Onko normaalia miettiä ajatuksiaan yksinään ääneen ja muutenkin mutista asioita ääneen niin ettei periaatteessa puhu kellekään muuta kuin itelleen. Tosin tätä tapahtuu vain kotioloissa ja työpaikalla... Onko muilla tällästä "ominaisuutta" vai olenkohan lopullisesti sekoamassa..? Sitä se yksin eläminen teettää...huhhuh
Outoko..?
tällästä tällä kertaa
13929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ole outoa, varsinkin ku istuu koneen ääressä ni joskus löytää itsensä nauramassa koneelle jne..Mitä tommosia nyt pohtimaan, ihan normia!
Mä oon keksiny enemmän uusia kirosanontoja ku Akrikola sanoja Suomen kieleen ...mä oon oikeee kironeuvos....tällä hekellä Neitsyt Maria ja Jeesus ovat kirosanojen ehtymätön sikiämö
minä ainakin puhun itsekseni, toistaiseksi vain kotona ja työhuoneessani :-) Onhan niitä joskus sellaisia viikonloppuja, kun ei koko viikonloppuna edes tapaa muuta kuin kaupan kassan ja ainoat sanat, joita sen kanssa vaihtaa ovat "Hei", "pankkikortille" ja "kiitos".
Tämä viikonloppu nyt tulee olemaan poikkeus, kun huomenna on tiedossa tapaaminen, josta kirjoittelin aiemmin. Ja tänä iltana tapaan ystäviä.
ajattelen aika usein kotona yksin ääneen. Mutta mikä on oudompaa on se, että teen sitä, ja ajattelen muutenkin monesti, englanniksi!? ;)
Tämä aivan normali. puhu pälpätä pälä pälä niinkuin sielu sietä... muista toki pierasta.
Cheers, Doc! :)
Vielä oudompaa on se että joskus rupean käymään läpi äskeistä ajatusta yksityiskohtaisemmin... Jotta varmasti ymmärsin mitä äsken ajattelin. Aika kammottavaa
Saatan myös mutista jotain epäselvää. Yksi ärsyttävimmistä tavoista on hymähtää, myhäillä tai muuten äännellä tietyin väliajoin. Se on tullut tavaksi, kun juttelen (muka) kissoille. Siis kissat ovat ihan oikeasti olemassa, mutta ei ne kuitenkaan aina "juttele" minulle. Just... eli jos et ole kissaihminen, et ymmärrä ;)Toivottavasti en ala tekemään sitä muiden ihmisten läsnäollessa. :)
Ilmeily on kanssa yksi huono tapa. Pitäisi sitten muistaa, kun on muita ihmisiä samoissa tiloissa ettei kovin naamaansa vääntelisi. ;D
Voi olla tosi epänormaalia, mutta ei haittaa yhtään. Mulla on vain kovin vilkas mielikuvitus ja toisinaan liiankin hyvä keskittymiskyky. :)
Helposti tulee etenkin jotain kirjoittaessa mumistua kirjoittamansa ääneen... ja sitten saa pitkiä katseita.
Itse pidän joskus kunnon show-meininkiä; lauleskelen lauluja ja virnistelen peilille, ajoittain näytän keskisormeakin. Siitäs sai taas :)
äänehen,oli ihimiisiä ympäärillä tai ei,se vittuako se muillen kuuluu.
Joo tulee minullakin puhuttua yksin, lähinnä kommentoin jotain typeryyksiä ääneen ja nauran hullun lailla.
Kyllä minäkin pulisen itsekseni, varmaan enemmän yksikseni kuin muiden kanssa. Sen lisäksi laululen ja matkin joitain örinälaulajia....Kiroilen myös aika hirveesti..Nolottaa kyllä perkeleesti jos joku yllättää mut yksinääntelystä!...Yksinolo yleensäkin on jotenkin paljon rennompaa, puhuminen on musta oikeesti kauheen työlästä, enkä sitäpaitsi jaksa kuunnella itteeni kovia kauan, ku mä suorastaan hengästyn ja puhuminen on sellasta äänensävytöntä, tunteetonta, pätkittäistä ja hidasta tai vaikeesti ymmärrettävää kun en siinä puhumisen kiireessä osaa valita sellasia helposti lausuttavia sanoja....Puhumiseni on vähän samallaista kuin isälläni, isää ei jaksa mielellään kauaa kuunnella, kun hänkin hengästyy puhuessaan ja se kuulostaa suunnilleen tältä: täki.... täki... tsup... tsup....totanniii...äääääh...khhhh.... tatannii...khooohk..... Kirjoittaminen ja piirtäminen sen sijaan ovat terapiaa mulle..