Miten ihmeessä sen teen!!
Tässä viime kuukausien aikana kun on vaan tullut koko ajan selvemmäksi että sinussa on sitä jotain, enemmän kuin voin kestää.
Tänäänkin kun juteltiin pitkään, ja sitten lähdettiin omille teillemme, olin pitkään niin jotenkin hukassa. Aivan kuin jotain tärkeää olisi jäänyt sanomatta. Jotain mitä ei kuitenkaan voi eikä edes saa sanoa.
Ihmettelen vaan miten elämä lipuu ohitse, ja jätän kokematta jotain mikä voisi olla...Eihän tämä ole kuitenkaan mikään hetken ihastus vaan tunnetta on kestänyt jo pitkään, ja mitä paremmin tutustutaan, sitä vahvemmin tunnut ihmiseltä, jonka kanssa haluaisin viettää aikaa enemmänkin. Jos olen oikein ymmärtänyt, sinusta ainakin hiukan tuntuu samansuuntaiselta.
Mutta mitä mieltä olet, teemmekö nyt niin että lopetamme kaiken ylimääräisen juttelun ja olemme tästä lähin vain pelkkiä työkavereita puhuen vain pakolliset työasiat. Jos sitten unohtuisi tämä tunne mikä vain voimistuu. Minusta ainakin tuntuu etten enää kauan kestä tätä leikkiä...
Tässä viime kuukausien aikana kun on vaan tullut koko ajan selvemmäksi että sinussa on sitä jotain, enemmän kuin voin kestää.
Tänäänkin kun juteltiin pitkään, ja sitten lähdettiin omille teillemme, olin pitkään niin jotenkin hukassa. Aivan kuin jotain tärkeää olisi jäänyt sanomatta. Jotain mitä ei kuitenkaan voi eikä edes saa sanoa.
Ihmettelen vaan miten elämä lipuu ohitse, ja jätän kokematta jotain mikä voisi olla...Eihän tämä ole kuitenkaan mikään hetken ihastus vaan tunnetta on kestänyt jo pitkään, ja mitä paremmin tutustutaan, sitä vahvemmin tunnut ihmiseltä, jonka kanssa haluaisin viettää aikaa enemmänkin. Jos olen oikein ymmärtänyt, sinusta ainakin hiukan tuntuu samansuuntaiselta.
Mutta mitä mieltä olet, teemmekö nyt niin että lopetamme kaiken ylimääräisen juttelun ja olemme tästä lähin vain pelkkiä työkavereita puhuen vain pakolliset työasiat. Jos sitten unohtuisi tämä tunne mikä vain voimistuu. Minusta ainakin tuntuu etten enää kauan kestä tätä leikkiä...
Vastaukset 84
Vanhimmat
...halua sinua pois mielestäni. Haluan sinut kokonaan.
oho ;);););)
Minullakin on tyhjyyden tunnetta, kun keskustelut loppuu. Varsinkin kun viikonloppu on alkamassa ja ainakin pari päivää menee tapaamatta. Mitä kivempaa ja perusteellisempaa on kontakti töissä ollut, sitä tyhjempi on olo. Päällimmäiseksi jää vahva tunne kaikesta muusta, jonka haluaisin jakaa kanssasi. Se taas tarkoittaa kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä.
Järki sanoo mitä sanoo, tunteet jyllää vahvana.
aha;););)
meidän tekevän? Lopetetaanko tämä toistemme kiusaminen ja annetaan kaiken olla entisellään. Koska yksikin askel eteenpäin yhdessä muuttaa kaiken, peruuttamattomasti.
Jos elämässäsi on kaikki kunnossa tällä hetkellä, niin tyydy siihen.
Minusta ei ole ihmissuhdepeleihin, se on liian kuluttavaa.
Se osa-alue, johon sinä kuulut, ei ole kunnossa. Enkä tarkoita työkaverina. Moni muu on, mutta se ei. Jotain muutoksia tulee joka tapauksessa elämääni, sinusta riippumatta. Minun näkökulmastani sitten on aika ottaa askel eteenpäin. Tämä on minun näkökulmani, sinulla on tietysti omasi.
Niin on minunkin aika lähteä tästä tienristeyksestä johonkin suuntaan, paluuta takaisin päin ei ole. Sen olen kyllä tiennyt jo pitkän aikaa, ja siihen on monta syytä. Tavallaan olet osasyyllinen siihen, mutta ne lopulliset ratkaisut kuitenkin johtuvat ihan jostain muusta.
En laita onneani elämässä jonkun toisen harteille, vaan itsehän siitä pitää ottaa vastuu. Vasta sitten voi olla onnellinen jonkun toisen kanssa kun on sinut menneisyytensä suhteen.
Olet oikeassa. Tarkennukseksi sanon, että haluaisin sinun kuuluvan tulevaisuuteeni. Työkaveruuskin on hyvä, mutta mieluiten paljon enemmässäkin.
mutta siltikään en halua loukata ketään. Haluan silti elää elämää, joka olisi oikeaa ja parasta minulle. Haluan kokea niitä tunteita, joita en vielä tähän mennessä ole kokenut. Toivottavasti saan kokea niitä sinun kanssasi...
Minäkään en halua loukata ketään, siksi mitään ei tapahdu tässä ja nyt. Tunteita se ei silti estä.
minkä muutoksen elämässäsi aiot tehdä? Olen luullut että kaikesta huolimatta sinun asiasi ovat pääpiirteissään ihan hyvin. Siksi olen yrittänyt pysyä etäällä sinusta, vaikka on paljon hetkiä jolloin se ei ole tosiaankaan onnistunut, paljon enemmän hetkiä jolloin olisin halunnut tulla syliisi mutta en kuitenkaan ole sitä pystynyt tekemään.
Joskus vaan tuntuu että hukun tähän tunteeseen ja siihen että en saa olla lähelläsi. Mutta ehkä minun pitää vain yrittää unohtaa sinut, niin kai on parasta.
Eroan.
Voimia sinulle! Toivottavasti teet oikean ratkaisun.
Ehkä aikanaan tiemme kohtaavat. Tällä hetkellä tuntuu vain helpoimmalta ajatukselta yrittää saada sinut pois mielestäni. En kyllä tiedä miten siinä tulen onnistumaan kun en ole tähänkään asti siinä onnistunut.
voinut saman kirjoittaa. Mulla on ihan samat tuntemukset kuin sulla erästä kohtaan.
Tehkää sitten ratkaisu, nysveröt!
oikeita päätöksiä tehnyt? nysverö2.
Ei mitään oikeitä päätöksiä olekaan, nysverö! Elämässä tehdään päätöksiä ja kannetaan seuraukset eikä nysvätä! Ei elämä ole mikään Haluatko miljonääriksi -visailu, jossa haetaan oikeita ratkaisuja.
kuitenkin olet niin täydellinen. Tietoisuus siitä tekee sut varmaan onnelliseksi. Älä kuitenkaan tukehdu omahyväisyyteesi. Se voi kostautua myöhemmin. nysverö2
Ihmiset eivät ole täydellisiä, vaan epätäydellisiä ja surkeita olentoja -- niin minäkin. Mutta ihmisenä oleminen on jotain ihan muuta kuin oikeiden ratkaisujen tekemistä. Ymmärrä nyt hyvä ihminen että niitä oikeita ratkaisua ja täydellisiä ihmisiä ei olekaan.
Ihminen pyrkii oikeisiin ratkaisuihin taatusti eläessään, muttei välttämättä tee niin, koska myös tunteet ohjaa käyttäytymistä. Ja kuka tässä on väittänyt mun olettavan jotain tuollaista mitä sanoit *täydellisestä ihmisestä*. Huomaan, ettet osaa lukea tekstejäni ollenkaan, tai sitten oma ilmaisuni on vaiheessa..nysverö2
Kuules nyt. Oikeita ratkaisuja ei ole, eikä MIKÄÄN muu kuin tunteet ohjaa ihmisen käyttäytymistä.
väärin meni joka vastaukseeni. Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja et voi lähteä siitä, että ne sun on ainoita oikeita.
Tunteet ohjaa varmaan eniten, mut toisilla tuntuu järki ohjaavan. Niillä täydellisillä.
Samassa veneessä... Mies töissä on älyttömän puoleensavetävä nykyään, ei voi mitään. Taitaa vaan olla liikaa kantoja kaskessa, että meistä mitään tulisi...
Niitä tosiaan on, mutta kun näin pitkälle on tultu, olisi kiva raivata ne yksi kerrallaan pois kunnes 'he (me) saavat toisensa ja elävät elämänsä yhdessä onnellisina loppuun asti.' Tätä ajatusta pitää elätellä, koska mieli ei hyväksy muitakaan vaihtoehtoja.
tässä olla sen verran... maalta..? erähenkisiä..? ettei muutama kanto tunnu missään... haasteita pitää olla. Tosiaan, sen verran matkaa tässä on taitettu, että vaihtoehtoja ei taida olla...
Kaikesta aikaisemmasta elämästä huolimatta tämä on se kerran elämässä-tilaisuus. Siihen pitäisi tarttua. Siitä olen satavarma. Konkreettisesti voi sanoa, että koittaisi se päivä pian, jolloin voi käyttää etunimen sijaan sanoja kulta, rakas tai vaikka mussukka!
myös ajattelen. Olet kaikkea ja vielä enemmän... Ei tällaista tule jokaisen kohdalle koskaan, melkeinpä pelottaa... Tietäisitpä, montako lempparia olen sulle jo mielessäni antanut...
Lemppareiden määrällä. Tosin tuota hölmöä nikkiä et sitten käytä! Ellet halua suututtaa.
Toinen tapa kaivata on miettiä minne kaikkialle veisin sinut. Mitä tekisimme yhdessä. Mitä haluaisin näyttää ja kertoa. Kenelle ylpeänä esitellä. Miten hellitellä pienin teoin arkena. Joskus sitäkin tulisiko nättejä jälkikasvuja. Niitä ei kyllä ole ihan pakko...
Vaikka olishan sekin ihan... soma..? No, kyllä niitä muutenkin on varmasti tarpeeksi... Minnekäs muuten olisit ensimmäisenä viemässä, vai tohditko kertoa..? Jälkikasvut, joo... Perisivät ainakin tukun "ihania" luonteenpiirteitä - mutta tosiaan, ehkei...
Ikuisen rakkauden kehtoon Italiaan syömään Pizza con Amorea. Siellä me kuljettaisiin käsi kädessä juurikaan maisemia varsinaisesti näkemättä. Minä rääkkäisin luottokorttejani kaikkeen romanttiseen hömppään sulle.
Seuraavat kohteet olisivatkin sitten ihan kotikulmilla.
Alkaa kaivella passia hän... Ai, mutta ne kannot on vielä kampeamatta pois... Upsis. Ensi viikollako aletaan hommiin..?
Etkö sä voisi paljastaa yhden lempparin, kun toi edellinenkin nikki näyttää hölmöltä vaikka sisältääkin suurimman toiveeni.
Kärsivällisiä ilmeisesti pitää vielä olla, sillä vaikka ensi viikolla aloitetaan, joku aika menee? Ei tehdä hutiloiden kantojen raivausta. Sitä parempi on loppuelämän alku, mitä huolellisemmin se tehdään. Mutta haluan sanoa sulle, että mistään asiasta en ole yhtä varma kuin tästä. Sen verran on jo ollut tätä kärvistelyaikaa.
yhden... Ei kovin omaperäistä, mutta se on erään fiktiivisen hahmon mukaan "Jamie" - joka naisen elämässä pitäis olla sellainen... Jep, hutilointiin ei ole syytä ; kuten totesit, onhan tässä jo aikaa kulunut. Kaiketi on voidaan ajatella, että elämää on vähintäänkin yhtä paljon edessä kuin takana, ei paha...
Parempi kuin James, joka viittaa palvelijaan tai autonkuljettajaan. Mulla taitaa olla vähän totuttelemista... Pitäisiköhän nuo lempparit/hellittelynimet sittenkin jättää kahden kesken käytettäväksi??
Täällä on siis jo joku Jamie. Eikä ihme, jos Jamie on joka naisen must.
Mistäpä ne elonpäivänsä tietää, mutta kyllä tosiaan pitäisi toinen mokoma helposti olla käytettävissä. Ainakin kun kahdesta tulee eräällä tavalla yksi?
niin, käytetään keskenämme vaan... Enpä uskalla edes arvailla omiani..? Voisit silti yhden heittää..? Aivan, eipä niistä elonpäivistä voi varmaa sanoa, mutta toivotaan parasta... Toisaalta, kanssasi varmaan yksi vuosikin olisi jo parempi kuin yksikään tähän astisista...
Onko pakko? Haluaisin kuiskata korvaasi niitä, yhden kerrallaan sopivin väliajoin.
Ajatus meistä yhdessä huumaa. Päivä, kuukausi, vuosi, monta vuotta! Olet mielessäni viimeiseksi kun nukahdan ja ensimmäiseksi kun herään. Aika hyvin sulta, koska onhan mulla paljonkin erilaisia ajatusten vaatijia.
Hyvää kannattaa odottaa...
Samoin: olet ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen... Ja mitä kaikkea päivän aikana..! Aika pahasti välillä ajatus lipeää kesken päivän, kun...
Niinpä, ajatusten vaatijoiden määrästä ei voida kaiketi kilpailla...
On merkillinen ilmiö. Pystyn kyllä yleensä keskittymään töihini, mutta viimeisten kuukausien aikana on käynyt säännöllisesti niin, että katson ihmistä joka mulle puhuu, mutta en kuule sanaakaan. Amor vai mikä Cupido se nyt on ampunut nuolella korviinkin... Sä olet siitäkin vastuussa, rakkaani.
liikkeellä... Liekö jokin salakavala virus..?
Ja työteho vaihtelee... Ylitehokkaasta johonkin täysin puupäähän... Siitä ole sä vastuussa...
Laite sanoi, että viestihierarkia on liian syvä. Vai oliko se niin, että tunteet ovat liian syvät etteivät mahdu...
Saisikohan työterveyslääkäriltä pari viikkoa keskittymisenparantamislomaa? Mennään valittamaan samaa vaivaa ja hoidoksi italialaista ilmanalaa? Kyllä se uskoo, sillä sanotaanhan että rakastuminen tekee ihmiselle hyvää.
moinen "loma-anomus"... Osaan kyllä olla aika vakuuttava, ah niin viattoman näköinenkin - kun ei huomata katsoa silmiin... Mutta epäilen, että sen kaksiviikkoisen jälkeen vasta olisikin keskittymisvaikeuksia..? Rakastuminen tekee hyvää, se on totta. On kovin... eläväinen olo!
Ei sillä väliä sen kahden viikon jälkeen. Sen aikana kiedon käteni ympärillesi niin tiukasti ettet joka tapauksessa pääse minnekään. No, jonnekin pitää päästä yksinkin, mutta muuten....
Uskon tosiaan, että viattomuutesi hämää kokeneemmankin konitohtorin! Sitten kun ne kannot kaskessa on saatu kuntoon, keskittymisasiatkin ehkä tulevat kuntoon kun ei enää tarvitse vain tyytyä haaveilemaan vaan olemme oikeasti me.
jo käteesi... Huokaus, niin lähellä, mutta niin kaukana - vielä...
Niinpä, itseänikin välillä ihmetyttää se repertuaari, jolla hämään yhden jos toisenkin... En toki sua. "Oikeasti me" kuulostaa kyllä satumaisen hienolta...
Ei kuulu varsinaisesti bändi muuten suosikkeihin, mutta tässä mielentilassa olen kovasti tykästynyt siihen Oikeasti-kappaleeseen. Tiedäthän, tahdon oikeesti olla sinun enkä leikisti rakastaa.... Toinen jonka aikana en voi ajatella kuin sua on Stellan Lumottu: Ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin.... En tuollaisistakaan välittänyt ennen sua.
Hämäykset loppuvat ennen pitkää.
on liikkeellä... Kyllä, tiedänpä hyvinkin mainitsemasi biisit, jostain kumman syystä ovat sattuneet kolahtamaan mullekin... Kummallista, miten moni asia on näinä aikoina saanut uusia merkityksiä...
Vaikka elettyä elämää on, ei tällaisella voimalla ole tunnekuohuja ollut. Vielä vähemmän mitään näinkään pitkäkestoista ja koko ajan kasvavaa. Olen mietiskellyt että miksi nyt ja miksi sinä. Vastaus tuntuu yksinkertaisesti olevan että koska sinä olet sinä. Mitään muuttamatta, sellaisenaan. Täydellinen, perfect match välillämme.
sanavalintasi. Samoja asioita mä olen pyöritellyt mielessäni monet kerrat... Kaiken aikaa tämä on ollut tulossa, kuplinut jossain pinnan alla, mutta silti yhtäkkiä koko elämä on yhtä superlatiivia, värit kirkkaimpia kuin koskaan, kesäkin oli pitempi kuin koskaan... Because of you.
Kulta, silitän sua myötäkarvaan niin karmistus hellittää....
Kesä oli aika vaikeaa, kun joutui toivomaan loman joutumista. Oli kaikkea kivaakin, mutta silti. Tärähtäneenä pidettäisiin, jos joku kuulisi, että toivoi loman jo pian loppuvan. Tulevaisuudessa surkuttelemme yhdessä,että joko se loma meni.
Totta, loma-aika oli pitkääkin pidempi...Melkeinpä helpotuksesta huokasin, kun työt taas kutsuivat.Tärähtäneenä kaiketi pidettiinkin, kun en voivotellut loman lyhyyttä töissä... Niin, tulevat lomat ovat sitten Lomia isolla L:llä.
Herätys aamulla? Mulla on, viimeistään 8.30 pitää kömpiä pystyyn. Mentäiskö me nukkumaan? Mä nukun niin, jos saan unta, että sä olet mun kainalokaverina. Hukutan sut pusuihin ja peittelen sulosti. Ja nähdään samaa unta lomasta missä tahansa , mutta yhdessä.
I love you.
Jäi hyvät yöt toivottamatta... Unessa kävin luonasi, vaikka ei loma ollutkaan...
..on iänikuinen naisten ja miesten ero tunne asioissa. Me naiset ollaan hyvin tunne ihmisiä tai ainakin näytetään ne helpommin..
Uni hiipi simmuun. Ja nyt "hyvin levänneenä" päivän askareisiin....Sua aatellen.
Sua aatellen... Askareet tosiaan odottavat, vaikka mieluummin hyppäisin suoraan ensi viikkoon...
...minä olen mies.
eilen hyväksyvän näitä eroja..nysverö2
Tarkoitin, että ihminen joka sanoo toimivansa tunteidensa mukaan on rehellinen, kun taas ihminen joka sanoo toimivansa järkensä mukaan on epärehellinen, koska pohjimmiltaan tunteet on kuitenkin se ylipäällikkö joka ohjaa hänen käytöstään.
Ajatellaan nyt vaikka ihmistä joka miettii työpaikkaromanssin aloittamista. Kun hän miettii onko se järkevää vai ei, hänen mielessään tosiasiassa painiskelevat pelko (työpaikan menettäminen, ero, yksin jääminen, työtoverien pilkka jne.) ja rakkaus. Jos joku oikeasti kuvittelee että järki tässä jollakin tavalla ohjailee, niin kyllä hän tyhmä ja itselleen epärehellinen on. Valitan, jos vaikutan ylimieliseltä, mutta näin se asia vaan on.
monet päätökset on tulleet tehtyä tunneratkaisuin ja pakko sanoa, että varmasti on tullut nenille joskus sen takia. Itselleni en voi mitään kuitenkaan. Kuten tämäkin keskustelu vaikuttaa muhun heti tunne tasolla..nimittäin, sinä sanoit heti mua tyhmäksi, kun en ollut samaa mieltä kanssasi. Miksiköhän vaikutat ylimieliseltä? Sinä taidat ollakin sellainen ja muista! sinä sanoit sen ..en minä. Hyviä keskusteluhetkiä kuitenkin jatkossa. nysverö2(aika hyvä nimi mulle?)
Anteeksi että sanoin tyhmäksi. Nää nettikeskustelut on vaan sellaisia, että välillä ei tajuu et siellä on joku toinen ihminen, vaan päästää näppikseltään lähtemään aikaa ikävää tekstiä.
Tunneratkaisuissa tietysti tulee nenilleen, mutta mielestäni olet rehellisempi itsellesi ja saat pidettyä itsesi paremmin ihmisenä, kun teet niin kuin sydän sanoo. Jatka samalla linjalla, älä rupea nysveröksi, koska ei se nimi sinulle sovi :)
Ajattelen lähes aina sydämellä ja uskon, että tänä päivänä olisin onnellisempi, jos olisin uskaltanut elää sydämeni mukaisesti. Nimenomaan uskaltanut...
Ihmisiä näppiksen äärellä...joo-o...mihin tässä on jouduttu.
Voidaan toki keskustella joskus toistekin, kun en osaa olla pitkävihainen mitenkään;)
Linja on sama kuitenkin, periksi ei anneta ja kaadun sitten joskus saappaat jalassa, mutta toivottavasti sydän paikallaan.
Samaa toivon sulle.
Anteeksi nyt vielä. Tosi sympaattiselta ihmiseltä vaikutat ja voidaan jatkaa juttelua tällä palstalla. Koeta vaan uskaltaa, elämä kyllä kantaa eteenpäin! Kun kuuntelee itseään ja tekee ratkaisut sydämellään, tietää tekevänsä oikein vaikka kaatuisi naama edellä sontaläjään.
Jos olet koneen ääressä, tule tonne "Särkynyt sydän" - chattiin.
Kohta tulee Frasier. Tulisitko syliini katsomaan sitä? Pidän huolen ettet putoa lattialle. Ellei siihen ehdi niin jotain muuta sitten.
Silmää painaa aika raskaasti, pitänee mennä unten maille tänään aikaisemmin... Päivä meni hyvin?
Kiitos kysymästä. Toivottavasti sulla myös. Huomenna jatkuu valitettavasti sama tahti. Niin kiire ei kuitenkaan ole ollut ettenkö olisi ehtinyt ajatella.
kyllä on riittänyt, mutta ajattelemaan on ehtinyt kaikenlaista... Kohta on taas jo maanantai...
Mennä nyt nukkumaan. Vaikutat niin uneliaalta. Sitä nopeammin uusi viikko alkaa mitä enemmän ajasta käyttää nukkumiseen. Loogista vai?
siniseen peittooni ja toivon, että tulet mun uniini......... Hyvää yötä, kultaseni!
Tulen ja sinä minun. Olet rakas.
puuhineen... Huomenna PÄÄSEE taas töihin. Kävinkös unissasi..? Sä kävit ainakin mun...
Mä en muista ihan tarkasti, mutta me taidettiin tehdä jotain kaunista ja ihanaa, mistä ei täällä voi kertoa lähemmin.... Ja oltiin onnellisia.
asian puheeksi, niin taisipa olla saman suuntaiset unet mullakin...
Unessani olit tietysti, muttet vaan käymässä. Ja siinä unessa me...mmmmmm....arvaat varmaan jos muistat yhden illan ja yön elokuun lopulta...
Kaunis vähän hengästyneenä ja posket punoittaen.... Ehkä se oli hääyö.
Ja nyt todellisen elämän pariin tästä eteenpäin!
odottavat työstämistä... Lopussa kiitos seisoo. Mä olen ainakin 'nähnyt' jotain, mitä haluan - enkä ihan hevillä periksi anna. Hyvää kannattaa odottaa...
miksi naisia rangaistaan tunteiden takia. Se maineen menetys pelottaa useimpia meistä naisista. Ehkä olis helpompi elää, jos olisi munalliseksi syntynyt.
hyvän ohjeen, keskity TYÖHÖSI niinkuin minämin ja jätä toisten miehet rauhaan.
Niin tutulta. Jospa olisit mun rakas kollegani. Ajattelen hänestä just samalla tavalla. Ja varattuja molemmat. Tuskaa.
Aivan sanasta sanaan kuin olisin itse kirjoittanut. Tietty kiva huomata ettei ole ainoa tämmöisessä tilanteessa.
Siksi kysynkin, onko jollain vaikka oman kokemuksen kautta vinkkejä, miten saisi itsensä/tunteensä kovetettua niin, että lakkaisikin olemasta ihastunut/rakastunut ko henkilöön?
Rankkaahan tuommoinen on! Päivittäin teemme töitä yhdessä, enkä haluaisi työstäni myöskään lähteä, pidän siitä ja vaikea olisi saada vastaavaa paikkaa mistään. Joskus tuntuu ettei nämä tunteet olisi edes ihan yksipuolisia, yritän kuitenkin pysyä loitolla, koska tiedän miten tärkeää hänelle on kunnioittaa hänen avioliittoaan. Oman elämäni ja parisuhteeni myllerrys on jo päättymässä, eroon vaikuttivat kuitenkin muut asiat kuin tämä pitkään jatkunut ihastumiseni.
Mitä tehdä?
ala katseleen muitakin miehiä.
Ei tämä mies ole ainoa maailmassa.
En usko että suhteenne onnistuu pidemmän päälle.
Olet vaan takertunut mieheen epätoivoissasi.
Avaa simäsi.
vaan ei ole kovin helpoksi osoittautunut! Sentään lähes päivittäin teemme töitä yhdessä... Olin pitkästä aikaa tanssiravintolassa, mutta siellä tanssilattialla yllätin itseni miettimästä, millaista olisi tanssia juuri Hänen kanssa!
"kimppuun hyökkäämästä" minua estää se, että hän on ystävänä minulla niin tärkeä. Mutta mutta... Kuten huomaa, minulla on ongelma.
Ja juuri siksi haluaisin näistä tunteista eroon, jotta tuo hyvä ystävyys säilyisi!
teette töitä yhdessä niin et välttämättä tiedä miten yhteiselo onnistuisi.
Tunteista on kyllä vaikea päästä eroon.
Ystäväni oli samassa tilanteessa. Kysyin joskus, että mitä hän sinä miehessä näkee, mutta ei osannut vastata.
Nykyään eivät ole enää samassa työpaikassa ja on löytänyt muualta miehen itselleen.
Tunteet hävisivät kun vaihtoi työpaikkaa.
Jälkeenpäin nauranut, että taisi olla vähän hullu silloin.
Anna ajan kulua.
kuin antaa ajan kulua ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sitä ei voi mitenkään ennakoida, sen olen viime vuosina oppinut! Jotain hänen kanssaan vaiko täysin jonkun muun...
Sen olen koko ajan tiennyt varmaksi, että tulee päivä jolloin tiemme erkanevat. Emmehän ilman nykyistä työtäni olisi koskaan edes tavanneet.
Pitää yrittää keskittyä nauttimaan siitä mitä on, eikä yritä liikaa tavoitella kuuta taivaalta =)
Mutta mutta......
Kun minulla oli tuollainen tilanne, lähetin hänelle sähköpostia ja sain pakit. Selvä peli! Eipä tarvinnut enää miettiä ja pähkäillä. Tunteita se ei toki poistanut, mutta toiveet ja sen kanssa olen oppinut elämään:)
että olet vain pitänyt minua pilkkanasi. Harmi vaan kun onnettomassa elämäntilanteessani menin ihastumaan sinuun. Tuntuu vaan pahalta haudata tunteet joita ei ole aiemmin tulut koettua, mutta pakkohan siinä on onnistua. Nyt jatkan matkaani entistä yksinäisempänä mutta ehkä joskus joku näkee minussakin jotain hyvää.