Läheinen perheenjäsen kuoli eilen. Jos jumala on olemassa niin pidän jumalaa kyllä enemmänkin saatanana kuin minään kaikkivaltiaana onnentuojana! Olen myös huomannut sen että aina kun omassa elämässäni tapahtuu jotakin hyvää (esim. uusi työpaikka, asunto tms) niin lähes aina sen jälkeen tapahtuu jotakin pahaa.
En tiedä miksi niin käy, mutta pahalta tuntuu koska se vaikuttaa lähinnä rangaistukselta minulle. Vähän olen miettinyt että onko onnen määrä vakio maailmassa, eikö sitä saisi olla liikaa täällä? Toissapäivänä olin vielä onnellinen, nyt surullinen. Olen myös pohtinut paljon että miksi ihmiset tuntevat surua?
Mistä koko tunne oikein on peräisin? Onko jotakin tuonpuoleista kuitenkin olemassa? Jos joku osaa valaista minua asiasta niin kiitollisena kuulisin kokemuksia näistä jutuista!
En tiedä miksi niin käy, mutta pahalta tuntuu koska se vaikuttaa lähinnä rangaistukselta minulle. Vähän olen miettinyt että onko onnen määrä vakio maailmassa, eikö sitä saisi olla liikaa täällä? Toissapäivänä olin vielä onnellinen, nyt surullinen. Olen myös pohtinut paljon että miksi ihmiset tuntevat surua?
Mistä koko tunne oikein on peräisin? Onko jotakin tuonpuoleista kuitenkin olemassa? Jos joku osaa valaista minua asiasta niin kiitollisena kuulisin kokemuksia näistä jutuista!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tunnistan tuon tekstisi. Menetin 19 vuotiaana isäni, joka oli ainoastaan 49 vuotias. Olen läpikäynyt sen jälkeen kaikki tunneskaalat, myös vihan. Ja jumalaan en ole koskaan uskonut, enkä usko tämän jälkeen.
Lue kirja Sielujen matka. Siinä on asiaa tuonpuoleisesta. Jos haluaa uskoa kirjan sisältöön, siitä saat päättää ihan itse. Luin sen ihan vaan kiinnostuksesta. Totesin, että niin kauan kun kukaan ei sen paremmin tiedä tuonpuoleisesta elämästä, niin jokainen saa kai uskoa mihin haluaa. Tuo kirja perustuu hypnoosin kautta saaduista tiedoista uudelleensyntymisestä, ja menneiden elämien vaikutuksesta tähän elämään. Oli ihan kiinnostavaa luettavaa.
Jep. Meinasin juuri suositella tuota teosta "Sielujen matka" myös tämän viestiketjun aloittajalle.:)
Minä suosittelen Billy Grahamin kirjaa "Kukistettu kuolema".
en tiedä johtuuko sitten karmasta vai mistä, mutta jos ns. onnellisuusaste nousee taulukossa liian korkealle, niin kohta napsahtaa ihan varmaan.
Tuossa on kyllä jotain "omituista perää"...kai se joku "kauhun tasapaino" -juttu on..?
Jep. "Tuonpuoleinen" on olemassa. Jumala ei vihaa sinua. Kaikki me kuolemme joku päivä - näin se vain on.
Otan toki aidosti osaa, eikä ole kivaa, jos koet, että sinulla "ei olisi oikeutta onneen"...
Mutta yritä piristyä siitä tietoisuudesta, että näet sen edesmenneen läheisesi sitten, kun itse koet fyysisen kuoleman.
Myötätuntoa sinulle rakas tuntematon ystävä
Sairastan kuolemaan johtavaa aivosairautta/kasvainta.Mitään ei ole enää tehtävissä..Olen ja kärsin 7:ä vuotta peräkkäin sairaudesta joka on helvettiä pahempi..Tuskistani ja kivuistani huolimatta yhtäkään itsemurha ajatusta ei ole käynnyt mielessäni vaikka itsemurha kohdallani olisi oikeutettu.Jos olette fyysisesti terveitä,teillä on jalat ja kädet ja pää joka toimii...
Eräs henkilö kirjoitti:"Parasta, mitä mulle nyt voisi tapahtua olisi joku syöpä - tai vastaava sairaus. Silloin joku hoitaisi sen puolestani."
Kukaan ei hoida sitä puolestasi,kukaan ei paranna sitä.Se ei todellakaan ole parasta mitä itsellesi voisit suoda.Minä tiedän mistä puhun..Näen sitä joka ikinen päivä,tunnen sen joka hetki ja suurin pelko on kuolema,elämän päättyminen,ystävien menttäminen lopullisesti...Minua ei voitu parantaa,ei ollut siihen kellään keinoja.Ns hyvää elämää kesti tasan 33 vuotta.
Kohdata kuolema,hyvästellä rakkaansa,tajuta elämänsä olevan lopullisesti ohitse ja lopussa kipujen keskellä kadehtii niitä jotka ovat kuolleet...Elämä on lahja jos on terveyttä millä elää sitä.Ilman terveyttä ei ole mitään tulevaisuuta.Terveys on suurin lahjasi..Jos sulla on ystävä johon turvautua niinhakeudu hänen luokseen... En tarkoittanut tätä henkilökohtaisesti..otan syvästi suruusi ja menetyksestäni vaikka itse olen kuolemani edessä..
T:Ile
Ps.Ile 39 vuotias aivosyöpää sairastava mies
Minäkin rukoilin ns jeesusta ja jumalaa joka olisi parantanut minut tästä kamalasta sairaudesta joka ikinen päivä 7 vuoden aikana...Mitään jeesusta en kohdannut ,tuntenut.
Yleensä tässä vaiheessa sanotaan, että "ikävää" ja niin edelleen...tietysti tuo asia onkin ikävää sinun MAANpäällisten asioittesi kannalta, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että aikainen kuolemasi olisikin ollut jo alunperin jotain, mitä itse valitsit jo ennen syntymääsi..?
Suosittelen lukemaan kirjan "Sielujen matka" (Michael Newton). Se saattaa avartaa todella paljon kuolemakäsitystäsi.
Itse olen jo pitkän aikaan uskonut kuoleman jälkeiseen elämään, mutta täytyy sanoa, että tuo kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta (positiivisessa mielessä).
Kaikki ei ole niin "mustavalkoista".
Lohduttaudu sillä, että fyysisen kuoleman koettuasi näet taas edesmenneitä läheisiäsi ja sinulla on mahdollisuus uudelleensyntymiseen maan päälle (jos haluat).
Hej
Ollessani tässä ns.terminaalivaiheessa olen miettinyt enemmän kun tuhat kertaa mitä on kuoleman jälkeen.Onko se tyhjyyttää?Alkaakko kaikki uudestaan eri ajassa eri ruumiissa.Onko jokin välivaihe missä "odotetaan" muita.Pelkään kait turhaksi kuolemaa joka on itsestäänselvästi meillä jokaisella edessä myös sinulla,kaikilla.Suurin ahdistus on menettäminen.Ei riitä että menetin työni,harrastukseni,liikuntamahdollisuuden, jne,,,menetin jopa ymmärryksen järjen siihen mitä ja miksi olemme täällä,elämän tarkoituksen.Yritän tuuditautua siihen että sieluni todella kuoli n 3 vuotta sitten ja nyt vain ruumiini tekee kuolemaa..Olen joskus ajatellut että mikään ei lopu mihinkään ei edes kuolema.Kuolema on jonkin "uuden" alku....vaikka vaikeata on uskoa mihinkään kun tuonpuoleisesta elämästä ei ole mitään näyttöä...Jokainen puhuu mitä erinlaisista jutuista.Toinen usko jumalaa,jeesukseen ja hänen ns,iänkaikkiseen elämään.Toiset uskoo jälleensyntymiseen joko ihmisenä ,koirana kissana jne....Jos elämäni oli jo kuollut ennen kuin edes synnyin tänne niin mitä järkii täss on sitten.Tässä vaiheessa kun olen en tunne mitään minkä vuoksi olisin elännyt..Kaikki se mihin aikoinaan uskoin on kuollutta..On vain nämä seinät ympärillä ,tämä aika ei muuta ja kiroan kun joka päivä herään ja huomaan että olen edelleen paikassa joka ei anna minulle mitään ja jolle minulle ei ole mitään annettavaa...
Onko siis mahdollista että sieluni on todellakin jossain muulla kun täällä?Voiko ruumis ja sielu elää erillään?
Kaikki vanhempani niin adoptio vanhemmat kun bioloogisetkin vanhemmat ovat nukkuneet pois tästä maailmasta..viimeksi kesäkuussa meni 90-vuotias adoptio äitini..En tuntenut surua ,en itkenyt ,en tuntenut äitiäni,olin onnellinen että hän pääsi pois kärsimästä..Äitini ollessaan 80 vuotta ja huomasi olevansa parantumattomansairas(alzheimerin tauti) pyysi minua tappamaan hänet.Hän sanoi ..Elämäni on ohitse se oli onnellinen älä anna minun kärsiä vaan tapa minut...En tietenkään tappanut koksa se on rikos yhteiskunnassamme.Olisin tappanut jos olisin tienyt oman kohtaloni silloin...En tiennyt miten äitini sai kärsiä 10 vuotta.Nyt tiedän oman sairauteni johdosta mitä on kärsiä..ja kuolema toisen käden kautta olisi sallittu teko (armokuolema).En usko mihinkään että jokin suurempi taho olisi meidät luonut tänne..En usko kohtaloon..Uskon vain kaikki on monien asioiden summa..ja ei voi aina syyttää itseään tai muita siitä...On asioita jolle ei vaan yksinkertaisesti mahdeta mitään...
T:Ile
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Itse(kin) mieluummin kuolisin "reilusti pois", kuin tekisin hiljaista, henkistä kuolemaa...
Mutta nyt suosittelen entistä enemmän sen kirjan: Sielujen matka, lukemista. Siinä on hypnotisoitu ihmisiä siihen tilaan, jossa he ovat ELÄMIEN VÄLISSÄ, ts. "kuolleena". Ja usko pois - he ovat kaikkea muuta kuin "kuolleita" siinä elämien välissä.
He pystyvät tapaamaan rakkaita edesmenneitä ihmisiä (siinä ulottuvuudessa henkiä)...
He keskustelevat henkioppaidensa kanssa siitä, miten "elämä tuli elettyä", "minkä olisi voinut tehdä toisin" ja "mikä meni ihan hyvin".
Kukaan ei syyttele ketään mistään. Joskus vain todetaan, että jonkun elämä taisi olla "vähän liikaa" jollekulle ja se pitää ottaa huomioon "ensi kierroksella".
Kyse on siis ennenkaikkea OPPIläksystä...siis mitä elämään tulee. Olemme täällä oppimassa. On monta tapaa oppia ja joskus ihmiset oppivat TOISTEN ihmisten elämien kautta.
Sinun(kaan) elämäsi ei missään nimessä ole ollut merkityksetöntä. Itse saatat joskus kokea niin, mutta joku saattaa oppia SINUN elämästäsi pelkästään katsomalla sinua. (tai tietämällä sen, minkälainen elämä sinulla on ollut)
Sinä esim. saatat avata ihmisten silmiä syöpäsairauksille tai näyttää heille, että he "eivät ole yksin sairauksiensa kanssa".
Mutta sen voin sanoa, että ns. kuoleman jälkeen (en edes pidä sanasta "kuolema" - se on liian ehdoton), ON elämää. Eri muodossa toki kuin täällä maan päällä, mutta kuitenkin ON.:)
Itselläni on tarpeeksi rajatilakokemuksia (taidan jo toistaa itseäni) todistamaan tämä asia.:)
En ole ihan varma, miksi niitä ei "suoda" kaikille. Ehkä jotkut ihmiset ovat vain herkempiä vaistoamaan niitä..?
Koska olen varma, että silloin maan päällä olisi vähemmän kuoleman pelkoa.
Piti vielä jatkaa vastausta, koska sinulla oli niin paljon asiaa tuossa viestissäsi.:)
"Ollessani tässä ns.terminaalivaiheessa olen miettinyt enemmän kun tuhat kertaa mitä on kuoleman jälkeen.Onko se tyhjyyttää?"
Noin minäkin JOSKUS ajattelin. Pelkäsin "katoavani", menettäväni "minuuteni", olevani "en missään" ja "ei mikään". MIKÄÄN ei enää tänä päivänä saa minua uskomaan NOIN! (noin hassusti:))
Ei, tyhjyyttä se ei ole, vaan ns. "paluu kotiin". Sitten kun olet astunut "rajan yli", tajuat, että "nythän olen taas kotona", "olipas hieman rankka reissu tuolla maanpäällä", "kivaa olla taas kotona", jne...(jotakuinkin noin:))
Meidän todellinen henkinen kotimme on henkimaailma (tai miksi sitä haluaakin kutsua). Pääsemme sinne henkimaailmaan monasti unien aikana (tai transsissa/meditaatiossa).
Ihmiset vain unohtavat monasti todellisen henkisen kotinsa maanpäällisten murheiden joukossa.
"Alkaakko kaikki uudestaan eri ajassa eri ruumiissa."
Niin. Ensin "kuollaan" eli suoritetaan fyysinen kuolema. Sitten ollaan alkuperäisessä henkimuodossa ja sitten pohditaan mm. henkioppaiden kanssa, kannattaako maan päälle vielä syntyä...
"Onko jokin välivaihe missä "odotetaan" muita."
No itse en ainakaan usko mihinkään varsinaiseen "limboon". (korkeintaan ihmisen itse luomaan)
Yleensä fyysisen kuoleman jälkeen seuraa välitön jälleentapaaminen henkioppaiden ja/tai suojelusenkelien kanssa, sekä että saamme moikata rakkaita edesmenneitämme.
Jos sielu "haluaa vetäytyä" omiin oloihinsa joksikin aikaa, sitä ei myöskään kukaan estä.
"Pelkään kait turhaksi kuolemaa joka on itsestäänselvästi meillä jokaisella edessä myös sinulla,kaikilla."
Jep. Tuo on hyvä muistaa. Itselläni ei ole kuoleman pelkoa. Kuulostaa ehkä "karmealta" sanoa, mutta tuskin maltan odottaa kuolemaani - se tulee olemaan paluu KOTIIN. Tietenkään mitenkään vähättelemättä elämän hyviä puolia.
Niin mikä on kotiinpaluu..Oletko koskaan käynyt tai nähnyt ihmisiä (potilaita ) jotka ovat saattokodissa ja mitä saattohoito on...Se on helvettiä.Potilaita jotka huutavat tuskissaan ja eivät tiedosta omaa tilaansa tai ympäristöään.Tällaista riutumista /kärsimystä voi kestää kuukausia jopa vuosia ennenkuin tuska loppuu siihen kun kroppa brakkaa lopullisesti (sydän pettää).Ajatteles Terryä tyttöä joka meni koomaan bulimian johdosta kun sydän petti.Oli koomassa 15vuotta ennenkuin letkut irrotettiin hänestä.Onko tällaisella jokin merkitys ja oliko Terrillä jokin elämäntarkoitus?Ilman ns letkuruokintaa hän olisi menehtynyt ns normaailn kuoleman ,ravinnon loppumisen takia..Miksi ihminen puuttuu ihmisen elämään.Minäkin synnyin keskosena,ja ilman keskoskaappia olisin menehtynyt mikä olisi ollutkin oikein..Miksi ihminen pyrkii tekemään asioita jotka eivät kuulu hänelle..Esim synnyin tänne joo mut mun ei ollut tarkoitus pysyy hengissä tähän ikään..Tästä kuukuu "ei kiitos" lääketiedelle.Elis keuhkoni eivät olleet kehittyneet kunnolla minun syntyessäni..silti tämä keskoshoito "säästi" elämäni..Mielummin olisin silloin syntyessäni menehtynyt kun tämän karmean lopun kohdannut. Ihminen ei ymmärrä syntymäänsä mutta ymmärtää kuolevansa..Yritän ymmärtää mitä tarkoitat "kotiinpaluulla" Haluaisin 7 vuoden tuskan ja kärsimisen takia palata kotiin..Täällä mulle ei ole mitään merkitystä tai hyötyä en istelleni enkä muille...Sielu kait ihmisellä on...Mun sieluni on jo kodissa ei täällä..Kun joka päivä on kuin "zombietila" eli ruumiini vain taistelee elämästä ja sielu on joh poissa.
"Yleensä fyysisen kuoleman jälkeen seuraa välitön jälleentapaaminen henkioppaiden ja/tai suojelusenkelien kanssa, sekä että saamme moikata rakkaita edesmenneitämme".Henkioppaiden???Mietin juuri äsken että viimeisen 3vuoden aikana olen ollut ainoastaan 8 ihmisen kanssa tekemisessä josta yhden kanssa fyysisesti loput netin kautta.Mitä merkitystä on minulla joka narisee tuskistaan ihmiselle kun ihmiselle..Ei kukaan jaksa eikä välitä kuulla toisten tuskaa "kunnes se joku päivä kolahtaa omaan nilkaan".Uskon että on välittämisestä kysymys..Mä yritän hyväksyy kuolemani positiivisena asiana...En ole vielä luopunut elämästä.Jota elämästä voi lupua täytyy menettää kyky ymmärtää ja hallita sitä täysin...Eli vihannestila...
Ile 15.10.2006 kl:23.42
Hei!
Anteeksi etta mulla on jotakin outoa nappaimistossa, sen vuoksi ei ole kaikkia kirjaimia, pitaisi korjata...
Minulla olisi kauheasti asiaa, en tieda mista alkaa...
Ensinnakin, koen tarvetta kertoa sulle, etta Jumala haluaa etta lahestymme hanta ilman ehtoja. Eli ala vaadi terveytta ehtona uskolle! Vaan lahesty hanta avoimin mielin sellaisena kuin olet, Han haluaa auttaa sinua ja ennenkaikkea pelastaa sielusi, eli antaa sinulle iankaikkisen elaman. Ikuisuus on niin paljon pidempi aika kuin tama karsimys taalla maan paalla!
Jumala ei jostain syysta paranna kaikkia sairauksia, mutta mika ihmeellisempaa, Han voi antaa sydameesi rauhan. Rauhan joka on kaikkea ymmarrysta ylempi, eika riipu mistaan olosuhteista.
Mina olen ihmeellisesti saanut sen kokea, monissa TODELLA pelottavissa tilanteissa. Se on ollut mulle niin elinehto, muuten olisin jo seonnut.
Toisekseen, minusta Jennyn puheet henkiolennoista ja kuoleman jalkeen uuden elaman valinnasta kuulostaa pelottavalta. Ne on juuri sellaisia oppeja joista Raamattu varoittaa. Eli Saatanan yritysta harhauttaa ihmisia. Jumala on tarkoittanut etta teemme valinnan taman ainoan elamamme aikana, eli kuoleman jalkeen ei toista tilaisuutta tule.
Eli voit paattaa haluatko uskoa Jeesuksen kuolleen syntiesi edesta, antavan sinulle iankaikkisen elaman, vai hylkaatko tarjouksen koska olet joutunut karsimaan?
Han saattaa sinut parantaa, mutta vaikkei niin kavisikaan voit saada rauhan ja kuolemasi jalkeen ikuisen rauhan.
Jos koet nama asiat kiinnostaviksi, mutta vaikeiksi ymmartaa, voit kutsua jonkun uskovan keskustelemaan kanssasi.
Haluaisin vaan varoittaa etta luterilaisissa seurakunnissa henkilokohtainen usko ei ole vaatimus tyota haettaessa, joten suosittelen vapaita suuntia, siella usko on edellytys kaikkiin virkoihin, eli paaset juttelemaan oikeasti uskovan ihmisen kanssa. Sokean kun on vaikea taluttaa sokeaa, niin sanotusti.
Eli vapaita suuntia ovat vapaa kirkko, helluntalaiset, metodistit ja baptistit.
He toimivat taysin Raamatun sanan pohjalta.
Toivon sinulle kaikkea hyvaa ja rauhaa sydameesi, jotta voisit edes hengessasi kokea iloa, vaikka oletkin suuressa karsimyksessa!
että jaksisit kestää lopun matkaa.
Yritän vastata sinulle Ile ja kiinnostuneille, sen minkä tiedon olen itse saanut tai sitten lukennut.
Ennen meidän tuloa maanpäälle ovat APETIT ELI ELÄMÄNHERRAT tehneet suunnitelman ja me olemme sen
toisella tasolla ollessa astraalikehon muodossa katsoneet meille hyväksi.
Astraalikeho on terve ja elinvoimainen noin 30 vuotiasta vastaa. Sairautta ei ole toisella tasolla. Helvetti on täällä maanpäällä ja siltähän
tämä eläminen jo näyttää täällä kaikkine metkuineen.
Oikeastaan me valitsemme vanhempamme sekä läksyn jota tulemme tänne suorittamaan ja karman velkoja sovittamaan. Karma on minulle "synti", jota sanaa en käytä, kun minä en tee sellaista, vaan pahaa tietäen ja tietämättäni.Omatuntoni kertoo heti, jos poikkean polultani.
Karmamme tulee entisistä elämistä maan päällä 3 -4 aikaisempaa vaellusta. Minulle tuli ihana rauha, kun tajusin isien pahojen tekojen olevan jotain muuta, mitä meille opetetaan. Ois se kamalaa, jos minun pitäsi isovanhempien ja niitten
vanhempin jne, pahoja (karmaa) tekoja kärsiä täällä kitumassa. Jokainen läksy ja hyvä työ vähentää karmaamme ja meillä on oikus pyytää anteeksi tekojamme kuin sanoja Korkeimmaltamme sekä suojelusenkelistä kuin henkioppaalta.
Jokainen pyyntö otetaan huomioon, meidän mietämättämme, kun tulemme jälleen toisella tasolla vietetyn ajan jälkeen saamme taas uudet tiedot,sovitukset ja iloa sekä onnea matkaamme.
Syntymä on lapselle kamala ja kauhea kokemus.
Lapsi kuulee äidin kaikki ajatukset ja puheet, kuin hyvän olonkin sekä murheetkin.
Meiltä suljetaan muisti entisistä kuin se miksi tulimme maailmaan, kun aukile on mennyt kiinni.
Muistin häivähdyksiä on meillä jokaisella, jostakin meneestä tai sitten meitä odottavasta
tapahtumasta.
Suojelusenkelimme itkee, kun saavumme tänne pahuuden ja vitsauksien maailmaan.
Suojelusenkelimme on aina mukana kuin henkioppaamme, jolta saamme opastusta elämän varrella. Ja niitä pitää käskeä meistä huolehtimaan niin hyvässä kuin pahassa.
Niin, miksi me synnymme tänne sairastamaan ja kokemaan ikäviä asioita ja vielä tuskalla ja kitumalla kuolemaan kuin toisen käden kautta.
Karma antaa vastauksen ainakin minulle.
Olen joskus entisissä elämissä tehnyt sellaista, mikä ei ole luvallista tai sitten pilkannut ja vahingoittanut ja vieläpä tässäkin elämässä on tullut tehtyä luvatonta.
Siksipä saamme maksaa karmaa kukin omalla tavalla. Karmalla on hyvitys kuin tasauskin oppi, jokaisella teollamme annetaa joko tai -. Hyvä teko antaa paljon meille anteeksi, mutta ilkeä teko tuo maksua lisää karmaamme.
Elämästä emme voi vanhempiamme syyttää, vaan se on kuulunut meidän käydä läpi heidän kanssaan samoin sisartenkin.
Minullakin oli pieni ja sairaslapsi hoidettavana,
mutta tänä päivänä en tiedä missä hän menee.
Onko hän elossa vai kuolleena.Itkeä olen saanut ja tuskaakin olen käynyt läpi, mutta minun tietoisuuteni on antanut minulle oikeuden elämisen iloon.
Enhän minä omista ketään, kuin oman kroppani ja itseni, en lastani, jota hoidin ja kasvatin, hän oli lainassa minulla ja opettamassa, etten omista häntä ja enkä vastaa hänen teoistaan. Jokainen vanhempi yrittää lapsensa opettaa elämään normien mukaan sekä olemaan avulias ja ymmärtäväinen toisiaan kohtaan.Jokainen vanhempi kasvattaa oman parhaansa mukaan ja toimien siten oikein.
On anteeksi antoa puolin jos toisin. Samoin on
omaistenkin kuin ystävien ja kylän miestenkin kanssa
Joskus emme tunne murheen murtamaa kohtaan mitään, vaan jatkamme matkaa, kun kaikkien suruja ja murheita, emme voi kantaa mukanamme. Kätemme ei pysty suojelemaan ja kantamaan vaikka vieressä olisimme ei kenenkään maallisen.
Ei, se ole elämän tarkoitus, vaan olemme lähimmisiä ja kuulumme samaan huonekuntaan ja jokainen saa sen minkä on "tilannut" matkalleen.
Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut kasvaa lapseni mukana ja käydä läpi mitä elämä on.
En muuten olis kasvanut ihmisenä eikä minun tietoisuuteni näistä maanpäällä tapahtuvista asioista avannut silmiäni näkemään, miksi olen täällä.
Edelleenkin omistaisin ja kapinoisin kaikella tavalla, kuten meillä on tapana.
Siksipä luen hyvin usein täällä kirjoituksia, vain sen takia, että miten kanssakulkijat suhtautuvat asiaan kuin asiaan.
Jokaisella on tietenkin oppi johon luottaa ja uskoo, niin minulla kuin teilläkin.
Jokainen saa itse valita kulkeako leveää ja rönsyilevää tietä vai kapeaa ja kivikkoista, jossa
on voimia antavia tasanteita.
Joten en koe vanhempein sairauksien olevan minulla, vaan lääketiede saa valosta ja toiselta tasolta tietoa sekä taitoa edistyä eteenpäin ja suurin askelin. Onhan toisella tasolla joka alan "huippuja" miettimässä miten mikin asia saadaan ratkaistua.
Lääketiede ja asetukset ovat vieneet meitä myös ojasta allikkoon.
Lääkityksessä ollaan niukkoja antamaan tuskia
ja ahdistusta poistavia lääkkeitä, vaikka niitä on saatavilla. Viimeisiä aikoja viettävä ei varmankaan tule morfiinistiä, vaan saa suuren avun.
Vaan meidän laki kieltää antamasta.
Tiedän mistä kirjoitan. Maallisella isälläni oli
kuolio kummassakin jalassa ja lääkitys BURANA 800
joka kolmas tunti. Ei morfiiniä, jos se olis jäänyt siihen koukkuun.Tuska oli kova ja nukkua ei voinut, kun jalkoja oli nostettava ylös ja alas
minutin välein.
Monet sairaat pääsisivät täältä pois nopeammin, jos lääketiede ei pakkohoitaisi letkuin ja elvytyksin.
Itselleni en halua sähköelvytystä enkä pakkoruokintaa letkuin.
Päivämme on määrätty, ennen syntymistämme tänne
ja jokaisella on lähdön tavatkin "sovittu."
Täällä oli puhe, että jatkuvasti on murhetta ja surua, mutta se kaikki ei ole meillä ja minun kropassani, vaan jokun toisen.
Miksi elää toisen surua ja kokea se hyvin voimakkaana, kuin itse olis asianomainen.
Lohduttaa ja tukea voi, mutta irtaantua pitää osata asiasta, joka ei ole minun henkiökohtainen.
Kiitän ja olen onnellinen jokaisesta pienestäkin
onnen säteestä, jonka nään auringon laskussa kuin
nousussa erivärisenä.
Näin meille jokaisella on oma työ ja sekä elämä
Nyt olemme varmaankin jo saavuttaneet viimeiset hetket, ennen siirtymistä toiselle tasolle valoon.
EN ole kokenut, vaan olen lukenut ja kuullut kerrottua papin suulla.
Siirtymisestä valoon saa asianomainen tiedon ennen itse tapahtumaa.
Ennen kuolemanenkelin saapumista alkaa kuulua
hyvin kaunista ja rauhoittavaa musiikkia.
Harpun, huiluin ja basunojen soidessa saapuu
enkelienjoukko ottamaan vastaan omansa ja iloiten.
Ei tuskaa ei murhetta eikä itkua vaan iloa ja riemua kotiin eli valoon saapumisesta.
Vihreäenkeli ojentaa käden ja niin matkalainen, joka on vuorossa lähtee. Matkaamme kohti valoon musiikin soidessa.
Edellä menneet valoon, ovat sinua vastassa ja tervehtimässä, kun he tietävät ken vuorollaan saapuu sinne.
Maallinen ja raihnainen vaatekerta "ruumis" jäi siihen paikoilleen makamaan.Joka viedään odottamaan siunaamista.
Pappi siunaa ja loppusiunauksessa saamme luvan
lähteä sinne mistä olemme tulleet eli valoon ja Korkeimman huostaa.
Paljon käydään keskusteluja, miten kuolema korjaa
satoa ja väärin perustein.
Milloin ja kuka on lähtevä, onneksi emme tiedä päivää emmekä hetkeä.
Henkisielu ovat yhtä ja ne vaeltavat yhdessä valoon, joita enkelit tulivat iloiten hekemaan.
Uskon itse hyvin vahvasti, että henkisielu on , joka on kuolematon, näkymätön eikä materiaalinen
poistuu aukileesta kuin on sinne mennytkin.
Ilma jota me hengitämme poistuu suustamme viimeisenä henkäisynä keuhkoistamme.
Vaatekertamme on muutuva maaksi ja elomme kierto alkaa taas uudelleen, kun olemme siihen valmiit
tulemaan jälleen uudelleen eri kropassa ja erilaisiin oloihin kuin kokemuksiin sekä vaihtaen
sukupuolta. Olemme naisia, miehiä, poikia, tyttöjä
ja kullakin oma elämänsä mukana.
Eläimeksi, emme koskaan mene takaisin, vaan kehitymme ihmisenä ja uutena persoona aina uudelleen ja uudelleen.
Lehmä on veljemme ja se vaihtaa muotoa ihmiseksi,
kun on saavuttanut sen vaiheen, muttei palaa takaisin lehmäksi tai muuksi eläimeksi.
Sitten, kun olemme kasvaneet henkisesti sekä
ruumillisesti pääsemme ns. valoon lopullisesti ja saamme elää astraalihehossamme vaikka laulaa enkeleitten mukana.
Hyvin voimallista ja rauhaisaa päivää jokaiselle
vaeltajalle.
Ps. en tarvitse lohdutksen enkä opetuksen sanoja.
Niinkuin jo aikasemmin sanoin.Olen rukoilut ,ollut uskossa 7 vuoden ajan.Lupunut kaikesta.Yhtäkään vastausta,todistusta jeesuksen läsnäolosta en ole saannut.Olen sitä mieltä 7 vuoden rukoilun tuloksena että sitä mitä ei voi nähdä,koskea,tuntea sitä ei ole olemassa.Eli kokemuksesta voin sanoa ettei nitään jeesusta ole olemassa.Se on illusio,fiktio harhakuva joka on luotu äärimäisen heikoile ihmisille..Ihmisille joilla ei ole omaa tahtoo,tai heikko itsetunto...Ja toisekseen kuinka paljon on tappettu ihmisä uskonnon varjolla...kautta historian,,mm keskiajalla.Olen käynyt tämän jeesuskeskustelun monien uskovaisen kanssa.Mun puolesta on rukoilu satoja ihmisiä ympäri maailmaa.Ei ole mitään tiettyy uskontoo.Minun mielestä usko syntyy meissä jokaisessa itsessään...se voi olla mitä tahansa...Eikä ole mitään tiettyä oppikirjaa miten elämää elettään kuten esim Raamattu.Suurin osatai kaikki Raamatussa oleva kirjoitus,sitä ei voi todistaa..Ne on kuulopuheita...Mä ennemmin uskon siihen että ihminen syntyy uudestaan joskakin muodossa ja että olemme täällä oppimassa jotakin...jun että olisi vain yksi elämä ja sitten iänkaikkinen elämä.Mikään ei synny tyhjästä ,kaikeen on syy ja seuraus.Kuten avaruus,joka laajennee ja lajenee,sekin loppuu jonnekin...Mutta mitä on avaruuden takana?Nää on kysymyksiä joita ihmismielen kapasiteetti ei kykene nykyään ymmärtämään.Sama pätee syntymiseen ja kuolemiseen..Tietty jonkinlainen usko johonkin auttaa ihmistä ymmärtämään helpomin kuolemista.Ihmis elämä on periaatteessa aina menettämistä..Niinkuin kaikella elävällä...Oli se sitten kasvi,eläin mikä tahansa..Ja ajatellaanpa ihmisen olemassaoloa suhteessa esim maapallon teoreettiseen ikään..Maapallon ikä on n.5miljaardia vuotta josta ihminen on vain ollut about 2miljoonaa vuotta.Pallomme ei syntynyt 7 päivässä niinkuin raamattu sanoo,eli tää on se mitä ajan takaa.Aurinko kuntamme synty pystytään teoreettisesti laskemaan ja osoittamaan mutta jeesuken olemassa oloa tai että jumala olisi luonut tämän kaiken sitä ei voida millään todistaa ei edes teoreettisella pohjalla..
Helluntalais,basptisti,jehovat uskonlahkot perustuvat heikkouksiin...Miksi nämä seurakunnat kinuvat aina rahaa,rahaa...? Kun annat rahaa jeesukselle niin saat sen tuplana takasin ,tää on bullsittia.Elikäs jos johonkin tuudittaudun se on jennyyn...Ei ole olemaassa saatanaakaan,sekin on vain fiktio.Saatana ja jeesus on sama kun hyvän erottaminen pahasta..eli vertauskuvia...jokainen tietty saa uskoa mihin uskoo.
t:Ile
Tiedän että olen lähdössä "kotiin".Lämpimät kiitokset siitä toivosta jonka annoit kuolevaiselle.Siitä että elämä ei "ehkä" lopu kuolemiseen.Miksi pelkäsin niin paljon "kotiin" menemistä johtuu siitä että minulta jää tänne niin paljon rakkaita joiden kanssa olisin halunnut jatkaa.Osan heistä näin varttuvan nuoriksi naisiksi ja miehiksi..Näin heidät syntymästään saakka.Jaoimme asioita jotka edustavat rakkautta sen oikealla nimellä..Jos "koti" on sitä mitä tarkoitat toivon sydämmestäni että olet oikeassa.Toivon saavani nähdä ne ihmiset uudestaan joiden kanssa sain kärsiä ja rakastaa täällä.Elämäni oli kaunista ja hyvää ikään 33v.Sen jälkeen menetin kaiken ..pikkuhiljaa kunnes ei jäännyt kuin tyhjä kuori...Tää on ehkä "sieluni" joka sinulle puhuu tuolta jostain ylhäältä sairaan ruumini kautta...On vaikeata löytää sanoja mitä sanoisi kun "kotini" on sekuntien ja tuntien päässä.Teen valehtelematta "kotiinpaluuta".Kun kysyn itseltäni kuolevaisena oliko elämäni antoisaa ja rikkauksia täynnä.Oli minusta jäi poika Justus Pauli joka syntyi 16.5.1991 rakkaudesta.Tuota poikaa en koskaan oppinut,en saanut mahdollisuutta oppia tuntemaan häntä.Syy lienee minussa kuten ex:ni..Toivon kodissani kohtaavani adoptio-isäni/äitini sekä bioloogisen äitini.He kaikki ovat menneet "kotiin" ."kotona" jään odottamaan rakkaimpiani jotka jäivät tänne sinä mukaan lukien..En tunne sinua mutta jokin vaisto sanoo että olet lämmin ja hyväsydämminen...Anteeksi että sairauteni johdosta pilkasin uskoasi ja muidenkin puolesta pyydän anteeksi..Isä meidän joka olet taivaassa ,suojele Jennyä kaikin tavoin...
Ikuisella rakkaudella jätän sinut ja maailmani
Menen "kotiini"
Rakkaudella Ilkka-Tapio Tanskanen
ps.en häpeä nimeäni ,sillä se jää historiaan.
Kaiken muun olen menettänyt
Jäähyvästi kultainen Jenny..
"Toivon kodissani kohtaavani adoptio-isäni/äitini sekä bioloogisen äitini.He kaikki ovat menneet "kotiin" ."kotona" jään odottamaan rakkaimpiani jotka jäivät tänne sinä mukaan lukien."
Olen varma, että saat moikata rakkaitasi "rajan takana". Ja tottakai me myös nähdään sitten "siellä puolella", koska nyt "treffit sovittiin".:)
"En tunne sinua mutta jokin vaisto sanoo että olet lämmin ja hyväsydämminen..."
Voi miten kaunista tekstiä. Mikään "pyhimys" en ole kuitenkaan...;)
"Anteeksi että sairauteni johdosta pilkasin uskoasi ja muidenkin puolesta pyydän anteeksi..Isä meidän joka olet taivaassa ,suojele Jennyä kaikin tavoin..."
Minulta sinun ei tarvitse pyytää mitään anteeksi. Enkä minä halua lyödä sinua "Raamatulla päähän". Toivoisin vain, että uskoisit siihen, että (rakastavakin) Jumala on olemassa. Itselläni on kokemuksia enkeleistä ja toivon niitä sinullekin.
"Ikuisella rakkaudella jätän sinut ja maailmani
Menen "kotiini"
Rakkaudella Ilkka-Tapio Tanskanen
ps.en häpeä nimeäni ,sillä se jää historiaan.
Kaiken muun olen menettänyt
Jäähyvästi kultainen Jenny.."
Kyllä me vielä tavataan.:)
Jenny rakas
Tiedän että tämä jää viimeiseksi viestikseni.
Kiitos uskosta,toivosta ja rakkaudesta.Tässä linkki josta näet kuka olin....
http://irc-galleria.net/view.php?nick=-Silvershadow-
Syvästi ikävöiden ja rakastaen sinun ystäväsi Ilkka
Rakkaus on ikuista vaan ei elämä....
Vaikka elämä on lahja niin tiedän että syöpäni on niin levinnyt joka paikkaan ettei ole enää mitään mahdollisuutta parantua.Haluaisin niin paljon nukkua pois ja päästä "kotiin".Kotiin menetettyjien sielujen luokse..Olen niin väsynyt heräämään tähän maailmaan jolle minulla ei ole mitään annettava...Ystävät rakkaat yrittivät parhaansa,kiitos sydämmestäni heille..On kait sairasta pelkää kuolemaa.Kaikkihan meistä kuolee joskus ..On kuollut moni ennen minua ja paljon nuorempana kuin minä.Kukin mitenkin..Ja minunkin jälkeen seuraa kaikki muutkin..Kuolemaa ei voi paeta..Ja kun sitä järjellä yritän ajatella,niin olen onnekas.Ei tällaista kestäisi ikuisesti,onneksi kaikki loppuu...En sano ilkeästi mutta kadehdin kuoleita...Ei tää maailma ole niin hyvä että täällä voisi ikuisuuden olla.Tietty muutaman asian olisi vielä sallinut itselleen.Kuten oman poikansa varttuminen ja nautinto äitini suuresta perinnöstä.Mutta ei raha ole koskaan ollut minulle tärkein asia...Tärkeintä on kait elämän sisältö..ei sen pituus vaan ainoastaan sisältö,laatu...Parempi on nukkua pois kun jatkuvasti tuntea suunnatonta kipua jota kukaan ei ymmärrä eikä välitä...
Parempi poissa kun terveiden tiellä
Ile
Ps.Odotan Jennyä sielujen kotiin...
Ei aikasi ollut vielä täysi.
Minä toivon sinulle sydämmestäni helpotusta oloosi, viimeisiä hetkiä viettäissäsi.
Voimaa ja jaksamista sekä levollista mieltä.
Ps. Olemme tavanneet 1800 luvulla ja sinä autoit
minua ja perhettäni silloin.Olit ystänäni ja napuri.
Nyt minä autan sinua ja lähetän kaukohoitoa (ei reikiä) ja paljon enkeleitä luoksesi, kun en voi
itse olla läsnä.
Hei!
Toivoisin hartaasti sinun ottavan Jeesuksen vastaan! Muuten ei ole sinulla kotiinpaluuta. Jos tuskasi loppuun maailmassa, se voi jatkua tuolla puolen. Kuten jo kirjoitinkin sinulle, Jumala haluaa sinut ilman ehtoja. Vaikka et ole parantunut, sielusi voi saada rauhan. On vain yksi mahdollisuus, syntien sovitus, Jeesuksen tarjoama.
Et ole valinnut tuskaasi maailmassa, minusta on julmaa sanoa niin. Ei viaton lapsikaan ole tuskaansa tai kuolemaansa valinnut. Mutta kun me ei voida arvostella Jumalaakaan. Kaiken luonut ja kaiken valtias on viisaampi kuin me. Voit purnata Jumalaa vastaan, ei Jumala vahingoitu, mutta sielusi pelastuu vain ottamalla armonsa vastaan.
Terminaalivaiheessa sinulla on viimeinen mahdollisuutesi.
Raamattu ei ole satua, se on tullut todeksi minulle monesti.Jeesus sanoo, kolkuttavalle avataan!
Sinua siunaten!
"Ps.Odotan Jennyä sielujen kotiin..."
Tottakai me treffataan, koska niin sovittiin.;)
Itse asiassa voit yrittää ottaa minuun yhteyttä jo rajan yli mentyäsi (tai sitten minä yritän ottaa yhteyttä sinuun).
Minulla pitäisi olla näitä "ei-tavis"-kykyjä, niin että ei ole pakko odottaa minun fyysistä kuolemaani siinä vaiheessa, kun olet itse astunut rajan yli.:)
Mutta sehän on fakta, että ennemmin tai myöhemmin me täältä kaikki "lähdetään". Eräs ystäväni sanoi kerran, että "Me olemme kaikki kuolemaan tuomittuja elinkautisvankeja". Eikös tuo ollut aika kuvaavaa..?
jenny
Vastaa vilpittömästi olinko hullu mielestäsi?
Sairauteni kyllä vei minulta kaiken ,myös järjen ja ymmärryksen.Kaikessa "hulluudessani" katsoin netin kautta (cdon.com)leffan Grey zone.Leffa
kertoi nazi sakasan keskitysleiri systeemistä,miten he järjestelmällisesti tappoivat,kaasuttivat juutalaisia.Olen varmaan ollut nazi edellisessä elämässäni,siksi karman velkani on niin suuri.Tässä elämässä en tappannut ketään päinvastoin.Ehkä nyt olen oppinut..Mutta leffa antoi myös hyvän kuvan siitä kuinka paha ihminen on.Ihminen on paha..
Meitä on noin 5 miljaardia ja uskoisin niistä vain n miljaardin edustavan sitä kaunista ja hyvää...Nyt mun on helpompi nukkua maailmasta pois joka on pelkästään paha..Emme ole oppineet mitään 60 vuodessa..Samanlaista tappamista tapahtuu edelleen joka puolella.Miksi ihmiset tappavat toinen toisiaan? Kateudesta,vallasta ja ahneudesta.Tätä leffaa suosittelen niile jotka pitävät ihmistä hyvänä olentona..
Toivon etten ollut kaikkien silmissä hullu,niin monien silmissä olin sitä..emt.
Kyllä kuolema on helpotus...
Mutta että sain sitä "odottaa" yli kolme vuotta sitä en ymmärrä...Ja täytyy kadehtia niitä jotka poistuvat keskuudestamme tosta vaan yks kaks.
Mut se tästä..Tää oli mun viimoinen viestini keskustelu palstoil olen aika varma siitä.
Yritän ajatella niillä aivon rippeil mitä mull enää on jäljellä ett Jennyn kaa on treffit.Muuten Jenny emme ole kuolemaan tuomittuja,ihmisen elämä vaan päättyy jokaisella joskus..
Voit Jennyä ajatella musta mitä vaan,tunne susta oli positiivinen,jäi semmonen tunne että me joskus tavataan ei täällä mutta jossain..
Kaikkee hyvää sulle ystäväni,pidä terveydestäsi huolta,ole iloinen ja tärkein älä pelkää mitään sillä "pahin" mitä voi tapahtua on että "kuolet".
Ja se myös tapahtuu...
Jäähyvästi karmani Ile
Asia on toki mahdollinen. Sellaista kykyä minulla ei ole, että voisin sanoa suoralta kädeltä, että "olet ollut natsi entisessä elämässäsi"...sen sijaan itselläni on kyllä vahva intuitio itsestäni, että olen ollut miespuolinen soturi jossain aikaisemmassa elämässäni.
Mutta kuten sanottu, asia on täysin mahdollinen ja se voisi selittää "karmavelkasi" ja tämän elämän vaikeudet sovitettavaksi.
Kysyit, miksi sinun piti odottaa yli 3 vuotta kuolemaasi? Kyllähän ne juutalaisetkin siellä keskitysleirillä joutuivat jotkut odottamaan hyvinkin kauan kauheissa olosuhteissa, ennenkuin heidät tapettiin. Ja he olivat koko odotuksen ajan tuskallisen tietoisia omasta, lähestyvästä kuolemastaan.
Kiitos lohduttavista sanoistasi, mutta itse asiassa en pelkää kuolemaa. Elämässä voi tapahtua niin paljon hirveämpiäkin asioita kuin itse kuoleminen, (joka tapahtuu joka tapauksessa), kuten tiedetään...
Sen verran vielä vaan, että "samassa veneessähän me tässä kaikki ollaan". Ei tuota fyysistä kuolemaa kukaan pääse juoksemaan karkuun.
Sitä paitsi joku, joka kuvittelee elävänsä suurinpiirtein 100-vuotiaaksi, saattaakin yhtäkkiä jäädä auton alle tms...
Elämässä varmaa on oikeastaan vain epävarmuus.
Hyvästi ystäväni Jenny
Ile
Muista sitten ne treffit.;)
Menetin isäni syöpään ollessana 14-vuotias.
Äiti kuoli henkisesti samaan aikaan.
Ruumillisesti vasta kuusi vuotta myöhemmin (sydän petti).
Itse sairastuin syöpään kaksi vuotta sitten.
Aluksi luulin kuolevani.
Kuitenkin oivalsin silloin elämän rikkauden.
Nautin suunnattomasti elämästä.
Jokainen päivä on paras.
Kuolemasta tuli kaunis asia.
Silloin elämän malja on täysi ja saapuu rauhan satamaan.
En sano etten koskaan ajattele kuolemaa negatiivisesti.
Nytkin kohta edessä kontrolli ja ajatus:
-Mitä kun ja jos ?
Sairastumisen myötä elämä muutui paljon positiivisemmaksi.
Elämän suuria juttuja on ne pienet arkiset asiat.
Nyt ne vain on juhlaa.
Ole onnellinen jos sypäsi on parantunut ja hoidettu oikein..Minun syöpäni jäi tunnistamatta ajoissa kun luokiteltiin oireet psyykisiksi ja nyt tästä on kolme vuotta ja mitään ei ole enää tehtävissä.Taivas on seuraava kotini!Näin ihminen voida tappaa.
Oikeusmurhan uhri Ile
Elä eteenpäin niillä eväillä joita on jäljellä.
Oli aika jolloin minunkin elämää hallitsi:
KATUMUS, KAUNA & KATKERUUS.
Olin silloin valmis luopumaan.
Kuten sanottu nyt asiat hyvin,
ainakin toistaiseksi.
Katkeruus syntyy syöpäni kohdalla siitä kun tää
kin oltaisi voitu hoitaa ajoissa mikäli olis ollu tahtoa kuunnella ihmistä potilaana eikä
psyykisesti sairaana pidettynä.Nyt ollaan tilanteessa jossa tekemiset on tehty..ja noutaja seisoo oven takana.Missäs on anteeksipyyntö ja korvaukset hoitovirheist..Ei missään.
Tästä syntyy katkeruus ja viha ja jopa tappomieliala.
T:ile
Ensinnäkin.. yleensä kuollaan joko saurauteen tai onnettomuudessa. Olisko ne Jumalan syytä?
Onnettomuus yleensä johtuu siitä kun ollaan väärässä paikassa väärään aikaan.. ns inhimillinen erehdys. Suunnittelisko Jumala tälläisiä?
Toiseksi, monet sairauksista johtuu huonosta geeniperimästä... omasta toiminnasta(tupakinpoltto, alkoholi).. siis Jumalan syytäkö?
Kun Aadam ja Eeva teki syntiä, heidän rangaistuksensa siitä oli rappeutuminen ja kuolema. He siirsivät sen kaikille jälkeläisilleen kuten lommo kakkuvuossa siirtyy kaikkiin sillä paistettuihin kakkuihin. Olemme epätäydellisiä, Myös siin alttiita sairastumiseen ja kuolemaan. Ei se ole Jumalan syytä!
Hei sullekin!
Kirjoitin tuolla alempana nimimerkille Ile, ja nyt huomasin taman ketjun aloitusviestin uudelleen!
Viitsisitko lukea, mita kirjoittelin Ilelle?!
Haluaisin sinuakin rohkaista uskomaan ilman ehtoja. Jumala rakastaa meita, Han on meidat tehnyt ja Han tarjoaa meille iankaikkista elamaa. Mutta Han haluaa meidat ilman ehtoja. Han voi meita auttaa vaikeuksissa, mutta ennenkaikkea Han haluaa antaa meille kaikenkestavan rauhan.
Silloin olosuhteet ei venetta horjuta, eika kaada, vaan voimme uskoa, etta Han pitaa meista huolen. Nuo kasivarret ovat ymparillamme ja suojaavat meita.
Itseani lohduttaa se ajatus etta jopa paamme hiukset ovat luetut.
Ja Raamatun mukaan kaikki yhdessa vaikuttaa niiden parhaaksi jotka haneen uskovat.
Kaikkea hyvaa!
Uskallan oman sairauteni johdosta sanoa että mitään jumalaa puhumattakaan jeeusta ei ole olemassa.Koko Raamattu on puhdas fiktio hölynpölyy..Miten selitätte .Minkälainen on sejumala joka otta yhden aallon voimasta miljoonia ihmisiä,kerralla viittan Thaimaan tsunamiin...ja muihin luonnonkatastrofeihin...Suurin osa heistä oli lapsa ja syyttömiä...Missä oli jumala kun tää tapahtui..Ja että se olisi saatanan tekosia on yhtä tyhjää kun kaikii muukin..Ei ole olemassa mitään saatanaa sen enempää kun jumalaakaan..Ihminen on paha..Ihminen on pahan alku ja juuri..Suurin osa luonnonkatastrofeista johtuu ihmisten syistä..Ilmaston ohenemisen seuraus..
Joten se siitä jumalasta joka on toisille vain pelkää humalaa...
t:ile
Voi miten toivoisin, että saisit "oman enkelikokemuksesi"...koska itselläni on sellainen.
Että kyllä Jumala ON olemassa. (suojelusenkelit apureinaan) Olet vain unohtanut tiettyjä asioita tässä "matkan varrella". Muistat kyllä kaiken kristallinkirkkaasti, kun astut "rajan taakse".
Se on tosiaan "kotiinpaluu" - älä pelkää.
ei ne Jumalan syytä ole, luonnononnettomuudet. Monet niistä on ikävä kyllä ihmisen omaa kädenjälkeä.. ahneus on tuhonnut luonnon ekologiaa ja tulvat ym lisääntyy koko ajan. Saatuttaminen ym lisää maapallon lämpötilaa ja altistaa sen luonnonkatastrofeilla. Ym ym..
On todella yhtä typerää syyttää Jumalaa niistä kuin siitä, että tupakoitsija kuolee keuhkosyöpöään!!!
Jumalako hänet pakotti polttamaan tupakkaa...