Työn hedelmät jakautuvat USA:ssa yhä epätasaisemmin.
Mika Horelli
New York Vaikka Yhdysvallat on elänyt viimeiset vuodet kohtuullisen talouskasvun kautta ja sen teollisuuden tuottavuus on noussut, amerikkalaisten palkansaajien ostovoima on tosiasiassa jo pari vuotta laskenut.
Yhdysvaltain kansantulosta palkkatulojen osuus on tällä hetkellä alimpana kuin koskaan vuonna 1947 alkaneen tilastoinnin alusta lähtien samalla kun yritysten voittojen osuus on korkeimmillaan sitten 1960-luvun.
Nyt kun talouden kasvun ainakin hetkellinen hiljentyminen näyttää väistämättömältä, sen pelätään iskevän erityisen raskaasti siihen työssäkäyvään alempaan keskiluokkaan, joka muutenkin keikkuu juuri köyhyysrajan tuntumassa.
Kun tällä hetkellä jo noin 37 miljoonaa amerikkalaista elää virallisesti köyhyysrajan alapuolella, tutkijat varoittavat että seuraava ryhmä on muutamassa vuodessa suuressa vaarassa liukua samaan kurimukseen.
Näitä, toistaiseksi köyhyysrajan yläpuolella sinnitteleviä mutta silti selvästi alle keskituloisia amerikkalaisia on noin 57 miljoonaa.
”Osa näistä amerikkalaisista on tällä hetkellä erittäin suuressa vaarassa pudota toimeentulorajan alapuolelle”, varoittaa sosiologi Katherine Newman Princetonin yliopistosta.
”Sen asemesta että he kaikesta raadannastaan huolimatta pääsisivät kiinni unelmoimaansa keskiluokan turvallisuuteen eli saisivat hankittua omistusasunnon, säästettyä eläkkeen ja koulutettua lapsensa, miljoonia heistä uhkaa täysin toisenlainen tulevaisuus.”
Varoituksia meneillään olevan kehityksen suunnasta on alkanut kuulua jopa yllättäviltä tahoilta. Keskuspankki Federal Reserven pääjohtaja Ben Bernanke varoitti elokuun puolessa välissä, että seuraukset voivat olla vakavat koko amerikkalaiselle yhteiskunnalle, mikäli Yhdysvalloissa unohdetaan huolehtia globalisaation tuoman hyvinvoinnin nykyistä tasapuolisemmasta jakamisesta.
Asiantuntijoiden mukaan meneillään oleva kehitys, jossa yhtäältä yritysten voitot kasvavat kasvamistaan samalla kun palkansaajien ostovoima laskee, on johtamassa Yhdysvaltoja yhä syvempään kahtiajakoon.
”Tuloksena on useita kolmannen maailman maita muistuttava yhteiskunta jossa hyväksyttävästi toimeen tuleva, suorittavaa työtä tekevä alempi keskiluokka on kutistunut olemattomiin”, summaa sosiologi Mark Rank Washington University in St. Louisista.
Hän on vastikään julkaissut kirjan siitä, kuinka köyhyyden leviäminen muuttaa dramaattisesti koko amerikkalaista yhteiskuntaa.
”Näissä yhteiskunnissa on omiin oloihinsa suojautuva erittäin varakas yläluokka ja kasvava joukko köyhyysrajalla tai sen alapuolella eläviä ihmisiä, jotka eivät enää kykene elämään edes kädestä suuhun kuin tekemällä useaa alipalkattua työtä tai saamalla apua hyväntekeväisyydestä.”
Tutkijoiden mukaan keskeisiä syitä amerikkalaisten palkansaajien aseman heikkenemiseen ovat olleet yhtäältä monilla teollisuudenaloilla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan romahtaminen ja aivan viime vuosina voimakkaasti kasvanut teollisen tuotannon työpaikkojen siirtyminen halpatuotantomaihin lähinnä Aasiaan.
Myös istuvan hallituksen suuryritysten ja niiden omistajien etuja suosivalla politiikalla on ollut osuutensa kehityksessä. Moni tutkija kiteyttää nykyisen amerikkalaistodellisuuden siten, että lattiatason palkansaajien on tyydyttävä siihen mitä annetaan tai heitä ei enää tarvita.
_
Mika Horelli
New York Vaikka Yhdysvallat on elänyt viimeiset vuodet kohtuullisen talouskasvun kautta ja sen teollisuuden tuottavuus on noussut, amerikkalaisten palkansaajien ostovoima on tosiasiassa jo pari vuotta laskenut.
Yhdysvaltain kansantulosta palkkatulojen osuus on tällä hetkellä alimpana kuin koskaan vuonna 1947 alkaneen tilastoinnin alusta lähtien samalla kun yritysten voittojen osuus on korkeimmillaan sitten 1960-luvun.
Nyt kun talouden kasvun ainakin hetkellinen hiljentyminen näyttää väistämättömältä, sen pelätään iskevän erityisen raskaasti siihen työssäkäyvään alempaan keskiluokkaan, joka muutenkin keikkuu juuri köyhyysrajan tuntumassa.
Kun tällä hetkellä jo noin 37 miljoonaa amerikkalaista elää virallisesti köyhyysrajan alapuolella, tutkijat varoittavat että seuraava ryhmä on muutamassa vuodessa suuressa vaarassa liukua samaan kurimukseen.
Näitä, toistaiseksi köyhyysrajan yläpuolella sinnitteleviä mutta silti selvästi alle keskituloisia amerikkalaisia on noin 57 miljoonaa.
”Osa näistä amerikkalaisista on tällä hetkellä erittäin suuressa vaarassa pudota toimeentulorajan alapuolelle”, varoittaa sosiologi Katherine Newman Princetonin yliopistosta.
”Sen asemesta että he kaikesta raadannastaan huolimatta pääsisivät kiinni unelmoimaansa keskiluokan turvallisuuteen eli saisivat hankittua omistusasunnon, säästettyä eläkkeen ja koulutettua lapsensa, miljoonia heistä uhkaa täysin toisenlainen tulevaisuus.”
Varoituksia meneillään olevan kehityksen suunnasta on alkanut kuulua jopa yllättäviltä tahoilta. Keskuspankki Federal Reserven pääjohtaja Ben Bernanke varoitti elokuun puolessa välissä, että seuraukset voivat olla vakavat koko amerikkalaiselle yhteiskunnalle, mikäli Yhdysvalloissa unohdetaan huolehtia globalisaation tuoman hyvinvoinnin nykyistä tasapuolisemmasta jakamisesta.
Asiantuntijoiden mukaan meneillään oleva kehitys, jossa yhtäältä yritysten voitot kasvavat kasvamistaan samalla kun palkansaajien ostovoima laskee, on johtamassa Yhdysvaltoja yhä syvempään kahtiajakoon.
”Tuloksena on useita kolmannen maailman maita muistuttava yhteiskunta jossa hyväksyttävästi toimeen tuleva, suorittavaa työtä tekevä alempi keskiluokka on kutistunut olemattomiin”, summaa sosiologi Mark Rank Washington University in St. Louisista.
Hän on vastikään julkaissut kirjan siitä, kuinka köyhyyden leviäminen muuttaa dramaattisesti koko amerikkalaista yhteiskuntaa.
”Näissä yhteiskunnissa on omiin oloihinsa suojautuva erittäin varakas yläluokka ja kasvava joukko köyhyysrajalla tai sen alapuolella eläviä ihmisiä, jotka eivät enää kykene elämään edes kädestä suuhun kuin tekemällä useaa alipalkattua työtä tai saamalla apua hyväntekeväisyydestä.”
Tutkijoiden mukaan keskeisiä syitä amerikkalaisten palkansaajien aseman heikkenemiseen ovat olleet yhtäältä monilla teollisuudenaloilla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan romahtaminen ja aivan viime vuosina voimakkaasti kasvanut teollisen tuotannon työpaikkojen siirtyminen halpatuotantomaihin lähinnä Aasiaan.
Myös istuvan hallituksen suuryritysten ja niiden omistajien etuja suosivalla politiikalla on ollut osuutensa kehityksessä. Moni tutkija kiteyttää nykyisen amerikkalaistodellisuuden siten, että lattiatason palkansaajien on tyydyttävä siihen mitä annetaan tai heitä ei enää tarvita.
_
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomihan on euroopan amerikkalaisin maa, joten meillähän tehdään samat virheet pienellä viiveellä. Asian tilan korjaamiseksi kansalaisten pitäisi valita eduskuntaan viisaita ihmisiä viihteellisten sijasta. Yhteiskunnan asioiden hoitoon tarvitaan paljon enemmän kuin puhuva pää.
Tälläkin hetkellä Turun ja Porin työsuojelupiiri myöntää "suuren rahan" käskystä poikkeuslupia puolalaisille nosturinkuljettajille Olkiluotoon työsuojelun kustannuksella. Samalla siellä työskenteleville suomalaisille kuljettajille annetaan lopputili.
Tässä olisi hyvä aihe esim. YLE:n MOT-ohjelman tekijöille. Kuka todellisuudessa päättää asioista työsuojeluasioissa!?
Luuleeko muuten joku ihan oikeasti, että tulevaisuudessa mahdollisesti avattavien uraanikaivosten työllisyysvaikutusten ja verokertymien vaikutus olisi meille hyväksi?? Niin piti olla myös Olkiluodonkin kanssa, mutta miten kävi. Suomalainen joutuikin saajasta maksajaksi. Koskee tietysti vain valtiota ja kansalaisia. Jonnekin se raha kuitenkin menee.
joka viime vuonna muutti perheineen usa:aan.
Hän oli Suomessa töissä julkisella sektorilla sähköasentajana 12e/h.
Hän sai usa:aan muutettuaan välittömästi ammattitaitoaan vastaavaa työtä
rakennusfirmasta joka maksaa hänelle nyt 57e/h.
Suomessa on suuri määrä väkeä töissä n.7e tuntipalkalla.
Voi tuota pahaa Amerikkaa..
laittanut vähän pienemmän tuntipalkan, silloin joku olisi voinut uskoa juttusi.
Mitähän sillä rahalla mahtaa valloissa saada?En tunne ameriikanparatiisin hintatasoa,joten voisitko valistaa?
Myöskin tuo Suomessa satu 7 eurua voi tuntua jossakin päin maalimaa ruhtinaalliselta,jos vertaa vain omiin oloihin.
on kaikki paljon halvempaa.
siitä palkasta pitää itse maksaa sellaiset sivukulut kuin tuntee tarvitsevansa. Iso A ei kustanna kansalaisilleen hyttysen paskaa isompaa perusturvaa. Koulutus, terveydenhuolto, työttömyysturva yms. pitää itse kustantaa. Sellainen yhteiskunta ei kovin paljoa kaipaa heikkoja ja typeriä jäseniä. Malli muistuttaa kovin paljon 40-luvun saksaa.
Omalta osaltani olen valmis kustantamaan, ja kustannan ihan nöyrästi myös yhteiskunnan heikompien jäsenten elämisen. Samaa toivon myös kaikilta. Erityisesti heiltä, keillä on vaikeuksia kuluttaa rahansa.
Tässä sinulle pahaa tilastoa josta näet sen todellisen puolen:
Palkkojen taso 2003, "kymmenen kärkimaata",
teollisuuden työntekijät, euroa/tunti
Tanska............20,41
Norja.............20,14
Sveitsi...........16,20
Saksa (länsi).....15,58
Yhdysvallat.......13,85
Alankomaat........13,62
Suomi.............13,44
Ruotsi............13,32
Luxemburg (2002)..13,18
Iso-Britannia.....12,73
Irlanti...........12,69
"
http://www.ek.fi/tupo/kv_vertailut/kuvat/palkat.pdf
ps. Sähköasentajaksi on Suomessa tuollainen 12e/h palkka jo sieltä minimistä. Nousuvaraa löytyy, jos kykyä myös. Tuolta luettavaa jos ei ole mutua:
http://www.ek.fi/ek_suomeksi/ajankohtaista/tutkimukset_ja_julkaisut/ek_julkaisuarkisto/2006/Palkkatilastokatsaus2005Netti.pdf
saitteko vuonna 2003 13,44€/t?
Mitähän kysymyksesi tavoittelee, onko kenties huumori vähän herkällä?
jos ne tarvii lisää duunareita ni heti ilmota tänne
tee.jpg (2675 bytes)
7 000 kampittajaa
Ay-liikkeen hajottaminen
miljoonabisnestä USA:ssa
pi-nu.gif (132 bytes) Ay-jäseniksi aikovia uhkaillaan Yhdysvalloista karkotuksella
pi-nu.gif (132 bytes) Ay-kampittajan kahdeksan tavallisinta keinoa
vi-ne-pi.gif (120 bytes) Yhdysvaltain työvoimasta on järjestäytynyt nykyään vain 15 prosenttia. Yksityisellä sektorilla järjestäytymisaste on 7,9 ja julkisella puolella 34 prosenttia.
– Luku putoaa yhä kaiken aikaa, sanookin Andy Levin Yhdysvaltain ay-keskusjärjestöstä AFL-CIO:sta.
Monet työnantajat yrittävät estää järjestäytymisen.Levin on Voice at Work- ohjelman eli työantajan toimia valvovan ohjelman johtaja. Hän mukaansa yhtenä syynä on palvelusektorin nopea kasvu, ala on varsin hajanaisesti järjestäytynyt.
– Toinen syy on tuo ilmiö,
josta käytämme nimeä union busting, hän kertoo.
– Kyseessä on liittojen hajottaminen tai itse asiassa toiminta, jonka avulla estetään työntekijöitä järjestäytymästä, kertoo Levin.
– Se on miljoonaluokan liiketoimintaa, jonka laajuutta on vaikea tietää, sillä asialla ovat aina yksityiset firmat, yleensä lakimiehet tai konsultit, eikä kukaan valvo toimintaa, hän muistuttaa.
Tavallisesti noin kahdessa kolmasosassa ay-liikkeen kampitustapauksista asioiden kulku on suunnilleen seuraava: Työntekijät päättävät, että he haluavat liittyä ammattijärjestöön, jolloin järjestäytymistä vastustava johtaja/työnantaja palkkaa liiton hajottajan. Tällä on mistä valita, sillä maassa on melkoinen määrä järjestäytymisen estämiseen erikoistuneita lakimiehiä sekä konsultteja. Tällaisia yhtiöitä on olemassa jo ainakin noin 7 000 kappaletta, joista parhaille maksetaan hajotustyöstä jopa 1 500 dollaria (noin 1 200 e) päivässä.
Lakimies tai konsultti aloittaa hyvin suunnitellun hajotus-, painostus- ja pelottelukampanjan, jonka avulla murretaan järjestäytymistahto.
Toiminnan päämääränä on hajottaa ammattiliittoon liittymistä kannattavan enemmistön tahto työpaikalla.
Työntekijöiden on osallistuttava erilaisiin tilaisuuksiin, joissa painotetaan järjestäytymisen huonoja puolia. Harvinaista ei ole myöskään, että liittoa puuhaavat erotetaan. Pelotteeksi yleensä riittää kolmen neljän päähenkilön erottaminen.
– Totta kai se on laitonta, mutta harvoin tapaukset johtavat oikeustoimiin, painottaa Levin.
– Sitä paitsi keskiarvokorvaus tällaisesta erottamisesta on noin 2 000 dollaria (1 600 e) eli siis pikkuraha työnantajalle, hän sanoo.
Rodusta, iästä tai sukupuolesta johtuva, syrjinnäksi todettu erottaminen johtaa hänen mukaansa huomattavasti suurempiin korvauksiin.
Itse vaalikäytäntö työpaikan järjestäytymisestä on hänen mukaansa varsin kaukana demokraattisesta vaalista. Työnantaja on itse vastaehdokkaana eli liiton vastustajana, ja hän voi vapaasti tehdä vaalityötä työaikana. Tämä ei ole sallittua työntekijöille, hän muistuttaa.
Suosittua painostustaktiikkaa on myös kertoa työntekijöille, että järjestäytyminen johtaa työpaikan sulkemiseen lyhyen ajan sisällä, kertoo Levin.
Päivi Sinisalo
Washington
Viiden auton parkista vartijan päiväpalkkaalkuun
Ay-jäseniksi aikovia uhkaillaan Yhdysvalloista karkotuksella
vi-ne-pi.gif (120 bytes) Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin pysäköintitalot ovat kannattavaa liiketoimintaa, sillä pula pysäköintilasta on kova keskustan vilkkaalla virastoalueella.
Parkkihallien työntekijät eivät pääse kuitenkaan nauttimaan kukoistavan liiketoiminnan tuotoista, sillä palkkataso on hyvin alhainen.
– Keskipalkka on 7,50 dollaria (noin 6 euroa) tunnilta, sanoo Roxy Herbekian Yhdysvaltojen ay-keskuksesta AFL–CIO:sta. Hän on ns. Mid-Atlanticin alueen Unite Here -ohjelman apulaisjohtaja.
– Pysäköinti- ja palvelutyöntekijöiden paikallisosasto nro 27 on saanut paljon aikaiseksi, sillä seitsemän vuotta sitten ala ei ollut järjestäytynyt lainkaan. Nyt jo 40 prosenttia parkkitalojen työntekijöistä kuuluu paikallisosastoon, kehuu Herbekian. Kaikkiaan alan työntekijöitä on kaupungissa noin 2 500.
– Helppoa se ei ole kyllä ollut; työnantajat ovat pistäneet hanttiin tiukasti, hän sanoo. Valtaosa parkkitalojen työntekijöistä on maahanmuuttajia, pääosin Etiopiasta, mutta myös latinoja kuuluu työväkeen melkoisesti.
– Järjestäytymishaluisia on uhkailtu varsin rumaan sävyyn Heille on esimerkiksi sanottu, että heidät ilmiannetaan laittomina maahanmuuttajina ja että heitä odottaa maastakarkoitus, kertoo Roxy Herbekian.
Aktivistien erottaminenkaan ei ole harvinaista, vaikka se onkin laitonta. Järjestäytymistä ajavia työntekijöitä siirretään myös kiireen vilkkaa toisiin toimipisteisiin ja heitä kierrätetään surkeimmin palkatuissa töissä, jotta järjestäytymispuheet unohtuisivat.
– Monille ammattiliittoon kuuluminen on todella elämän ja kuoleman kysymys, sillä liiton ulkopuolella oleville työantajan kautta tarjottu sairasvakuutus on aivan liian kallis, eikä työntekijöillä ole siihen varaa, kertoo Roxy. Jos kuukausipalkaksi kertyy noin 1 200 dollaria ennen veroja, niin siitä menee sairausvakuutukseen 150–200 dollaria, hän laskee. Siksi varsin moni pysäköintitalojen työntekijöistä tekee kahta tai kolmeakin työtä, painottaa Herbekian.
Hän kertoo tyypillisen esimerkkitapauksen:
Etiopiasta kuusi vuotta sitten saapunut Hailemariam Zirgua tekee työtä kahdessa pysäköintitalossa, usein 16 tuntia päivässä elättääkseen perheensä 7,22 dollarin tuntipalkalla. Parkkitalot ovat varsin voitollista toimintaa, päivämaksu per auto saattaa nousta jopa sataan dollariin.
Liiton laskelmien mukaan jo viiden auton tuotolla päivässä maksetaan työntekijän kulut.
PS
Temppu ja miten se tehdäänalkuun
Ay-kampittajan kahdeksan tavallisinta keinoa
vi-ne-pi.gif (120 bytes) USA:n ambulanssityöntekijäin liitto on koonnut www-sivuilleen listan ay-liikettä kampittavan konsultin menetelmistä. Noin 200 000-jäsenisen liiton mukaan listalla olevat kahdeksan temppua ovat yleisesti käytössä ay-liikkeen vastaisessa toiminnassa työpaikoilla.
Esimiehen painostus
Esimiehet työpaikalla ja firman johtajat toimivat kuin eturintaman sotilaat ay-liikettä vastaan. He jakelevat kiertokirjeitä, pitävät ay-vastaisia puheita ja osallistuvat konsultin puolesta epävirallisiin rupatteluporukoihin tai internetkeskusteluihin.
Palkattu konsultti valmentaa firman johtoa kulisseissa.
Kiintoisat luennot
Työntekijöitä kutsutaan ryhmittäin kokouksiin tai kuuntelemaan luentoja ay-liikkeestä. (Myös palkka tältä ajalta saatetaan maksaa.) Tilaisuudet eivät ole yleensä kaikille avoimia.
Kaveeraaminen
Firman hallinnon ja johdon edustajat, joskus myös konsultti itse, kiertelevät työpaikalla ja sen tuntumassa, lyöttäytyvät työntekijöiden seuraan ja jututtavat näitä eri yhteyksissä saadakseen selville, "mitä sinulla on mielessäsi".
Paperia, paperia, paperia
Konsultti kirjoittaa monia papereita ja kirjeitä, joihin hän hankkii hallinnon, firman johdon tai työnjohtajien allekirjoitukset. Näissä kiitetään sinun panoksestasi firman hyväksi. Usein myös johto myöntää tehneensä virheitä, mutta lupaa korjata ne tulevaisuudessa. Vaihtoehtoisesti kirjeissä voidaan mustamaalata ay-liikettä kertomalla, että sillä on paljon salattavaa, mutta firman johto voi paljastaa siitä sinulle "totuuden".
Rakkaudentunnustuksia
Vakuuttaakseen sinut siitä, että et tarvitse ay-liikettä, konsultti, ay-kampittaja neuvoo firman johtoa antamaan ylimääräisen palkankorotuksen tai muita etuja. Työpaikalle saatetaan perustaa "osallistumiskomiteoita," jotka ikään kuin hoitaisivat ay-liikkeen tehtäviä. (Uudet edut voidaan ottaa sinulta pois milloin vain.)
Hajota ja hallitse
Konsultti opastaa hallintoa pelaamaan työntekijät toinen toistaan vastaan tai ryhmät toisiaan vastaan. Työpaikalla syntyy hämminkiä, mikä estää ay-toimintaa.
Väärät ja harhaanjohtavat lausunnot
Kokouksissa tai johdon nimissä lähetetyissä kirjeissä ay-kampittaja yrittää kaikin tavoin saada ay-liikkeen huonoon valoon esim. kertomalla tekaistuja juttuja työpaikoista, joilla on ongelmia ay-liikkeen kanssa. Hän voi myös antaa vääriä tietoja neuvotteluista tai järjestäytymisen hyödyistä.
Laittomuudet
Ay-kampittajan tehtävä on estää sinua liittymästä liittoon, hänelle maksetaan siitä. Hän saattaa rikkoa työlakeja (National Labor Relations Act) häiritsemällä sinua työssäsi tai pelottelemalla ja levittämällä perättömiä kauhutarinoita ay-liikkeestä.
Hilkka Jukarainen
Palkkatyöläinen 5.4.2005 nro 3/05
hava500.jpg (350 bytes)