Mitä sanoisit, jos elämääsi rantautuisi ihastuksesi sukulaisten kautta epämääräisiä ihmisiä? Tapasin vuosia sitten miehen, joka oli pakko saada, ei voinut mitään. Aistin silloin alussa, että hänellä oli muutakin viritystä, mutta ajattelin että se johtui epävarmuudesta, hän ei halunnut enää olla yksin. Minulla oli takana hyvin vaikeita kokemuksia, oli vaikea luottaa keneenkään. Mies osoittautui sitten luotettavaksi ja luotan häneen nyt. Olen oppinut monia asioita häneltä, mm. suoruutta.
Kului aikaa joitakin kuukausia ja huomasimme että viihdymme yhdessä. Iso osa ajasta kuitenkin meni menneiden sotkujen selvittämiseen. Miehen koti oli ns. avioerokoti, ei laitettu, krääsää kertynyt, vanhat huonekalut. Ymmärsin tämänkin silloin, mutta nyt koen että moni asia vaivaa minua. Häntä ei tunnu häiritsevän sekainen koti, vaikka on visuaalisesti esteettinen ihminen. Miehellä ei ole muita tulevaisuudensuunnitelmia kuin minä, ja tämä häiritsee enemmän. Sanoo haluavansa olla elämän loppuun asti kanssani. Nykyinen työnsä ahdistaa kovasti ja purkaa sitä usein. Minä arvostan hänen työtään, mutta ihmetyttää eikö saisi samalta alalta toisen työpaikan, jos on kerran niin vaikea pomo jne. Olen itse aika innostuva ihminen. Opiskelen ja olen myös hyvässä työssä ja odotan tulevaisuuden haasteita. Olen aika itsenäinen tyyppi eikä minua siis haittaa, vaikka toinen ei mikään uraohjus olisikaan. Mutta se, että on niin seisahtuneet kuviot eikä niille halua mitään tehdäkään, jos ymmärrätte.
Kauan meni siis aikaa niin, että kaikkien asioiden selviäminen otti suuren osan huomiosta. Hänen exänsä lapset, joista tiettävästi vain yksi on mieheni oma. Exällä alkoi mennä aika huonosti silloin kuin erosivat ja ovat nykyisen puolisonsa kanssa molemmat rikollisia. Aiemmin häiritsivät elämäämme paljonkin. Kun kaikki tuon exänkin kanssa on ollut noin vaikeaa, en voi kuin ihmetellä, että mikä pakko on sitten tämän lapsia hoitaa. Sanoo olevansa kiintynyt. Mutta tulee vaikutelma että käyttävät hyväksi enemmän tai vähemmän. Eli jättäisi kai kuitenkin minut ennemmin? Jossain määrin koen, että minulta jätettiin olennaisia asioita kertomatta. Että exä on hullu joka ei jätä rauhaan, etteivät lapset ole oikeastaan hänen (kertoi myöhemmin)... Nämä asiat vaikuttavat elämäämme aika paljon. Ei tietenkään hänen vikansa! Mutta vaikuttaa esim. niin, että emme voi asua yhdessä.
Välitän tästä miehestä ihan kamalasti, ja välillä tuntuu että oma elämäni vajoaa täysin suohon hänen kanssaan, mutta jos edes ajattelen jättämistä, on se kuin repisi sisuskalunsa pois. Tekee kipeää ajatellakin koko asiaa. Olen niin monesti ajatellut kantaa tavarani pois, kerran jopa tehnyt sen ja tuonut takaisin - mutta tuntuu etten vain pysty siihen.
Minulla on ystäviä joiden olkaan itkeä, mutta tuntuu etten vain kestä sellaista tunnemyrskyä. Välillä tunnen olevani KOUKUSSA ja LOUKUSSA. Onko kenellekään muulle käynyt näin? Miten pitkälle kestäisit ikäviä yllätyksiä miehen lähipiiristä?
Kului aikaa joitakin kuukausia ja huomasimme että viihdymme yhdessä. Iso osa ajasta kuitenkin meni menneiden sotkujen selvittämiseen. Miehen koti oli ns. avioerokoti, ei laitettu, krääsää kertynyt, vanhat huonekalut. Ymmärsin tämänkin silloin, mutta nyt koen että moni asia vaivaa minua. Häntä ei tunnu häiritsevän sekainen koti, vaikka on visuaalisesti esteettinen ihminen. Miehellä ei ole muita tulevaisuudensuunnitelmia kuin minä, ja tämä häiritsee enemmän. Sanoo haluavansa olla elämän loppuun asti kanssani. Nykyinen työnsä ahdistaa kovasti ja purkaa sitä usein. Minä arvostan hänen työtään, mutta ihmetyttää eikö saisi samalta alalta toisen työpaikan, jos on kerran niin vaikea pomo jne. Olen itse aika innostuva ihminen. Opiskelen ja olen myös hyvässä työssä ja odotan tulevaisuuden haasteita. Olen aika itsenäinen tyyppi eikä minua siis haittaa, vaikka toinen ei mikään uraohjus olisikaan. Mutta se, että on niin seisahtuneet kuviot eikä niille halua mitään tehdäkään, jos ymmärrätte.
Kauan meni siis aikaa niin, että kaikkien asioiden selviäminen otti suuren osan huomiosta. Hänen exänsä lapset, joista tiettävästi vain yksi on mieheni oma. Exällä alkoi mennä aika huonosti silloin kuin erosivat ja ovat nykyisen puolisonsa kanssa molemmat rikollisia. Aiemmin häiritsivät elämäämme paljonkin. Kun kaikki tuon exänkin kanssa on ollut noin vaikeaa, en voi kuin ihmetellä, että mikä pakko on sitten tämän lapsia hoitaa. Sanoo olevansa kiintynyt. Mutta tulee vaikutelma että käyttävät hyväksi enemmän tai vähemmän. Eli jättäisi kai kuitenkin minut ennemmin? Jossain määrin koen, että minulta jätettiin olennaisia asioita kertomatta. Että exä on hullu joka ei jätä rauhaan, etteivät lapset ole oikeastaan hänen (kertoi myöhemmin)... Nämä asiat vaikuttavat elämäämme aika paljon. Ei tietenkään hänen vikansa! Mutta vaikuttaa esim. niin, että emme voi asua yhdessä.
Välitän tästä miehestä ihan kamalasti, ja välillä tuntuu että oma elämäni vajoaa täysin suohon hänen kanssaan, mutta jos edes ajattelen jättämistä, on se kuin repisi sisuskalunsa pois. Tekee kipeää ajatellakin koko asiaa. Olen niin monesti ajatellut kantaa tavarani pois, kerran jopa tehnyt sen ja tuonut takaisin - mutta tuntuu etten vain pysty siihen.
Minulla on ystäviä joiden olkaan itkeä, mutta tuntuu etten vain kestä sellaista tunnemyrskyä. Välillä tunnen olevani KOUKUSSA ja LOUKUSSA. Onko kenellekään muulle käynyt näin? Miten pitkälle kestäisit ikäviä yllätyksiä miehen lähipiiristä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
oikeasti vaivaisi se mies ja sen entiset ja lapsisähläykset, niin sä jättäisit sen. Ja jos ei sua kerran vaivaa, niin mikset vaan lopeta tuota narinaa? Aikuisena ihmisenä olet itse vastuussa omasta onnellistamisestasi, ja jos hengaat paskassa tilanteessa, muttet oikeasti ole valmis lähtemään siitä, niin se tarkoittaa sitä, että et koe olevasi onnellisuuden arvoinen ihminen. Ja se vika on vain ja ainoastaan sun omassa päässä, ei mistään ulkoisesta syystä johtuvaa.
Kerrohan minulle, miten sä esimerkiksi voit vaikuttaa jonkin toisen, ei-perheeseesi kuuluvan henkilön käyttäytymiseen? Etpä juuri mitenkään. Voit olla täysin ilman omaa panostasi jonkin hänen menneen elämänsä pettymyksen todistajana. Kiitos vaan ymmärtämättömästä vastauksesta, kun et tiedä koko asiasta mitään. Toi nyt oli aika new age -henkinen helppo perusvastaus.
mennä lasten edelle!!!
Hyväksy se!
Ei OMIEN lasten edelle, olen sikäli samaa mieltä. Mutta kuten voit lukea, elävä elämä ei vain aina seuraile yksinkertaisia kuvioita. Ei kaikilla ole edes tarvetta hiekkalaatikkotason arvottamiseen, kuka on ykkönen ja kuka ei. Entä jos nainen tekee lapsia jokaisen vastaantulijan kanssa ja käyttää jotakin läheistä miestä vain hyväkseen? Onkos sulla siihenkin joku fiksu ajatus valmiina mielessä?