menetin poikani elokuussa.Hän asui osittain tyttöystävän luona..omaisuutta ei periaatteessa edes ollut..tyttö ei olisi halunnut luopua muistoista, minkä ymmärsin..vanhemmat tuskissaan tytön surusta..meillä taas toinen lapsi yhtä tuskainen..yritin auttaa heitä molempia..en ymmärrä miten olisin voinut vaatia poikani tavaroita takaisin loukkaamatta häntä vaikka yritin..minusta tehtiin syntipukki joka loukkasi heidän tytärtä...on paha olla..jopa senkin takia että uskon tytölle olevan pasra jos me oltais voitu olla yhteydessä, meillähän oli yhteinen rakkaus..rakkaus poikaani..miksei kukaan miettinyt meidän lapsen surua..haluaahan nuoret usein muistoja..ja ne on vaan tavaraa..ymmärrän toki sen..vanhemmista jotenkin ymmärrän että iskee ahneus..jos on omaisuuttaa joka on rahallista tai arvokasta muuten.
Nyt olen loukannut heitä, siksi että yritin auttaa heitä kaikkia parhaan kykni mukaan..kaiken keskellä suren itsekkin..ontää vaikeaa...
Nyt olen loukannut heitä, siksi että yritin auttaa heitä kaikkia parhaan kykni mukaan..kaiken keskellä suren itsekkin..ontää vaikeaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinulla on oikeus surra,poikaasi ja hänen poismenoa.Jos joskus mahdollista kerro tytölle,vanhemmille mitä tarkoitit,ja miten raskasta tämä on myös sinulle.
Teistä voi tulla ystäviä-puhumalla asiat monesti ratkeaa.Ole rehellinen,aito.kerro tunteistasi.
Tosin minun kohdallani ei ollut kyse kuolemasta, vaan äidin ja tyttären välirikosta. Olin puun ja kuoren välissä - niin kuin sinäkin tuossa tilanteessa - ja toisaalta surin asiaa kovasti itsekin. Ja lopulta jouduin itse syntipukiksi, vaikka minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia jäädät tilanteen ulkopuolelle, koska molemmat turvautuivat minuun.
Jos yhtään lohduttaa, niin meidän tapauksessamme aika auttoi, ja tulemme taas kaikki keskenämme hyvin toimeen. Mutta ikinä en enää aio toimia välittäjänä kahden riitelevän osapuolen välillä - vaikkakin kuinka rakkaan - vaikka kuinka kerjättäisiin!
Tsemppiä sinulle. Et ole tehnyt mitään väärin. "Nuoriso" kyllä ymmärtää aikanaan sinunkin tuskasi. Voimia! Lapsen menettäminen on varmasti kaikkein suurin menetys maailmassa.
Kun menetin poikani, minulle sanoi eräs vanhempi ihminen näin: Puoliso viedään viereltä, mutta lapsi sydämestä.
Ole itsekäs. Sinulla on siihen oikeus. Poikasi tulee olemaan aina pois sinulta ja perheeltäsi. Tyttöystävälle poikasi kuolema tulee tulevaisuudessa olemaan yksi erittäin surullinen muisto. Ja niin on varmaan tarkoituskin, elämän jatkuminen.
Aurinko nousee ja laskee joka päivä, vaikka oma elämä onkin pysähtynyt tiettyyn päivämäärään.
Eikä sinun tarvitse miettiä oletko loukannut ketään, kyseessähän on sinun poikasi ja sinun perheesi. Ole itsekäs surussasi. Siihen sinulla on oikeus.