..voisin olla ja menetellä, kun ahdistun miespuolisten työkavereitteni huomion osoituksista ja katseista. Olen niin läpinäkyvä, etten osaa peittää omaa kiinnostustani ja siksi oma persoonani on alkanut jo kärsiä tilanteesta.Työpaikallani ei todellakaan sovi "hengailla"
Hei miten...
nainenvain..
151181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sua häiritsee, kun muut ovat susta kiinnostuneita ja silti kerrot et sulla on itselläsi vaikeeta, kun pelkäät et sinun kiinnostumisesi huomataan. Jotenkin ristiriitaa!!!
no joo, ei voinut olla huvittamatta, kun valaisit tään asian.Mut olen niin impulsiivinen ihminen, joka ensin sanoo ja sitten vasta miettii(öhhh) ja se tekee musta joskus huvittavan.Mutta jos mä annan sen pikkusormen, niin menee koko käsi...
että pelkääet itseäsi, tai sitä että sorrut;).
OOn itsekin nainen ja ymmärrän kyllä sua.
..varmaan pelkoa siitä, ettei hallitse näitä sosiaalisia kuvioita. Tai kevyttä "rakkauspeliä".Ja joutuu panettelun kohteeksi, olen varmaan sitä jo nyt.
että joutuu panettelun kohteeksi tai naurettaisiin selän takana..
..se kiva hengailla työkavereiden kanssa, mutta pelko "huonon naisen "maineesta rasittaa. Ja jos on ihastunut työkaveriin, mitäs sitten kun se on ohi. Multa mesis varmaan työpaikka alta...
mut vaikeeta olis olla töissä enää.
alta?
ajtellaan vaikka, että sun kantti ei kestäkään sitä suhdetta, mies jättää sut, pomo on ihastunut ja ei kestä meidän suhdetta ja alkaa painostaa tai sitten vaan jos väkee vähennetään, oletko henkilö, joka ei suhtaudu työhön vakavasti.No joo, mä taidan olla oikeesti lirissä....
eli olen itsekin vähän kiinnostunut ja vähän sitä osoittanutkin ja samalla mitalla (ja enemmänkin!) on tullut takaisin, mutta nyt alkaa olla tilanne siinä, että enää ei ehkä saa pistettyä leikin ja huumorin piikkiin kaikkea. Olisi niin mukava jatkaa tätä, mutta en tiedä uskaltaako. Jos ei muuta, niin venkoilun maailmanmestariksi tässä tulee, kun on tunteita ja niitä haluaa myös näyttää, mutta kuitenkin koko ajan niin, että hädän hetkellä kaiken saisi vedettyä leikiksi... Järki sanoo, että nyt äkkiä peli poikki, mutta kun se vaan on niin kivaa. Kunnes sitten tietty joku päivä tää onkin kaikkea muuta kuin kivaa ja huonon naisen maine mullakin, sydän rikki ja kaikki päin persettä. Tietenkin.
..tuli tiivistetysti kaikki,mitä oli sydämmellä.Mutta ehkä se elämä on sitä, nousua ja laskua ja josalkaa pelkäämään muiden kommentteja, voi jäädä paljon saamatta ja kokematta. Mitä sitä sitten vanhana muisteltaisiin....
samaan vanhainkotiin, voidaan sitten vanhana vertailla ja muistella näitä meidän työpaikkaromansseja! Kiva, että on joku ihminen, jolla samanlainen tilanne ja tuntuu ymmärtävän muakin. Tsemppiä!
tavataan!
Itselläsi se omassa päässäsi syntyy se ajatus!!!!
Hitto ihmisiä me ollaan.
Minä se varmasti sitten se "huono nainen" olen.
Mutta vaan mennä porskutan...minua kun ei paskaakaan häiritse mitä mieltä on naapurit tai sukulaiset tai työkaverit...jos kyse on omista henk koht asioistani.
Minun egoni kestää työpaikka romanssit. myös purkautuneet. Elettyä elämää. ei sen kummenpaa.
..hattua ! Mun oma ego on ollut aina vahva, paitsi nyt ehkä ei niin. Olen aina tehnyt mitä itse haluan, tietenkään en mitään vahingollista.Mun elämä on koko ajan hakuammuntaa ja pyrkimystä parhaaseen tulokseen. Ihanaa, että olet löytänyt itsesi ja itsetuntosi on korkealla. Olen ihminen, johon on helppo vaikuttaa ja ehkä manipuloida, ja se tekee musta varovaisen, kun tiedostan omat puutteeni. Mutta katson sinua ylöspäin...