olen kohta 30v nainen, lapsena kärsin purentaviasta, jota hoidettiin n. 3 vuotta mitä ihmeellisimmillä kojeilla. Minulla ja siskollani on se ongelma, että alahampaat ovat huomattavsti taaempana kuin ylähampaat. Näöllisesti minulla on kauniit hampaat.
Siskollani oli myös lapsena vuosien oikomiset ja 20 v oli 2 vuoden oikomishoito ja päälle raskas leikkaus. Itelleni joku hammaslääkäri on hedottanut samaa,mutta en ole ollut kiinnostunut, koska olen pelännyt operaatiota.Ja siskollani tuli hieman ulkoneva alaleuka operaation seurauksena.
Nyt minulla on jatkuvia päänsärkyjä ja niska ym vaivoja. Tuntuu että nukkuessa alaleuka tukkii hengitystiet kurkussa, koska valuu niin alas. Minulla on myös ollut sellainen purentakisko ja olenkin suunnitellut semmoisen taas hankkivani.
Kerokaa onko teillä muilla ollut apua leikkauksesta ja millä kriteereillä se toteutettiin jne.Hammaslääkärihän sen tietysti osaa vastata täydellisesti, mutta kaipaisi kommetteja sellaisilta, jotka ovat kokeeneet samoja vaivoja.
Siskollani oli myös lapsena vuosien oikomiset ja 20 v oli 2 vuoden oikomishoito ja päälle raskas leikkaus. Itelleni joku hammaslääkäri on hedottanut samaa,mutta en ole ollut kiinnostunut, koska olen pelännyt operaatiota.Ja siskollani tuli hieman ulkoneva alaleuka operaation seurauksena.
Nyt minulla on jatkuvia päänsärkyjä ja niska ym vaivoja. Tuntuu että nukkuessa alaleuka tukkii hengitystiet kurkussa, koska valuu niin alas. Minulla on myös ollut sellainen purentakisko ja olenkin suunnitellut semmoisen taas hankkivani.
Kerokaa onko teillä muilla ollut apua leikkauksesta ja millä kriteereillä se toteutettiin jne.Hammaslääkärihän sen tietysti osaa vastata täydellisesti, mutta kaipaisi kommetteja sellaisilta, jotka ovat kokeeneet samoja vaivoja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli siis, mitä siskosi ajatteli leikkausesta? Oliko tyytyväinen lopputulokseen ja loppuivatko vaivat. Kauanko hänellä meni toipumiseen leikkauksesta.
Itse olen menossa alaleuan leikkaukseen ensivuonna, ja pelottaa ihan sairaasti, ikää minulla jo 34-vuotta. Pelkällä oionnalla minulla ei saada kunnon tulosta joten leikkaus edessä. Mietinkin kolme vuotta lähdenkö tähän mukaan, ja päätinkin sitten lähteä kun en enään jaksanut vaivoja, jotka lisääntyi kokoajan. Nyt on oiontaa ollut noin puolitoista vuotta takanapäin, yllättävän äkkiä aika menee, nyt pelottaa leikkaus. Kerrotko siskosi kokemuksia leikkauksesta ja missäpäin se tehtiin.
Edellisen viestin kirjoittajalle:
Satuin eksymään palstalle ja lukemaan viestisi, ja olen ollut samassa tilanteessa. Eli pelkäämässä tulevaa leikkausta.. Oma leukani leikattiin kolem kuukautta sitten. Itselläni tuntui että en saanut lääkäreiltä tarpeeksi infoa leikkauksesta ja ajattelinkin, että koska kuulostaat aika pelokkaalta ,ja usko, tiedän tunteen, niin voin kylä mielelläni vastata parhaani mukaan joihinkin kysymyksiin, jos sinulla sellaisia on.. :D
Voisin nyt aluksi sanoa että ei sitä kannata pelätä. Itselläni ei ollut leikkauksen jälkeen lainkaan kipuja, mutta toipuminen oli muuten hankalaa, varsinkin ruoan suhteen. On uskomattoman vaikeaa syödä soseruokia kuukausi... =/
Mulla ei tosiaan ole kerrottu leikkauksesta paljonkaan mitään, joten en osaa edes kysyä mitään, joten kerrotko jotain, eli sulla on siis kolme kuukautta leikkauksesta...miten olet toipunut, turvotukset, kivut, onko leuka jäykkänä, kauanko sait sairaslomaa ja kauanko olit sairaalassa, miten huonoon kuntoon menit. olen myös kuullut että leuat sidotaan leikkauksen jälkeen, kuinka tämä tapahtuu ja kauanko pysyy sidottuna? Mikä on kunto nyt, oletko tyytyväinen... kerro jotain. Itse en siis ole saanut mitään tietoa, itse olen etsinyt mm. internetistä. Onko sulla muuten raudat vielä?
toipui tosi hyvin,ei ollut edes pahemmin kipeä, toisin kuin minä olen jokaista viisurinkin poistoa sairastanut 2 viikoa... On hän ollut tyytyväinen,tuntuu kuulema siltä että leuat ovat eri paria. leikkaus oliraskas ja naama turvoksissa aika kauan ja alaleuka tunnoton.Suuta sai purskutella eka viikon vain vissyllä. itseäni pelottaa aivan sairaasti.
Itsellä alligaattorin leuat.
Mulla kanssa nätit hampaat, ainoastaan tuo alaleuka oli taaempana kuin yläleuka.
Aloitin oikomishoidon vain ja ainoastaan että hampaat tulisi "tasapainoon" ylähampaiden kanssa eli alaleuka ja yläleuka kohtaisivat.
Täytyi poistaa kaksi tervettä hammasta ja raudoitus suuhun.
Nyt olleet yli kaksi vuotta raudat, toki kuosi on nyt siistin näköinen, mutta kun hampuleita poistettiin , nyt ei saada rakoja sitten kokonaan umpeen vaan täytyy ikäänkuin muotoilla poistettujen hampaiden tilalle tulleita hampaita, jotta olisivat yks yhteen. Ja tämä kaikki muotoilu sitten muovilla ja poralla, jee!
Leikkausta en nyt sitten ala ollenkaan toteuttamaan. Alunpitäen oli suunnitelmisa vain puolitoista vuotta raudoituksella, mutta nyt venynyt pitkälti kolmatta vuotta, siis kiinteillä raudoilla.
Itsekin olen yli kolmikymppinen ja päätin etten ota leikkauksen riskejä enää tässä vaiheessa. Jokainen tietysti päättää tämän asian itse ja minä päädyin tähän tulokseen juteltuani suukirurgin kanssa hyödystä ja haitoista.
Jos oireeni sitten vuosien ja taas vuosien päästä tulisi pahaksi, sitten kait voisi riskin ottaa, mutta nyt en siis sellaiseen suostu.
En vielä tiedä milloin saan raudoituksen pois.
Sitten pora vinkumaan ja muotoilut muovilla ja se todella harmittaa, sillä kalusto oli tiivis ja kaunis ja nyt joutuu korjailemaan muovilla jota saa muyöhemmin joskus tulevaisuudessa uusia ja taas uusia. Tietysti voisi laittaa keramiikkaa, mutta jos haluaa vaikka joskus valkaista ihan vitivalkoisiksi, niin sitten täytyisi keraamiset taas purkaa.......
Elikkäs tässä nyt vähän infoa; Leikkaus olis siis aikas suuri operaatio, mun kohdalla sellainen että leukaa siirrettiin vasemmalle ja käänneettiin oikeaan paikkaan ja hieman taakse. Leikkaus itsessään kesti noin pari tuntia, jonka jälkeen heräämöön. Sairaalassa olin yhteensä kolme päivää, vaikka olo oli hyvä ja tuntui että kotiin olisin voinut lähteä jo toisena päivänä.
Sairaslomaa sain yhteensä kuukauden ja kyllä se koko kuukausi meni lepäillessä. Olin sen verran turvonnut että ihmisten ilmoille lähdin vasta parin-kolmen viikon päästä.
Mun tapauksessa ei leukoja sidottu yhteen vaan sain kumivedot pariksi viikoksi euhampaisiin, joka pii sitten leikkauksessa tehdyn asennon. Kuten jo mainitsin, se ruokailu oli kamalinta koko prosessissa. Laihduin yhteensä kuusi kiloa, ja kun alunperinkin painoin vain 52, oli e aika paljon, ja nyt on tullut takaisin 3 kiloa, eli aika hitaasti etenee, koska en vieläkään pysty aivan kaikkea syömään. Eli ekan kuukauden join nutriletin laihdutusvalmisteita ja söin aivan pineksi muussattua mikrossa tehtyä munakasta, jota en siis pureskellut vaan nielin suoraan. Pureskelemaan pääsin 6-8 viikon kuluttua leikkauksesta.
Nyt leuka tuntuu ihan hyvältä. Kiinteitä rautoja ei ole enää, vaan sellainen kitalaki-systeemi. Mutta koska mulla oli erittäin hyvä lähtötilanne, sain raudat nopeasti pois. Erityisen tyytyväinen olen leuan ulkonäköön. Särky on kadonnut täysin. Leuat kolisevat ja narskuvat avatessa ja asento on palautunut neljänneksen(mikä harmittaa vietävästi). Mutta kaikenkaikkiaan olen iloinen että kävin tämän läpi. :)
onko jäänyt pysyviä kiputiloja tai muuta, haittaako sinua leukojen kolina, oliko aiemmin mitään tämäntyyppistä vaivaa. Pystytkö tai uskallatko purra jo täysillä?¨
Mullekin tulossa tuo kitalaki systeemi, mites olet pärjännyt sen kanssa? Onko puhuminen vaikeaa? Mikä ihme siinä on että leuka palautuu, mitä lääkärit on sanonut. tuntuu turhalta koko leikkaus jos leuka ei sitten pysykään paikoillaan. Mulla siis siirretään eteenpäin leukaa, vaikka siinä ei mitään vikaa ulkoisesti näy, eikä naksu eikä mitään vaivaa ole ollut vaikka lääkärit sanoo että se naksuu ja mittailut kertoo sen että täytyy siirtää eteenpäin.
Niin ,minä en leikkaukseen alkanut juteltuani suukirurgini kanssa. Minulla siis kiinteät raudat edelleen olleet yli kaksi vuotta. Minulla on myös kumivedot, monet erilaiset käytössä. Töissä en voi niitä pitää, koska ovat osa kumivedoista laitetaan ihan eteen, mutta töitten jälkeen toki pidän. Siis kiinteiden rautojen kanssa kumivedot.
Näillä kumivedoilla joita olen käyttänyt jo tosi kauan, saadaan leukoja oikeisiin suhteisiin hampaitten kanssa. On tosi hidasta, mutta auttanut ihan hirveästi. Kannattaa kokeilla kumivetoja jos ei halua leikattavan, sekin auttaa, ainakin minulla on hurja muutos jo purennassa tapahtunut ja leukanivelissä ei tunnu enää ollenkaan "ikävältä" kuin ennen kumivetojen laittoa ja käyttöä ennenkaikkea. On tietysti tosi työlästä joka päivä pukea vedot päälle ja tietysti ne on sitten yölläkin. Suussa ristiinrastiin kumivetoja :)
Joka päivä tietysti vaihdetaan uudet kumivedot.
Tsemppiä ja kysy sinä ap. josko sulle olisi apua pelkistä kumivedoista ilman leikkausta, jos leikkaukseen meno jotenkin arvelluttaa. Minulla ainakin on niistä ollut hurjasti apua, tietysti se vaatii todella kovaa motivaatiota niitä käyttää ja eihän se ole kivaa kulkea tuolla ristiinrastiin vetojen kanssa, töissä se olisi mahdottomuus, mutta muualla kyllä käytän niitä. Näkyväthän ne tosi ilkeästi suusta, kun avata täytyy esim. asioidessa, mutta ei kukaan vielä ole pyörtynyt kumivetoja nähdessään :)
Eli ei tuo leukojen kolina sen enempää haittaa, tuntuu vaan hieman oudolta, kun ei sellaista vaivaa ennen ollut. Voi olla että nyt kun leuka kunnolla asettuu paikoilleen, niin häviää tuo kolinakin...
Tuosta leuan asennon palautumisesta ne lääkärit varoittelivat jo ennen leikkausta että se riski siinä aina on ,ja ihan tietoisena siitä lähdin mukaan tähän touhuun, mutta kyllähän se silti harmittaa kun se niinkin paljon palautui entiselle paikalleen.
Pysyviä kiputiloja leikkauksesta ei jäänyt, vielä leuat ovat hieman arat tosin. En vieläkään oikein uskalla nojata kädellä leukoihin ja ensimmäiset 2 kk en nukkunut kyljelläni ollenkaan. Nyt kun lasken hieman paremmin, on leikkauksestani jo yli neljä kuukautta kolmen sijasta, ja kyllä se kuukausi tämän homman kanssa toipumisessa on iso juttu. Nyt voin jo purra melkein mitä vain, eli en vieläkään kyllä syö purkkaa, muuta sitkeää tai edes kuvittele haukkaavani omenaa! Mutta tavallisia ruokia voin kyllä syödä aivan normaalisti. Eli noin 3 kk menee siihen että voi purra pelkäämättä.
Kitalakikojeen kanssa pärjään kohtuu hyvin. Puhumisen opetteluun sen kanssa menee hieman aikaa ja silti s:ät ja k:t kuulostavat hassuilta, mutta on tämä taivaallista verrattuna kiinteisiin rautoihin.
Siis kyllä mä kaiken kaikkiaan olen iloinen että menin leikkaukseen. Toipumisjaksoon kannattaa hoitaa itselleen "palvelija", koska itse ainakin olin niin uskomattoman väsynyt ensimmäiset 2 viikkoa että nousin sängystä vaan vessaan. Se että ehtisin toipuessani katsoa kaikki Frendien 10 tuotantokautta kertoo, että toipumisjakso on PITKÄ! :D
Siis, pelottaa,mutta ei voi mitään. Pakko sinne leikkaukseen on nyt mennä kun oikominen on loppusuoralla ja oikominen tehty leikkausta silmällä pitäen. Kauhistuttaa vaan kun minulla on kolme pientä lastakin jotka pitää myös hoitaa sitten, täytyy hommata apua ennen sitä.
kiitos suuri vastauksista, oli apua ja olen taas viisaampi. Tuo oli ilo kuulla ettet kadu leikkausta.
mulla ei kiinteät raudat haittaa sitten yhtään mitään! Olen niihin niin hiton tyytyväinen!
Mä tykkään näistä kiinteistä raudoista tosi paljon, ei mitään hankaluuksia minkään suhteen.
Mutta sitä kitalakikojetta en halua ollenkaan ja siitä olen sanonut lääkärillekin. Puhettahan se tietysti haittaa sehän on selvä tai kirjaimia paremminkin. Ei minä en sitä aio ottaa ollenkaan.