käry kävi

onko muilla ollut vihiä jo asiasta aiemmin, eli en tiedä onko joku nähnyt jo jotain meilläkin, mutta siis tämä varsinainen käry kävi niin, että olimme paikassa, jossa ei kummankaan meistä todellakaan pitänyt olla, tyyliin "kaksi ihmistä siivouskomerossa". Olo oli niin nolo, niin nolo! Eli meidät yllätettiin paikasta, jossa EI VOI olla sattumalta yhdessä. Yllättäjä ei kylläkään nähnyt meidän tekevän yhtään mitään, ja oikeastikaan kyse nyt ei todellakaan ollut mistään seksistä "siivouskomerossa", oikeasti vain haluttiin olla hetki kahden.

vasta-alkaja kirjoitti:

onko muilla ollut vihiä jo asiasta aiemmin, eli en tiedä onko joku nähnyt jo jotain meilläkin, mutta siis tämä varsinainen käry kävi niin, että olimme paikassa, jossa ei kummankaan meistä todellakaan pitänyt olla, tyyliin "kaksi ihmistä siivouskomerossa". Olo oli niin nolo, niin nolo! Eli meidät yllätettiin paikasta, jossa EI VOI olla sattumalta yhdessä. Yllättäjä ei kylläkään nähnyt meidän tekevän yhtään mitään, ja oikeastikaan kyse nyt ei todellakaan ollut mistään seksistä "siivouskomerossa", oikeasti vain haluttiin olla hetki kahden.

hei!
kandee muuten varoa niitä työpaikka romansseja.Itselläni oli kans pikkasen liikaa kokeilun halua ja kokeilin sitä työkamuun.. yks ihminen työpaikalta sai vihiä ja sit mun mies yllättäen kuukauden päästä tiesi asiasta,mitäs siinä enää valehtelemaan.nyt ollaan avokin kans erottu ja kyl se harmittaa vietävästi et maailman ihanin ihmissuhteeni meni yhden työpaikan haisevan kundin takia. Nyt sit elelen yksin ja nuolen haavoja.kannattaa kaks kertaa tai kolmekki miettii et olisko syytä jättää työkaveri ihan vaan työkaveriksi.itse en aio samaa virhettä tehdä, kehenkään et voi luottaa!

tiitunen.. kirjoitti:

hei!
kandee muuten varoa niitä työpaikka romansseja.Itselläni oli kans pikkasen liikaa kokeilun halua ja kokeilin sitä työkamuun.. yks ihminen työpaikalta sai vihiä ja sit mun mies yllättäen kuukauden päästä tiesi asiasta,mitäs siinä enää valehtelemaan.nyt ollaan avokin kans erottu ja kyl se harmittaa vietävästi et maailman ihanin ihmissuhteeni meni yhden työpaikan haisevan kundin takia. Nyt sit elelen yksin ja nuolen haavoja.kannattaa kaks kertaa tai kolmekki miettii et olisko syytä jättää työkaveri ihan vaan työkaveriksi.itse en aio samaa virhettä tehdä, kehenkään et voi luottaa!

Niin kauan kun ette tunnusta, asia on ns julkien salaisuus ja sen kanssa tulee ihan hyvin toimeen.

Itse olen kerran elämässäni rakastunut - se tapahtui töissä. Olimme varattuja ja hän valitsi periaatteella "sinä tekisitt onnelliseksi, mutta nykyinen mieskään ei tee onnettomaksi". Kuulin elämäni naisesta monen vuoden jälkeen keväällä - ei ole selvinnyt asiasta kuiville kuten en minäkään. Taitaa vain käydä, ettemme kumpikaan saa sitä suurta rakkautta :-(

K.... kirjoitti:

Niin kauan kun ette tunnusta, asia on ns julkien salaisuus ja sen kanssa tulee ihan hyvin toimeen.

Itse olen kerran elämässäni rakastunut - se tapahtui töissä. Olimme varattuja ja hän valitsi periaatteella "sinä tekisitt onnelliseksi, mutta nykyinen mieskään ei tee onnettomaksi". Kuulin elämäni naisesta monen vuoden jälkeen keväällä - ei ole selvinnyt asiasta kuiville kuten en minäkään. Taitaa vain käydä, ettemme kumpikaan saa sitä suurta rakkautta :-(

ajatellut kanssa toimia niin, että olen kuin ei mitään olisi tapahtunut. Eli en kyllä ainakaan tunnusta kellekään mitään! Tavallaan on itsellänikin sellainen olo, että mitään ei ole, kun mitään ei ole sanottukaan. Ja sängyssähän emme ole olleet, joten suhde on siis aika kevyttä. Mutta kuten sanoin, olen niin vasta-alkaja, etten tiedä, mitä tallaisissa jutuissa tapahtuu... Siis tarkoitan sitä, että mitä töissä tapahtuu, jos jonkinsortin suhde tulee ilmi työkavereille. Itse jäin käryn jälkeen lomille, joten en ole ollut paikanpäällä näkemässä/kuulemassa mitään. Vai onkohan tämäkin niitä juttuja, jonka kaikki jo tietää tai ovat ainakin arvanneet, itse vain kuvittelen, että kukaan ei tiedä mitään... Miten työkaverit ovat suhtautuneet teidän käryihinne?

vasta-alkaja kirjoitti:

ajatellut kanssa toimia niin, että olen kuin ei mitään olisi tapahtunut. Eli en kyllä ainakaan tunnusta kellekään mitään! Tavallaan on itsellänikin sellainen olo, että mitään ei ole, kun mitään ei ole sanottukaan. Ja sängyssähän emme ole olleet, joten suhde on siis aika kevyttä. Mutta kuten sanoin, olen niin vasta-alkaja, etten tiedä, mitä tallaisissa jutuissa tapahtuu... Siis tarkoitan sitä, että mitä töissä tapahtuu, jos jonkinsortin suhde tulee ilmi työkavereille. Itse jäin käryn jälkeen lomille, joten en ole ollut paikanpäällä näkemässä/kuulemassa mitään. Vai onkohan tämäkin niitä juttuja, jonka kaikki jo tietää tai ovat ainakin arvanneet, itse vain kuvittelen, että kukaan ei tiedä mitään... Miten työkaverit ovat suhtautuneet teidän käryihinne?

ei myönnä itse mitään eikä jää kiinni täysin yksiselitteisessä tilateessa, ei ole hätiä. Puoli vuotta ollaan pidetty systeemiä työkaverin kanssa, ja porukka on pihalla kuin lumiukot. Osataan muiden aikana olla kuin ennenkin, ja hempeilyt otetaan varman päälle virtuaalimaailmassa ym.

kuin... kirjoitti:

ei myönnä itse mitään eikä jää kiinni täysin yksiselitteisessä tilateessa, ei ole hätiä. Puoli vuotta ollaan pidetty systeemiä työkaverin kanssa, ja porukka on pihalla kuin lumiukot. Osataan muiden aikana olla kuin ennenkin, ja hempeilyt otetaan varman päälle virtuaalimaailmassa ym.

Petin exää duunikaverin kanssa. Ts. ex oli työmatkalla ja duunikaveri tuli meille: oli kynttilöitä, hyvää viiniä ja seksikäs mekko mulla... eikä alkkareita (okei, myönnän, tosi kornia).

Huomasin tehneeni virearvion, ts. mies oli huono sängyssä ja muutenkin sitten aika idiootti. Toisaalta odotus oli sen arvoista: viikkoja kuvittelin tulevaa kohtaamistani ja olin aivan tärinöissäni.

Jäin kiinni, kun olin tehnyt jonkun pikku merkinnän pöytäkalenteriini. Poissaolevan käytökseni vuoksi ex oli osannut epäillä jotain ja kun esitti olettamuksen, luulin sen tietävän enemmänkin ja tyhmänä tunnustin kaiken.

Siitä alkoi uuvuttava syytettynä eläminen ja "rangaistuskierre", jonka aikana anelin anteeksiantoa. Ex käytti tilannetta hyväkseen, nöyryytti minua ja syytti kaikesta - eikä antanut anteeksi.

Suhde duunikaveriin loppui em. seksi-iltaan, mutta exän kanssa rimpuiltiin sen jälkeen vielä vajaat pari vuotta.

Jos jotain opin niin sen, ettei syrjähyppyjä kannata koskaan, ikinä eikä missään (mielen-)tilassa myöntää. Niin kauan kuin puoliso ei voi olla varma, hänellä ei ole oikeutusta syytöksiin - eikä pettäjällä tarvetta anteeksianeluun.

myönnä mitään kirjoitti:

Petin exää duunikaverin kanssa. Ts. ex oli työmatkalla ja duunikaveri tuli meille: oli kynttilöitä, hyvää viiniä ja seksikäs mekko mulla... eikä alkkareita (okei, myönnän, tosi kornia).

Huomasin tehneeni virearvion, ts. mies oli huono sängyssä ja muutenkin sitten aika idiootti. Toisaalta odotus oli sen arvoista: viikkoja kuvittelin tulevaa kohtaamistani ja olin aivan tärinöissäni.

Jäin kiinni, kun olin tehnyt jonkun pikku merkinnän pöytäkalenteriini. Poissaolevan käytökseni vuoksi ex oli osannut epäillä jotain ja kun esitti olettamuksen, luulin sen tietävän enemmänkin ja tyhmänä tunnustin kaiken.

Siitä alkoi uuvuttava syytettynä eläminen ja "rangaistuskierre", jonka aikana anelin anteeksiantoa. Ex käytti tilannetta hyväkseen, nöyryytti minua ja syytti kaikesta - eikä antanut anteeksi.

Suhde duunikaveriin loppui em. seksi-iltaan, mutta exän kanssa rimpuiltiin sen jälkeen vielä vajaat pari vuotta.

Jos jotain opin niin sen, ettei syrjähyppyjä kannata koskaan, ikinä eikä missään (mielen-)tilassa myöntää. Niin kauan kuin puoliso ei voi olla varma, hänellä ei ole oikeutusta syytöksiin - eikä pettäjällä tarvetta anteeksianeluun.

---

myönnä mitään kirjoitti:

Petin exää duunikaverin kanssa. Ts. ex oli työmatkalla ja duunikaveri tuli meille: oli kynttilöitä, hyvää viiniä ja seksikäs mekko mulla... eikä alkkareita (okei, myönnän, tosi kornia).

Huomasin tehneeni virearvion, ts. mies oli huono sängyssä ja muutenkin sitten aika idiootti. Toisaalta odotus oli sen arvoista: viikkoja kuvittelin tulevaa kohtaamistani ja olin aivan tärinöissäni.

Jäin kiinni, kun olin tehnyt jonkun pikku merkinnän pöytäkalenteriini. Poissaolevan käytökseni vuoksi ex oli osannut epäillä jotain ja kun esitti olettamuksen, luulin sen tietävän enemmänkin ja tyhmänä tunnustin kaiken.

Siitä alkoi uuvuttava syytettynä eläminen ja "rangaistuskierre", jonka aikana anelin anteeksiantoa. Ex käytti tilannetta hyväkseen, nöyryytti minua ja syytti kaikesta - eikä antanut anteeksi.

Suhde duunikaveriin loppui em. seksi-iltaan, mutta exän kanssa rimpuiltiin sen jälkeen vielä vajaat pari vuotta.

Jos jotain opin niin sen, ettei syrjähyppyjä kannata koskaan, ikinä eikä missään (mielen-)tilassa myöntää. Niin kauan kuin puoliso ei voi olla varma, hänellä ei ole oikeutusta syytöksiin - eikä pettäjällä tarvetta anteeksianeluun.

koskaan kannata myöntää syrjähyppyjä? Mutta kannattaa mielestäsi tehdä niitä ja edelleen ilmeisesti tekisit? On se elämää. Laitetaan voita leivän molemmille puolille.

myönnä mitään kirjoitti:

Petin exää duunikaverin kanssa. Ts. ex oli työmatkalla ja duunikaveri tuli meille: oli kynttilöitä, hyvää viiniä ja seksikäs mekko mulla... eikä alkkareita (okei, myönnän, tosi kornia).

Huomasin tehneeni virearvion, ts. mies oli huono sängyssä ja muutenkin sitten aika idiootti. Toisaalta odotus oli sen arvoista: viikkoja kuvittelin tulevaa kohtaamistani ja olin aivan tärinöissäni.

Jäin kiinni, kun olin tehnyt jonkun pikku merkinnän pöytäkalenteriini. Poissaolevan käytökseni vuoksi ex oli osannut epäillä jotain ja kun esitti olettamuksen, luulin sen tietävän enemmänkin ja tyhmänä tunnustin kaiken.

Siitä alkoi uuvuttava syytettynä eläminen ja "rangaistuskierre", jonka aikana anelin anteeksiantoa. Ex käytti tilannetta hyväkseen, nöyryytti minua ja syytti kaikesta - eikä antanut anteeksi.

Suhde duunikaveriin loppui em. seksi-iltaan, mutta exän kanssa rimpuiltiin sen jälkeen vielä vajaat pari vuotta.

Jos jotain opin niin sen, ettei syrjähyppyjä kannata koskaan, ikinä eikä missään (mielen-)tilassa myöntää. Niin kauan kuin puoliso ei voi olla varma, hänellä ei ole oikeutusta syytöksiin - eikä pettäjällä tarvetta anteeksianeluun.

Meidän suhteesta ei töissä tiedetty, mutta puolisot tiesivät. Lopputulos on, että itse olen yksin lastei kanssa ja aviomies otti takaisin kiltisti tuon ainoan naisen jota olen oikeasti rakastanut. Olen monta kertaa miettinyt miksi? Viimeiset sanat, jotka kuulin noilta kaipaamiltani huulilta oliva "kulissi pitää". Voiko tuollaisessa suhteessa elää - vai kuoleeko siinä pystyyn.

että ei kirjoitti:

koskaan kannata myöntää syrjähyppyjä? Mutta kannattaa mielestäsi tehdä niitä ja edelleen ilmeisesti tekisit? On se elämää. Laitetaan voita leivän molemmille puolille.

... jos ei jää kiinni? Ja se mitä toinen ei tiedä, ei myöskään häntä haittaa.