaan hyvän parisuhteen pitämällä itseäni alempiarvoisena. Olen tuon jälkeen lihonut kymmenen kiloa, harrastukseni ovat vähentyneet, tunnen itseni rumaksi ja vastenmieliseksi, vaikka aikaisemmin nautin vartalostani. Hän ei kovin usein näe paljasta ihoa ja seksistä ei edes viitsi mainita. Mitä minun pitäisi tehdä? Olen aivan rikki enkä ymmärrä miten tästä on tullut näin monimutkainen asia. Lähdenkö pois ja etsin taas itseni vaiko jään ja yritän korjata suhteen?
olenko tyhmä???
nuori ja tyhmä...ja loukattu
92131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
juttu! yksin et kyl pysty mitään parisuhdetta korjaamaan.se vaatii molemmilta aikamoisen panostuksen,joten nyt on korkea aika ruveta keskusteleen asioita.rakastatko miestäsi? onko hän milloin viimeksi sanonut nämä ihanat taikasanat? jos teidän suhde on tosiaan vain muuttunut riippuvuus suhteeksi,ni siitäkin tietysti on aika vaikea luopua,ku kaikki on niin tuttua ja turvallista.mieti tarkkaan mitä haluat! voin vain sanoa että mitä pitemmälle menee sen vaikeampi on lähteä.. ps.ja älä koskaan esitä miehellesi tollasia kysymyksiä onko joku toinen kauniimpi! jos mies on REHELLINEN ni suattaapi toki kolahtaa omille nilkoille(näissä asioissa mies kyl sais vissii luvan kans valehdellakin);)
moi
ite oon tullu siihen tulokseen että elämässä pitäs tehdä asioita joita itse haluaa. se että tekee omat päämäärät ja yrittää tavotella niitä niin tuo "omaan" elämään onnellisuutta. Se että jos suhde on huono niin sillon EI PIDÄ UNOHTAA ITSEÄÄN. se että toisen kanssa ei tule toimeen niin loppu viimeks on tärkeintä että tulee toimeen oman itsensä kanssa. oman itsen arvostaminen on tosi tärkeetä. Jollei ite rakasta itseään niin ei toinenkaan voi rakastaa (karkeesti sanottuna)
Nyt tästä päivästä asti alat tehdä asioita joita oot halunnut tehdä. pienetkin asiat jo piristää kivasti omaa mieltä. mieheskin varmasti huomaa sen että sulla itella menee paremmin ja ehkä jopa tajuaa sen ettet tarvi aina sitä että olisit onnellinen. ja toivon mukaan alkaa kiinnostumaan sunkin elämästä enemmän.
Sitten jos tulevaisuutta miettii niin voit vanhana ajatella hymyillen menneisyyttä että "teinpäs senkin asian nuorena... ja onneksi tuli sekin tehtyä yms...." Eikä vanhempana ajattele miten p**** elämä on ollu ku oli "riippuvainen" toisesta...
Vanhemmista ihmisistä, joille kuolema jo koputtelee ovella niin voi pystyy päätteleen onko heillä ollut hyvä elämän. Toiset pelkää kuolemaa ja toiset on sujut elämänsä kanssa....
Toivottavasti ymmärrät edes jonkun verran mitä ajan takaa :)
Stemppiä ja itseluottamusta sulle!!
Minä olen ollut ihmeen sujut vartaloni kanssa, n. 20v jälkeen kiloja alkoi huomaamatta vähän kertyä. Olin ihan hyvässä parisuhteessa ja sexi yms. toimivat. Normaali naisen tavalla ehkä puhuin laihduttamisesta mutta en ottanut sitä vakavasti. Tunsin olevani seksikäs pienine liika kiloineni. Aikaa kului ja tapahtui ero, sinkkuilua. Yhden suhteen aikana mietin et jos tulen raskaaksi kuinka hirveesti lopulta painan yms. Aloin laihduttamaan ja laihduin 14kg. Edelleen jäi naisellisia muotoja ja ehkä pieni naisellinen vatsa. Kuinka ollakkaan taas erosin suhteestani ja tapasin miehen (jonka ulkonäkö ei minua miellyttänyt) Tämä mies kommentoi ettei ymmärrä naisia jotka antavat lihoa itsensä. Olin ihan normaalipainoinen mutta minusta tuntui että hän katsoi pientä masuani inhoten. Se oli ensimmäisiä kertoja kun naiseuttani oli loukattu.
En nauttinut enää seksistä tämän miehen kanssa. En tuntenut olevani enää seksikäs tässä suhteessa.
Taas sinkkuna ollessa rakastuin ukkomieheen joka kävi salilla. Hänen vaimonsa oli laiha. Mies sanoi et olet ihana nainen mutta pikkasen laihempi saisin olla yms. Pari vuotta vierähti ja suhde loppui. Löysin ihan vapaan kivan miehen.
Pari vuotta seurustelua ja meillä molemmilla pientä lihomista. Kuukauden verran oma rakkaani huomautteli et ootko alkanut lihomaan yms. Loukkaannuin ja en ainakaan jaksanut hirveesti laihduttamaan. Paljastui et mies kiinnostui minua puolta nuoremmasta ja myös huomattavasti hoikemmasta naisesta.
Olen aina harrastanut liikuntaa, nauttinut elämästä, seksistä ja siideristä. Nyt odotan sitä "oikeaa" jonka kanssa voin jatkaa näitä nautintoja. Toisia yhdessä tukien:) Tsempiä sinulle, toivottavasti kaverisi ymmärtäisi minkä helmen omistaa.
Voi lapsikulta älä hukkaa itseäsi !!!
kuulostaa tosi typerältä, mutta itse olen keski-ikäinen murkkuikäisten lasten äiti, joka kadotti itsensä silloin kun lapset olivat pieniä.
No, löysin kyllä itseni, mutta olen myöhemmin eronnut ja "elämä opettaa", koko ajan... Muutaman vuosi "sinkkuna" ja tunnen itseni taas kuin teinitytöksi.. enkä yhtäkkiä osaakaan näitä "pelisääntöjä" ja näitä palstoja lukiessa tulee mieleen, että pelimiehet vie ja
mie itken tyhmyyttäni...
Mitä olen oppinut?
- sen, että omaa itseään ei kannata hukata
- jos et muutu "tunteettomaksi" elämän myrskyissä
saat itkeä enemmän ja enemmän...
- etsi ITSESI, jos se vaatii lähtemistä, TEE SE, oman itsesi tähden !!!!!!!!!
Ihmiset satuttaa toisiaan ulkonäkö asioiden vuoksi kun todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä jos oikeasti tykkää toisesta. Itsellekkin on ulkonäkö asiat tietyllä tavalla tärkeitä mutta aina pitäis osata olla "fiksu" niissä asioissa. Pitäis huolehtia itsestä ja terveydestä mutta aina ei jaksa tässä kylmässä maailmassa. Juuri yritän saada pois muutamaa ylikiloa etten saisi huomauttelua jatkossa "omalta kullalta". Jota ei siis tällä hetkellä ole.
vaikein päätös taitaa olla elämässä ero, varsinkin jos asuu toisen kanssa yhdessä.
Jos sitä alkaa liikaa miettiä.... mitä kaikkea menettää... mitä ei saa ehkä ikinä takaisin....
-mieheni vanhempia joiden kanssa en tule toimeen
-mieheni siskoa jonka kanssa en tule toimeen
-miehen jonka kanssa riitelen joka päivä
-miehen joka ei arvosta mua tippaakaan
-miehen joka haukkuu ja satuttaa minkä ehtii ja silti vain tyynenää katselee kun toinen itkee hysteerisenä
-elintaso laskee, ainakin meillä perheellisillä
-eräs ex-ystäväni käski yhdessä vittuilu viestissään pitää kiinni läheisistä jotka minulla vielä on.... niin niistä appivanhemmista jotka vihaavat minua? mieheni siskosta joka vihaa minua?
jes!
kannataa todella listata asioita, se selvittää paljon!
Aivan, olet tyhmä ja vielä vastenmielisen lihava.
Lisäksi kirjoitustaitosi kanssa on vähän niin ja näin. Jätä ukkosi ja liity kanssasisariesi seuraan Vantaa Hotellin ja Zetorin jonon jatkeeksi..
Kuulostaa typerältä, että yksi sana/lause voi vaikuttaa niin paljon, särkeä kaiken, ettei mikään ole enää ennallaan.Minulla oli vähän vastaavanlainen tilanne; missä mieheni kehui minun kuullen ystävääni,(itse en kehuja saa, kun hän on kuulemma niin huono puhumaan, eikä huomaa tuollaisia asioita).Monta vuotta nuo sanat kummitteli mielessä ja vaikutti tunteisiini. En vaan voinut antaa anteeksi.Aina huonoina päivinä kaikki muistui mieleen, ja varsinkin se miten se kaikki vaikutti tunne-tasolla.Huono itsetunto - tiedän, mutta kukapa ei haluaisi kuulla omalta mieheltään, että on hyvännäköisin ja ihanin nainen päällä maan.Et arvaakaan miten hyvin ymmärrän fiiliksesi. Miten voikin pari sanaa vaikuttaa kaikkeen;seksiin,syöpöttelyyn,olotilaan - kaikkeen...Muista että sinä olet AINUTLAATUINEN, ei ole toista niin hyvää tyyppiä kuin sinä. Jos ei hän arvosta sinua, niin löydät jonkun, joka arvostaa.
Kyllä se rehellinen vastaus on aina parempi vaikka se loukkaakin.. Kauneushan on aikalailla sama käsite jokaiselle..
Entäs tollanen narttu joka tulee haukkumaan miestään tänne palstoille! Mitä helvettiä olet sen kanssa jos noin halveksit sellaisia "nörttejä"!