Kysymyksiä pienonsoitosta

"Sähkösoittimilla on vaikea oppia oikeaa kosketusta."

No itse en pianon niinkään harrasta, mutta ystäväni kehui nykyisiä sähköpianoja (jos ei ihan halvinta karvalakkimallia osta) koska niissä on nykyisin varsin toimivat paineentunnistimet koskettimissa, eli käyttäytyvät kuin oikeat pianot riippuen painaako hiljaa vai kovaa kosketinta jne.
Joskus vuosia sitten tuo oli vielä ongelma.

LJK.... kirjoitti:

"Sähkösoittimilla on vaikea oppia oikeaa kosketusta."

No itse en pianon niinkään harrasta, mutta ystäväni kehui nykyisiä sähköpianoja (jos ei ihan halvinta karvalakkimallia osta) koska niissä on nykyisin varsin toimivat paineentunnistimet koskettimissa, eli käyttäytyvät kuin oikeat pianot riippuen painaako hiljaa vai kovaa kosketinta jne.
Joskus vuosia sitten tuo oli vielä ongelma.

Lue lisää

Kyllä, kyllä "... tässä uusimmassa sähköpianossa on dynaaminen koskettimisto, joka on edelliseen malliin verrattuna paljon parempi, yhtä hyvä kuin oikeassa pianossa" Tämähän se on myyntipuhe kaikissa sähköpianomalleissa.

Minä ostin ensimmäisen "ihan kuin oikean" pianon jo vuonna 1989, Korg Concert 5000. Ja se OLI hyvä. Siinä OLi ihan oikea dynamiikka.

Totuus on kuitenkin se, että kymmenen vuoden kuluttua sähköpiano joutaa autotallin nurkkaan. Dynamiikka katoaa vaikka kuluvia osia vaihtaisikin niin kauan kuin ko. malliin varaosia saa.

Sama ongelma on ollut myöhemmässäkin sähköpiano-ostoksessa. Aluksi kaikki tuntuu olevan kohdallaan, mutta muutaman vuoden kuluttua dynamiikka tökkii.

Mutta jos ostat halvan käytetyn lastulevypianon, niin se on luultavasti vielä kymmenen vuoden kuluttua suurin piirtein samassa kunnosssa

tuota tuota, ettei tuo tarkoittane sellaista sähköpianoa josta saa napin painalluksella myös sähkösembalon,sähköorkesterin tai ties minkä pikavalintaäänen. Clavinovan malleja joskus kattelin. Niissä kalleimmissa oli tällaisia syntetisaattoriominaisuuksia, näyttöjä, rytmejä, automaattisia fillejä ja muisteja. Halvimmissa taas on vähän huokeampi koneisto.

Myyjä kertoi että se "parempi" clavinovan kosketus on alkaen mallista, joka maksoi n.1300 ovh. Kuulemma riittävä peli kerrostaloharjoitteluun, jos ei arvomaailma estä soitinrakennustaiteen korvaamista japanilaisella viihde-elektroniikalla. Synahan tuokin on, mutta tuntuu ja kuulostaa pianolta.

Jos joku muuten riepoo niin se on yamahan "aito" akustinen disklavier-piano jossa on lisäksi sähköinen vasarakoneisto ja romppuasema, josta voi greatest hitsejä soitella. Ennemmin käyn kahvilassa jossa aloitteleva pianistiopiskelija opettelee esiintymään. Vaikka huonokin. Disklavier-paikat tuppaa jäädä yhteen käyntiin, se on niiiiiin tyylitön bluffi.

"itse olen soittanut pienoa 7 vuotta..."

"Ensinnäkin kaksi oktaavia on 16 kosketinta no se on sivu seikka..".

Laskepa uudestaan ne koskettimet. Itse olen soittanut pianoa kohta kaksi viikkoa ja sanon, että kaksi oktaavia on 25 kosketinta!

Siis jos sanoo, että pianosta tulee vain yhdenlainen pling-ääni, niin se paljastaa, että kyseinen henkilö ei ole pianoa paljoa soittanut.

Anyway, edellinen puhuja kai tarkoittaa, että pitää miettiä, mitä tarkoitusta varten soittimen ostaa - jos ostaa syntikan, voi opetella syntikan soittoa, jos ostaa pianon, voi opetella pianon soittoa. Pianon soittoa ei voi harjoitella syntikalla tai päin vastoin, sillä kyse on kahdesta täysin eri soittimesta. Ainoa yhteinen tekijä näillä on se, että molemmissa on mustia ja valkoisia koskettimia. Pianotunneilla ei opetella vain painamaan oikeita koskettimia oikeaan aikaan, vaan siellä opetellaan myös soittimen käyttämistä ja kuinka se toimii, eli millainen ääni siitä lähtee milläkin soittotavalla. Sitä ei voi opetella millään muulla kuin akustisella pianolla.

Eli ketjun aloittajalle: mieti, mitä haluat oppia ja hanki soittimesi sen mukaan.

piano-ope kirjoitti:

Siis jos sanoo, että pianosta tulee vain yhdenlainen pling-ääni, niin se paljastaa, että kyseinen henkilö ei ole pianoa paljoa soittanut.

Anyway, edellinen puhuja kai tarkoittaa, että pitää miettiä, mitä tarkoitusta varten soittimen ostaa - jos ostaa syntikan, voi opetella syntikan soittoa, jos ostaa pianon, voi opetella pianon soittoa. Pianon soittoa ei voi harjoitella syntikalla tai päin vastoin, sillä kyse on kahdesta täysin eri soittimesta. Ainoa yhteinen tekijä näillä on se, että molemmissa on mustia ja valkoisia koskettimia. Pianotunneilla ei opetella vain painamaan oikeita koskettimia oikeaan aikaan, vaan siellä opetellaan myös soittimen käyttämistä ja kuinka se toimii, eli millainen ääni siitä lähtee milläkin soittotavalla. Sitä ei voi opetella millään muulla kuin akustisella pianolla.

Eli ketjun aloittajalle: mieti, mitä haluat oppia ja hanki soittimesi sen mukaan.

Lue lisää

Arvasin että joku vetää herneen nenään.

:-) kirjoitti:

Arvasin että joku vetää herneen nenään.

Itse aloitin Casio keyboardilla, sitten soitin Yamahan digipianoa ja nyt on akustinen. Keyboardissa on liian kevyet koskettimet, jotta sormet kehittyisivät mihinkään. Digipianossa on taas liian raskaat ja tunnottomat koskettimet, ääni on hieno, kun on flyygelistä nauhoitettu, mutta steriili, yksitoikkoinen. Akustinen on ihan omassa luokassaan, sormenpäissä tärähtelee, kun vasara lähtee liikkeelle ja joskus osuukin kohteeseen. Ei sitä voi jäljitellä, tosin Ukko Nooassa sitä ei vielä niin huomaa..

Aloittelijalla tulee olla kunnollinen soitin. Syitä:

1. Soittotekniikan vinoutumia on vaikeata, joskus liki mahdotonta korjata jälkeen päin. Miksi opetella ensin väärin ja sitten nähdä hirmuinen vaiva työ virheiden pois oppimisessa päästäkseen vasta sen jälkee oppimaan jotakin oikeasti?
2. Pianon sointia ja soittotavan vaikutusta siihen on edelleenkin hyvin vaikea jäljitellä sähköisesti.
3. Pianon ääni syntyy tässä ja nyt. Soittotavalla siitä voidaan loihtia kymmeniä eri sävyjä ja vivahteita. Pianoa voidaan myös käyttää erityisesti nykymusiikissa (mutta myös improvisoitaessa) monilla muillakin hauskoilla tavoilla kuin koskettimia soittamalla (soittamalla kieliä nuijalla, koputtelemalla kaikupohjaa jne.)
4. Opettajien varauksellisuus sähköisiä soittimia kohtaan ei johdu kalkkeutuneesta ajattelusta vaan lähes elinikäisestä opiskelusta (soitto- ja muut musiikkitunnit lapsesta asti ja aikuisiän vuosia kestävät soitin- ja opettajaopinnot) sekä opetuskokemuksesta.
5. Kukaan ei tiedä, kenestä oppilaasta voisi jatkossa tulla vaikka musiikin ammattilainen. Itsellänikin on ollut oppilas, jolla olisi ollut edellytyksiä niin klassisen kuin muunkinlaisen musiikin huippuammattilaiseksi. Sähkösoittimella harjoittelu johti hänet kylläkin musiikkiammattiin, mutta ei lainkaan niin pitkälle kuin mitä opiskelijalla olisi ollut edellytyksiä. Opettajana olin tästä hyvin surullinen.
5. Musiikkia voi opiskella myös kansalaisopistossa. Opettajat ovat ammattilaisia, ja opetus pienilläkin paikkakunnilla saavutettavissa. Musiikkiopistojen ja kansalaisopistojen lisäksi on saatavissa yksityisopetusta, mutta alalla on kyllä hyvin vaihtelevan tasoisia yrittäjiä. Kannattaa kuitenkin katsella esimerkiksi muusikoiden.net -sivustolta oman paikkakunnan opettajatilannetta, SILLÄ
6. Ilman kunnollista opetusta opiskelu on hakuammuntaa. Soittaminen on verrattavissa esimerkiksi urheiluun. Voisitko ajatella mäkihyppääjää tai jääkiekkojoukkuetta ilman valmentajaa?

Iloisia soittohetkiä sinulle!