Olen seurustellut vajaa kymmenen vuotta, ei asuta yhdessä virallisesti, mutta käytännössä mies oleilee paljon luonani.
Minulla on monta omaa lasta (kolme jo opiskelee muualla), miesystävälläni ei yhtään omaa. Alkuvuosina mies hyväksyi lapseni mielestäni ihan hyvin. Nykyään tunnen, että lapset jäämässä syrjään, esim. miehen luo viikonlopuksi mennessä mies toivoo aina, että menisimme kahdestaan ja lapset (13 ja 15 ) jäisivät kotia yksinään tai ovat isänsä kanssa jos isälle niin sopii. Minä en halua lapsia yksin jättää, minun mielestä ne ei pärjää vielä. Lasten mukana olosta kuulema tulee ylimääräisiä kuluja (menee sähköä ja vettä jne), on itse joskus maininnut. Itse kuidenkin on rauhassa saanut majailla kotonani ILMAISEKSI !
Koko ajan jotenkin mies tuntuu laskevan sitä aikaa mitä ollaan vielä lapsissani kiini, joka on rasittavaa. Lapset ovat vaistonneet asian ja eivät mielellään edes miehen luo ole enää lähdössä ja muutoinkin ovat alkaneet kyseenalaistaa tämän suhteeni.. Muutenkaan meillä on nykään vähän yhteistä.. mies on aina vain töissä, jopa viikonloppuna ja jos on vaapatta ottaa "muutamat bisset" rentoutuakseen. Minä taas lenkkeilen ja etsin retoutumisjutut muista asioista.. Ois vain niin mukava kun olisi rinnalla kiva mies ! Olen tuntemuksistani jutellut hänelle, mutta kaikki jatkuu ennaallaan...
Minulla on monta omaa lasta (kolme jo opiskelee muualla), miesystävälläni ei yhtään omaa. Alkuvuosina mies hyväksyi lapseni mielestäni ihan hyvin. Nykyään tunnen, että lapset jäämässä syrjään, esim. miehen luo viikonlopuksi mennessä mies toivoo aina, että menisimme kahdestaan ja lapset (13 ja 15 ) jäisivät kotia yksinään tai ovat isänsä kanssa jos isälle niin sopii. Minä en halua lapsia yksin jättää, minun mielestä ne ei pärjää vielä. Lasten mukana olosta kuulema tulee ylimääräisiä kuluja (menee sähköä ja vettä jne), on itse joskus maininnut. Itse kuidenkin on rauhassa saanut majailla kotonani ILMAISEKSI !
Koko ajan jotenkin mies tuntuu laskevan sitä aikaa mitä ollaan vielä lapsissani kiini, joka on rasittavaa. Lapset ovat vaistonneet asian ja eivät mielellään edes miehen luo ole enää lähdössä ja muutoinkin ovat alkaneet kyseenalaistaa tämän suhteeni.. Muutenkaan meillä on nykään vähän yhteistä.. mies on aina vain töissä, jopa viikonloppuna ja jos on vaapatta ottaa "muutamat bisset" rentoutuakseen. Minä taas lenkkeilen ja etsin retoutumisjutut muista asioista.. Ois vain niin mukava kun olisi rinnalla kiva mies ! Olen tuntemuksistani jutellut hänelle, mutta kaikki jatkuu ennaallaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
ettei noin vanhojen poikien enää tarvitsisi reissata vanhempiensa kanssa. Itse en tuossa iässä ainakaan edes halunnut.12-vuotiaana itse olin ensimmäisen kerran vähän pidempään(viikon) yksin kotona(toki naapurit ja muut tutut puhelimen soiton päässä), eikä kyllä mitään vahinkoa sattunut. Kyllä tuon ikäisillä pojilla kuuluukin jo olla sitä omaa aikaa, vapaata viikonloppuisin jne.
yliholhota lapsia...kyllä tuon ikäiset pojat osaavat olla keskenään jos vain olet opettanut heille miten ruokaa laitetaan yms.. olen huomannut että monet äidit on tehneet virheen poikien kasvatuksessa että paapovat liikaa heitä..Minä olen jo 12vuotiaana ollut kotona vahtina, hoitanut puutarhaa ja eläimiä...
Mielestäni ei voi lähteä siitäkään ajatuksesta, että toisten lapset ilman muuta kuuluisivat nykyisen miehesi ohjelmaan. Toisten lapset ovat toisten lapsia. Miksi haluat pitää tällaisen "ehdon" ilmassa? Jotenkin kuulostaa siltä että vaadit kyllä häneltä liikaa. Ihmisten välille syntyy sellainen suhde kuin on omiaan, ilman että siihen lasten äiti tai kukaan muukaan voi vaikuttaa.
... kuulostaa ihan minun elämältä. luulin ensin, että olin jopa kirjoittanut tekstin. Olen miettinyt samaa ja nykyisin mieheni jopa suutuspäissään osoittaa minulle ovea. Ei mee hyvin. Omat lapset on 21 ja 19 ja asun mieheni talossa, mutta muuten on sama tarina.Kaipaan läheisyyttä, jota mieheni ei kykene antamaan. Hän on jotenkin jo luovuttanut, vikaa voi olla minussakin. Olen 42 ja en kyllä enää nuorru. Haluaisin tuntea rakkautta, mutta kuinka täällä talossa yksin sitä koet.
ovat jo aika isoja,enkä yhtään ihmettele et mies jolla ei ole lapsia kokee ne jotenkin ylimääräiseksi teidän parisuhteessa.
Itselläni oli 15v lapsi kun aloin seurustella lapsettoman mieheni kanssa.
Kun olimme minun luona lapsi kuului tietenkin ohjelmaan koska oli omassa kotonaan,mutta kertaakaan ei olisi tullut mieleenikään viedä lasta miehen kotiin,enkä tiedä olisiko tullutkaan.
Kun olin hänen luona (matkaa n15km)lapsi oli yksin puhelimella vahdittavana tai isällään jos olin enemmän kuin yhden yön,tai lapsi ei olisi halunnut olla yksin.
Mielestäni kun on uusio kuvioita niin sinä olet sen tien valinnut ja sinun tulee joustaa suuntaa ja toiseen,ei kaikkea voi saada.
Sinulla on myös oikeus olla nainen,ei vain äiti.
En tarkoita että lasten kustannuksella,niin et ovat heitteillä tai oman onnensa nojassa,mut tosiaan onhan heillä varmaan isäkin.
Näin itse aikanaan ajattelin ja meillä toimi hyvin,miesystävällä ja pojalla hyvät välit ja molemmat tietävät oman ja toistensa paikan sydämmessäni.
Tota tota...lapset kyllä varmasti jo pärjäävät ns.omillaan...itse olen kymmenen vuotiaasta asti vahtinut kahta pienempää veljeäni...jopa viikonkin verran ilman vanhempien apua!Mutta mun mielestäni toi kuulostaa hieman oudolta että mies valittaa veden kulutuksesta ja menojen noususta lasten takja!Äidilläni oli joskus aikanaan mies joka ei meitä lapsia hyväksynyt ja se oli todella vaikeaa ennen kaikkea meille lapsille...arki elämä ei sujunut ja meistä ei enään tuntunut että koti olisi ollut koti...talossa oli vieras mies joka jokin aika sitten oli ollut vielä niin mukava meitä kohtaan ja yht äkkiä muuttunut täysin tuntemattomaksi!!!Kyllä naisen pitää toki olla nainen eikä vain äiti mutta jos ne lapset silti ensin:D