Mitä parisuhteellesi kuuluu? Onko tilanteenne selvinnyt yhtään, oletteko keskustelleet asiasta? Vauvannekin kasvaa kovaa vauhtia, millä tavoin suhtaudut tähän uuteen tulokkaaseen? :)
Keskustelumme sai todellakin minut tarkastelemaan itseäni peilistä. Pohdin asioita yli joulun ja usko tai älä, rohkenin kertoa miehelleni uskottomuudestani. Ja nyt tuntuu siltä, että se oli parasta mitä olen pitkään aikaan tehnyt!
Monet itkut itkettiin ja asiasta keskusteltiin vakavasti, mutta mieheni ei vaikuttanut hetkeäkään siltä, että aikoisi jättää minut. Uskonkin, että ratkaisuni olla kertomatta silloin kun nämä pettämiset ovat tapahtuneet (eli jo kauan aikaa sitten) on ollut oikea. Miehenikin sanoi asiaa muutaman päivän sulateltuaan, ettei varmaan olisi suhtautunut niin myötämielisesti, jos olisin kertonut niistä samantien. Tottakai hän tuomitsi tekoni täysin ja halusinkin hänen tekevän niin. Mutta kyllä tuntui hyvältä saada se sanotuksi, ihan kuin olisin puhdistautunut ja voin aloittaa mieheni kanssa tyhjältä pöydältä.
Kertomisestani on nyt kulunut jo parisen viikkoa. Pelkäsin todella, että tämä vaikuttaisi elämäämme..mutta otin sen riskin. Olisinhan voinut olla edelleenkin asiasta vaiti. Mieheni sen sijaan huomioi minua entistäkin enemmän ja omat tunteeni häneen ovat entisestäänkin syventyneet.
Meillä taisi olla onnellinen loppu ja sitä toivon teillekin. Keskustelumme johti tähän ja haluankin kiittää sinua ajatuksistasi. Ilman sisäistä tutkiskelua en olisi nyt tässä tilanteessa, omatunto puhtaana.
Kiitos :)
Keskustelumme sai todellakin minut tarkastelemaan itseäni peilistä. Pohdin asioita yli joulun ja usko tai älä, rohkenin kertoa miehelleni uskottomuudestani. Ja nyt tuntuu siltä, että se oli parasta mitä olen pitkään aikaan tehnyt!
Monet itkut itkettiin ja asiasta keskusteltiin vakavasti, mutta mieheni ei vaikuttanut hetkeäkään siltä, että aikoisi jättää minut. Uskonkin, että ratkaisuni olla kertomatta silloin kun nämä pettämiset ovat tapahtuneet (eli jo kauan aikaa sitten) on ollut oikea. Miehenikin sanoi asiaa muutaman päivän sulateltuaan, ettei varmaan olisi suhtautunut niin myötämielisesti, jos olisin kertonut niistä samantien. Tottakai hän tuomitsi tekoni täysin ja halusinkin hänen tekevän niin. Mutta kyllä tuntui hyvältä saada se sanotuksi, ihan kuin olisin puhdistautunut ja voin aloittaa mieheni kanssa tyhjältä pöydältä.
Kertomisestani on nyt kulunut jo parisen viikkoa. Pelkäsin todella, että tämä vaikuttaisi elämäämme..mutta otin sen riskin. Olisinhan voinut olla edelleenkin asiasta vaiti. Mieheni sen sijaan huomioi minua entistäkin enemmän ja omat tunteeni häneen ovat entisestäänkin syventyneet.
Meillä taisi olla onnellinen loppu ja sitä toivon teillekin. Keskustelumme johti tähän ja haluankin kiittää sinua ajatuksistasi. Ilman sisäistä tutkiskelua en olisi nyt tässä tilanteessa, omatunto puhtaana.
Kiitos :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuullostaa hyvältä. Teidän suhde tulee varmasti kestämään huonommatkin ajat. Näyttää siltä, että kunnioitatte toisianne.
on hitustakin MIESTÄ, tulee vielä sekin päivä, jolloin ukkosi panee vierasta niin että pakarat paukkuvat, usko pois!
Ja se on sinulle ihan oikein, lörppö!
:)
eihän pettäminen tee tekemättömäksi siipan tekemää pettämistä.Ei ongelma ratkea sillälailla vaan ainoastaan syvenee. Jos hänessä on hitustakin MIESTÄ niin hän EI pane vierasta niin että pakarat paukkuvat.Kosto on heikkojen tapa käsitellä toisen virhettä. Eikä pettäminen ole oikein,oli syyt mitkä tahansa.
.. vastauksiasi voin tulla ainoastaan yhteen lopputulokseen: Olet melkolailla munaton aisankannattaja!!
:)
En yhtään hämmästele, että eukkosi jakaa tavaraansa!!
:)
Sinä taas et pane vierasta, koska sinusta ei yksinkertaisesti ole siihen!!! Siinäpähän sitten muistelet eukkosi hairahduksia.
Ei kukaan anna pettämistä noin vaan anteeks parissa päivässä/viikossa vaikka niistä oliskin aikaa......Ehkä miehelläs ollu samanlaisia tekoja omatunnollaan jos noin vaan on asiat selvitelly ja asia nyt ihan ok---
Tilanteet selviää ja ne menee taas sotkuun. Tosin olemme jo niin paljon riidelleet että en enää viitsi häntä asian tiimoilta kiusata. Pohja se on jokaisen säkissä ja haukkuminen yhden asian tiimoilta kuukausia yhteenmittaan on jo jonkinlaista sairautta (luulisin?). Suhde ei ole entisensä,ainakin minun kunnioitus häntä kohtaan on melko alhainen. Piristys suhteeseen,se sama mikä teillä on,oli vain väliaikainen ja luulisin sen johtuneen siitä että itsetuntoni kärsi ja halusin todistaa siipalleni että olen paras mies mitä maa päällään kantaa.
Nyt kun tunnen siinä onnistuneeni niin katkeruus ja viha pyrkivät uudestaan pintaan(toisaalta voi olla etten hyväksy ajatusta siitä että syrjähyppy voi parantaa suhdetta,raivostuttava ajatus). Onneksemme meillä on yhteinen vauva tulossa,mikä todellakin saa minut rauhoittumaan ja kunnioituskin häntä kohtaan kasvaa eksponentiaalisesti. Valitettavasti se myöskin tipahtaa heti nollaan kun vain muistankin että vain jokin aika sitten hän satutti minua tahallaan ja verisesti.
Meilläkään ei kertaakaan tavaroita pakattu,vaikka ne kaapista jonkin kerran lattialle paiskattiin,mutta siltikään ero ei ollut "lähelläkään". Olin kyllä mielessäni salaa jo päättänyt että tästä selvitään.
keskustelumme oli antoisa ja pakko tunnustaa etten muistanut niitä asioita joista keskustelimme joten jouduin lunttaamaan heh.
Mukavaa että asianne selvisi ja uskon että sinun on helpompi elää nyt. Saithan "synninpäästön". Uskon todellakin että ratkaisusi on ollut oikea,kun kerran miehesikin niin sanoi.Hänhän sen asian oikeaksi tai vääräksi tuomitsee.
Melkein toivon että meidänkin suhteessa olisi ollut näin,mutta toisaalta kunniotan suuresti siippani rehellisyyttä siinä mielessä että sain todellakin valita haluanko hänen kanssansa jatkaa,ilman että olisin joutunut potemaan huonoa omaatuntoa siitä että jätin hänet yksin lapsen kanssa. Hänellähän olisi,jos olisin hänet jättänyt, ollut mahdollisuus valita haluaako olla yh vai tekeekö abortin.
En tiedä onko meillä onnellinen loppu vai ei,mutta on silti piristävää kuulla että joillakin on ollut. Olen vain kuullut näitä puheita että pettömisen jälkeen suhde kaatuu ennemmin tai myöhemmin luottamuspulan takia.
Joskus tuntuu aika epätoivoiselta yrittää jatkaa kun tulevaisuus näyttää huonolta suhteen kannalta.
Ripustaudun aina vain lauseeseen "errare humanum est" -erehtyväisiä ovat ihmiset- ja yritän uskoa että tuo yksi vithe jäi ainoaksi.
aika näyttää olinko oikeassa vai en.
ps. Vauva on terve ja voi hyvin Luojalle kiitos siitä.
minä uskon, että te tästä selviätte. Niin kuin itsekin totesit, että olit salaa mielessäsi päättänyt, että selviätte tästä. Sinulla onkin hyvä asenne, mutta kestää aikansa, ennen kuin ajatuksesi ovat selkiytyneet. Teidän suhteenne on erilainen kuin meillä, joten niitä ei sinänsä voi verrata. Te olette nuori pariskunta, kun taas me emme enää ole niin nuoria. Nuoruus tuo aina oman lisänsä näihin asioihin ja suhtautuminen voi olla joskus hyvinkin mustavalkoista. Tosin en sano teillä niin olleen, ennemminkin yrität kovasti antaa anteeksi ja tappelet tunteitasi vastaan. Anna itsellesi aikaa.
Meillä nuo elämän tärkeät vaiheet on jo ohitettu ja parisuhteemme on aina ollut hyvä, mikä varmasti auttoi tässä asiassa. Ei mieheni halunnut heittää yhteistä elämäämme hukkaan, vaikka teinkin väärin. Sen sijaan hän antoi anteeksi.
Elämäni sai uudet kasvot. Mieheni sai entistä rakkaammat kasvot. Kyllä sinäkin varmaan tiedät, että todellinen rakkaudenosoitus on antaa anteeksi. Hän jaksaa uskoa meihin, niin kuin on aina ennenkin tehnyt ja se on minulle tässä vaiheessa tärkeää.
Olen iloinen siitä, että huomaan sinussa taistelijan luonnetta. Et halua katkeroitua etkä kostaa. Niillä ei pelasteta mitään, eivätkä ne helpota kenenkään oloa. Vauva tuo esille sinussa pehmeämpiä piirteitä, mutta sinun tunteesi vaimoasi kohtaan ovat ne ratkaisevat. Toivon, että voit antaa hänelle anteeksi ja voitte vielä olla rakastava perhe.
minä uskon, että te tästä selviätte. Niin kuin itsekin totesit, että olit salaa mielessäsi päättänyt, että selviätte tästä. Sinulla onkin hyvä asenne, mutta kestää aikansa, ennen kuin ajatuksesi ovat selkiytyneet. Teidän suhteenne on erilainen kuin meillä, joten niitä ei sinänsä voi verrata. Te olette nuori pariskunta, kun taas me emme enää ole niin nuoria. Nuoruus tuo aina oman lisänsä näihin asioihin ja suhtautuminen voi olla joskus hyvinkin mustavalkoista. Tosin en sano teillä niin olleen, ennemminkin yrität kovasti antaa anteeksi ja tappelet tunteitasi vastaan. Anna itsellesi aikaa.
Meillä nuo elämän tärkeät vaiheet on jo ohitettu ja parisuhteemme on aina ollut hyvä, mikä varmasti auttoi tässä asiassa. Ei mieheni halunnut heittää yhteistä elämäämme hukkaan, vaikka teinkin väärin. Sen sijaan hän antoi anteeksi.
Elämäni sai uudet kasvot. Mieheni sai entistä rakkaammat kasvot. Kyllä sinäkin varmaan tiedät, että todellinen rakkaudenosoitus on antaa anteeksi. Hän jaksaa uskoa meihin, niin kuin on aina ennenkin tehnyt ja se on minulle tässä vaiheessa tärkeää.
Olen iloinen siitä, että huomaan sinussa taistelijan luonnetta. Et halua katkeroitua etkä kostaa. Niillä ei pelasteta mitään, eivätkä ne helpota kenenkään oloa. Vauva tuo esille sinussa pehmeämpiä piirteitä, mutta sinun tunteesi vaimoasi kohtaan ovat ne ratkaisevat. Toivon, että voit antaa hänelle anteeksi ja voitte vielä olla rakastava perhe.
Eihei, kuule erilainen vaimo; miehesi ei ole antanut sinulle anteeksi, ei vielä lähimainkaan jos koskaan. Pahin on todennäköisesti vasta edessä. Itsesuojeluvaisto ja kieltäminen on se, joka nyt miehessäsi jyllää. Romahdus voi vielä tulla. Pari viikkoa ei sano vielä mitään! Odotas, kun mehesi pääsee pähkäilemään juttuja päässään jonkin aikaa. Voi olla toinen ääni kellossa.
Kun itse jouduin raakalaismaisen pettämisen ja salailun uhriksi, aivan ensimmäinen tunteet olivat hirvittävä viha, itsesyytökset, likaisuus ja häpeä. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta olo helpottui. Oli melkein kuin mitään ei olisi tapahtunut ja keksin päässäni hienot tekosyyt sille, miksi naiseni teki niinkuin teki. Olin jo valmis selvittämään asiat taas hyväksi.
No todellisuus iski tajuntaan muutamien päivien päästä, romahdus tuli ja ämmä lähti kuin leppäkeihäs. Aluksi itsesuojeluvaisto ja kieltäminen sai vallan. Kun järki tuli päähän, oli pudotus todella kova.
Tilanne on sama kuin vakavasti loukkaantuneella ihmisellä eli pahasti vammautunut ruumis pystyy pitämään elintoimintoja yllä, mutta romahdus seuraa ennen pitkää.
ikävää, että näet kaikki miehet samanlaisina kuin itsesi. Odotinkin vastaustasi, olethan näkyvä persoona täällä palstalla. Sinun historiaasi hieman lukeneena ja tämänkin viestin läpikäyneenä olen vain vahvistanut mielipidettäni siitä, että olet äärimmäisen katkera mies. En osaa ikävä kyllä arvostaa mielipidettäsi, mutta onhan sinulla oikeus siihen. Toivoisin todella, että pääsisit noin valtavasta katkeruuden ja vihan tunteesta eroon, sillä kaikkein vähiten se on sinulle hyväksi.
Omasta miehestäni voinen sinulle sen sanoa, että hän on erityislaatuinen mies. En voi edes kuvailla häntä niin hyvin, en niin hienoin sanoin, kuin sen haluaisin tehdä. Sanani eivät riittäisi siihen. Jo sen tähden, että tiedostin tämän asian häntä loukkaavan syvästi, kesti pitkään, ennen kuin paljastin sen hänelle.
Mieheni itki. Hän ei huutanut minulle kertaakaan. Puhuimme paljon, niinkuin aina olemme tehneet. Välillä toivoin, että hän todellakin huutaisi, räyhäisi, paiskoisi edes tavaroita lattialle. Vain sen vuoksi, että inhosin itseäni. Halusin itselleni pahaa, kärsimystä. Sainkin sitä, mutta omasta pahasta olostani. Mieheltäni en saanut haukkumisia, en nimittelyjä. Sain häneltä lopulta anteeksiannon. Ja mitä se minulle merkitsi? Uuden alkua, aivan täysin. Mieheltäni suurta sydäntä ja avointa mieltä. Mutta hänhän on sellainen, eikä hän siitä pahaksi muutu. Ei sellaiseksi kuin sinä ja monet muut ja siinä yksi syy, miksi rakastan häntä.
Oletko tosissasi, että suhtautuisit tuolla tavalla, vaikka pettämisestä olisi kulunut vuosia? Et viitsisi olla noin katkera.
Jos sinua on petetty niin kysymys ei ole sinun virheestäsi vaan toisen virheestä, joihin sinä et millään tavoin voi enää vaikuttaa.
Omasta elämästäsi tulee huomattavan paljon antoisampaa kun uskallat elää täydellä sydämellä siinä mukana. Anteeksiantokaan ei ole sairaus :).
yli hilseen.
Miten omatuntosi voi olla puhdas sen takia, että tunnustit? Jos itse olisin pettänyt ja tunnustanut niin omatuntoni olisi kyllä ihan yhtä "likainen" tunnustin miehelleni tai en. Näin siis tietysti minun mielestäni.
Aika hurja väite myös, että nyt voitte aloittaa puhtaalta pöydältä. Sinua ehkä helpotti tunnustus, mutta miehesi tunteet lienevät jotain muuta, mitä hän ei sinulle kerro.
olen. helpotus oli vain toispuoleinen.
omatuntoni on puhdas, olenhan saanut hänelle kaiken sanottua. Miksi omatuntoni pitäisi olla lopun elämääni kuvaamallasi tavalla "likainen"? Aidosti tekoaan katuvana ja anteeksiantoa mieheltä pyytäneenä ja sen saaneena, on minullakin oikeus toiseen mahdollisuuteen. Eihän mikään suhde pelastu sillä tavoin, että molemmat puhuvat vain kauniita sanoja tarkoittamatta niitä. Mikä mahdollisuus se enää on, jos suhdetta pitää jatkaa omatunto "likaisena"? Anteeksianto on yksi arvokkaimmista teoista, mitä ihminen voi toiselle tehdä, mutta vain, jos se on aitoa eikä pelkkää sananhelinää.
Ja sehän on niin, että vain puhtaalta pöydältä voi aloittaa alusta. Hitaasti, mutta varmasti.