avokillani on 3 lasta aikaisemmasta liitosta.meillä yksi yhteinen.yhdessä olemme olleet n12v.olemme tästä ajasta asuneet yhdessä 5v.alamäki ilmeisesti alkoi siitä kun avokkini muutti kanssani omistamaani omakotitaloon.luulin että hän olisi ollut onnellinen kun pääsi kerrostaloelämästä eroon,mutta ei.syynä kuulemma se,kun hän ei omista talosta mitään:emme kuulemma ole tasa-arvoisia.nyt on ero edessä kun hän on toista vuotta jo pitänyt yhteyttä erääseen entiseen sänkykaveriin,sai pimitettyä näin kauan.en voi olla varma että hän olisi pettänyt,eli olisi ollut sillai,mutta epäilys vahva.itse hän väittää ettei olisi ollut,mutta enhän voi enää luottaa häneen.mikä naisia vaivaa,elämä olisi alkanut hymyilemään tulevaisuudessa mutta hän ei jaksanut odottaa.
tällainen
elämäntilanne
61846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta MINÄ en tuollaisen rutkun kanssa eläisi enää päivääkään ja kun lapsetkin on jo isot niin potkaise akka pihalle.
Onnenonkija on ja tasa-arvon nimissä yrittää saada puolet talostasi nauraakseen poikakaverinsa kanssa sinulle katketakseen.
Ulos vaan ja heti!
mutta olen kuuden lapsen yksinhuoltaja nainen joka asuu lasten isän kanssa rakennetussa talossa ja jonka ostin avioeron tullessa itselleni ja lapsilleni kohta kymmenen vuotta sitten.
Kaksi viikkoa sitten uusi puolisoni(jonka kanssa pidimme yhtä 5v) lähti omaan asuntoon takaisin koska häntä kiusaa olla tässä talossa jota minä kodiksi kutsun ja jossa olen asunut 20v.
No, minä tein ratkaisuni ja myin talon. Muutan rivitaloon ensi viikolla ja aloitan alusta tuon ihanan miehen kanssa, niin sanotusti puhtaalta pöydältä, toivottavasti.
Elämässä pitää puolin ja toisin tehdä uhrauksia, eikä voi vain toiselta vaatia uhrauksia.
Katotaan mitä elämä tuo tullessaan ja jos tuo suhde mieheen jatkuu niin hyvä ja jos ei jatku niin voi voi. Jossakin on minulle se oikea olemassa.
Sellaista miestä ei kyllä ole syntynytkään jonka vuoksi noin kannattaisi tehdä. mutta tsemppiä sulle.
Nyt kyllä haen tuolta naulakosta hatun (pipon) päähän, jotta voin nostaa sitä sinulle! Justiinsa rohkeutta tässä elämässä tarvitaan, vanhana katuu niitä asioita, jotka on jättänyt tekemättä - ei siis kovinkaan paljon niitä, jotka on tehnyt. Varo nyt kuitenkin "Auervaaroja", ne ei kaihda viedä yksihuoltajankaan rahoja. Avioehto, jos naimisiin menet ja itselläsi on rahoja enemmän kuin sulholla, jos taas sulholla on enemmän, niin koita unohtaa siististi koko ehdon teko.;))
Olemassa mies jonka vuoksi kannattaa näin tehdä, siihen uskon.
On varmaankin tosi vaikeaa tulla taloon jossa on kuusi lasta ja lasten isän kanssa rakennettu pirtti. Ymmärrän senkin.
Siksi tein niinkuin tein. Odotan mitä elämä tuo tullessaan ja jos se tuo ihanan miehen minulle takaisin niin sitten tuo. Jos avopuolisoni lähdön takana oli jotain muuta, niin sille en sitten voi mitään. Elän lasteni kanssa vuokralla ja talorahat seisoo korkeakorkoisella. Odottaa niin sanoakseni parempia päiviä.
Rahat menee säästöön ja odottamaan parempia päiviä. Tuo jo pois muuttanut puolisoni ei edes tiedä ratkaisustani vielä. Jos nyt ei yhteiseltä ystävältämme ole kuullut? Odottelen. Minä en ole se joka hänelle siitä ilmoittaa.
Jos todella ero johtui siitä, mistä hän puhui, niin minulla on mahdollisuuksia. Jos hän käytti sitä tekosyynä niin omapa on häpeänsä. Kyllä se aikaa myöden nähdään. En sentään ole niin miehenkipeä.