Mä haluan vaan kirjoittaa kaikille jotka elävät parisuhteessa. Pitäkää toisistanne aina huolta, tajutkaa että se toinen ei muuten välttämättä ole enää huomenna siinä vieressä. Mun pisin yö aikoihin alkoi just. Ollaan pidemmän aikaa kinattu turhista pikkuasioista avomiehen kanssa ja tänä yönä sitten todettiin ettei ole muuta mahdollisuutta elää. Mä oon itkenyt monta tuntia putkeen. Todettiin avomiehen kanssa että rakkaus ei ole hävinnyt mihinkään ja että me päästään tän paskan yli jos me niin halutaan. Ja mä halusin vielä yrittää.. Mun pahin painajainen muuttui todeksi kun avomies sanoi ettei se enää tiedä haluaako yrittää vaikka rakastaa yhtä paljon kuin ennenkin ja uskoo siihen että me päästäis tän yli. Nyt mä en tee mitään muuta kuin itken,itken ja itken. Ihminen jota mä rakastan enemmän kuin ketään koskaan makaa tossa nukkumassa ihan muutaman metrin päässä ja mä en tiedä onko se enää huomenna mun. Mä en toivois elämältä mitään muuta kuin että sekin jaksaa yrittää, jaksaa uskoa ja jaksaa jatkaa näin paskan ihmisen kanssa kuin mä. Elän pahinta painajaistani ja itken,pelkään.. Jos toi mies mut jättää mikään ei merkitse enää mitään. Ei mikään. Rakastakaa niitä poika/tyttö/mies/naisystäviänne ja arvostakaa niitä. Te ette halua kokea miltä tuntuu menettämisen pelko. Mä en itse ole elänyt mitään näin kauheeta koskaan. Vaikka olen elänyt vakavan psykoottisen masennuksen läpi, vaikka olen sietänyt exän pahoinpitelyn,faijan juomisen, serkun kuoleman 22-vuotiaana..ei mikään ole koskaan ollut niin hirveetä, mun sydäntä särkevää kuin tämä. Jos toi mies mut jättää, ei mun elämässä ole mitään, ei ketään yhtä tärkeää, koskaan.
Kaikille suhteessa eläville
----
83355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis korjaan tuon lauseen "tultiin siihen tulokseen ettei ole muuta mahdollisuutta kuin elää" siis tietenkin siihen tulokseen ettei ole muuta mahdollisuutta kuin erota.
Kaiken jaksaa.
Suhteessa se arki tuhoaa illuusiot. Kuten kaikessa muussakin niin kokemus opettaa.
Yleensä kun on tarpeeksi monta kertaa mokannut niin lopulta tekee jotain oikein.
Ei sitä väkisten kannata jatkaa jos ei suju.
Maailmassa on noin kaksi miljardia muuta vaihtoehtoa puolisoksi ja suomessakin useampi kymmenen tuhatta sopivan ikäistä ja näköistä.
Turhaan sitä itkeä tihrustat, mene nukkumaan ja huomenna puhu vielä asiasta ja katsokaa näyttääkö ajatukset päivällä vielä samoilta.
Kuvauksessasi suhteenne tilasta on sellainen ristiriita, että vaikka vakuutatte toisillenne, että rakastatte, silti haluatte erota. Se ei kuulosta ihan 'järkevltä', vai oletko eri mieltä?
Olette ehkä nuori pari, joka ei jaksa/viitsi enää panostaa tulevaisuuteen. Teidän olisi hyvä miettiä, mitä kumpikin haluatte tulevaisuudelta; itse aikoinaan erosin nuoruuden rakkaudesta juuri siitä syystä, että meillä oli eri odotukset tulevaisuudelta. Olin pitkää hyvä kaveri tämän miehen kanssa vielä eron jälkeenkin.
itkee kenties sitten myöhemmin, jos päästää nyt rakkauden käsistään eli sinut...
elämä on tällaista joskus,
kumpa voisin lohduttaa sua...
voihan olla, ettei tulekaan eroa...
olet kuitenkin kai nuori, joten et tiedä mitä elämällä on sinulle vielä annettavaa.
Minä joka olen jo elänyt paljon, voin sanoa, että elämä on käsittämätön ja täynnä yllätyksiä, myös makealle maistuvia - sellaisia, joista ei voinut kuvitellakkaan kohdalleen...
mitä enemmän kyyneleitä sen enemmän onnea on tulossa myös, sinä tunteva ihminen.
Ja kun sydän osaa surra, itkeä on kaikki kohdallaan, olet Ihminen Isolla Iillä...
tässä vaiheessa vanhojen muistojen ja yhteisen ajan kunnioittamisen nimissä kerrotaan, että rakastetaan vielä tosiaan. Mutta olen kohdallani huomannu, että jos puhtaasta sydämestään rakastaa, niin silloin ei tule eroa. Eli rakastatteko oikeasti, vai haluaisitteko vain yrittää rakastaa? Siinä on eroa.
ollaan, vaikka avomies on osoittanut ovea monta kertaa. En arvosta häntä enää enkä varmaan rakastakaan. Onko tää oikeeta rakkautta, jos mun pitää palvoo ja passata,ja jos en sitä tee, niin saan syyt niskoilleni. Rakkaus on,hei, pyytentöntä.Ja sitten kun se menee kulissiksi. ollaan vaan yhdessä, jotta kaikki näyttää hyvältä, pielessä ollaan. En tiedä, olen tosi onneton...
"Rakkaus on pyyteetöntä"
Olisi kiva, jos joku voisi selittää tuota hieman tarkemmin?
Varmasti, jos ero tulee, se nyt tuntuu siltä ettei siitä ikinä voi päästä yli, kaiiki katoaa, yhteinen tulevaisuus häviää eikä sinulla ole enää mitään pohjaa elämässäsi jne. Olen kokenut itse tuon ja olin myös varma että tästä suosta ei enää ikinä nousta. Sain kuitenkun huomata että kyllähän sieltä noustiin. Nyt olen todella iloinen että koin tuon raastavan eron, sillä nyt voin olla varma että vaikka ikuinen (tai siksi luulemani) rakkaus päättyisikin vielä toisenkin kerran elämässäni, minä selviän siitä, vahvempana kuin koskaan. Voimia sinulle.