Kotimaassamme Suomessa asuu nykypäivänä vain lauhkeita lampaita. Vaikka kuinka agressiivinen työntekijä irtisanotaan, niin hän ei laita yhtään vastaan tosipaikan tullen. Miksei agressiivinen Suomalainen mies ota kättä pitempää ja rankaise työnantajaansa irtisanomisesta. Tapahtuukohan tälläistä Suomessamme? Millon lampaat lopettavat lauhkeutensa ja ryhtyvät omalla verellänsä taistelemaan kapitalistin rattaita vastaan?
pohdintaa osa 1
zake
12610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Emme ole enää luolamiehiä, väkivalta ei toimi. Laki määrää puitteet asioiden hoitamiselle.
Ethän lähetä jatko-osia pohdinnoistasi, vaikka tuo osa 1 viittaakin siihen.
Rakas ystävä,
Ymmärsit oikein. Nykypäivän kotimaisella kapitalistilla on onni puolellaan, kun asumme näinkin sivistyneessä maassa. Näkisin kuitenkin että loukattu työntekijä voisi sopivassa ympäristössä laantua takaisin luolamiehen tasolla (kapitalistien vastustuksesta huolimatta) ja toteuttaa primitiivisiä rituaaleja suuren loukkauksen kohdistettua ivalliset nuolensa juuri häneen.
että sinä olisit palkannut lastenhoitajan ja tilanne muuttuu eli lapset kasvavat, eikä sinulla ole tarvetta enää hoitajalle. Muuttaisiko lastenhoitajan harjoittama väkivalta tilannetta miksikään ja olisiko se oikeutettua?
Tai olisit mustavalko-tv:n valmistaja, pitäisitkö vielä saman määrän työntekijöitä kuin 40 vuotta sitten, koska he olisivat hyvinkin tunnollisia ja ahkeria? Katsos markkinat muuttuvat ja työsi voi olla tarpeetonta tai liian kallista TA:lle.
Ei siinä rähinä auta.
Monimutkaistetaan tilannetta hieman,
Työnantaja on palkannut työntekijän ja kymmenen vuoden kuluttua palkkaa toisen työntekijän. Vuoden kuluttua siitä hän irtisanoo 11 vuotta palvelleen työntekijän. Jos tämä 11 vuotta palvellut työntekijä ei näe mitään muuta syytä irtisanomiseensa kuin ikä, niin luolaihmisen elkeet voisi kuvitella kohoavan pintaan.
se uudempi kaveri on parempi.
Jos sinä viet autoasi huoltoon ja korjaukseen samaan paikkaan 10 vuotta ja kerran kokeilet toista huoltoa, jonka huomaat paremmaksi ja edullisemmaksi, niin mitä teet, pitäydyt vanhassa vai vaihdat korjaamoa?
Ei asioita tarvitse monimutkaistaa, yksinkertaiset säännöt määräävät toimintatapamme.
"Miksei agressiivinen Suomalainen mies ota kättä pitempää ja rankaise työnantajaansa irtisanomisesta."
Tässähän työpanoksen ostaja ei halua ostaa enää lisää kyseisen henkilön työpanosta. Ja ilmoittaa (irtisanomisella) siitä, että on saanut ostettua jo tarpeeksi hänen tuotostaan.
Eli toisinpäin, sinä olet ostanut jo käytetyn auton kauppiaalta ja hän pettyy siitä kun et osta toista autoa vielä ensimmäisen lisäksi.
Pitäisikö autokauppiaan rankaista sinua (olet hetkellisesti hänen työnantajansa) kun et osta lisää autoja.
Ja kävisitkö vaihtamassa myöhemmin tälläiseltä kauppiaalta autosi toiseen, jos ensimmäsen auton oston yhteydessä olisit saanut kuonoosi kun ostit vain yhden auton.
Kyllä työnantajalla pitää olla oikeus pitää niin paljon työntekijöitä kun yrityksen tarve on.
Jos olet eri mieltä niin eikun palkkaamaan kotiin vaikka variksen peläteiksi työttömiä, vaikka turvallisuusalan sopimuksella.
Autokauppiaana en todellakaan odota, että sama asiakas ostaa minulta uuden auton.
Työntekijänä odotan, että minä teen lähtöpäätöksen, ei työnantaja.
Ongelma onkin juuri siinä, että ihmisiä pidetään milloin minkäkinlaisina helevatan Ladoina, joista voi valittaa jos ne eivät toimi niinkuin tarkoitettu on.
Ihmisten tarkoitus tuntuu nykypäivänä olla tuottaa voittoa työnantajille/osakkeenomstajille.
Mistähän tällainen kieroutunut ajatuskulku oikein on peräisin? Ihmiset kun tekevät työtä etupäässä saadakseen siitä elintasoa ja elämän edellytyksiä.
Entä kannattaako nykyinen riekkuminen voittojen kasvattamiseksi, marionettina hyppiminen, pompottelu? Tuoko se sitä elintasoa:
http://www.ihmisarvo.org/fundeeraaja/talouskasvu.htm
Vai olisiko jo aika alkaa harkita sitä, että ihmiset tehdä juuri sen verran duunia, että inhimillinen elämä on mahdollista?
autokauppiaan kanssa, että ostan häneltä useampia autoja, mutta sitten ostankin vai yhden, niin tottakai hänellä on oikeus olla pettynyt rikottuani sopimuksen. Ja hänellä pitäisi olla oikeus hyvitykseen, mikäli on jo hankkinut tilaamani autot.
autoja tuollaisia määriä? Mitä jos löydät parempia ja halvempia autoja muualta?
Taitavat odottaa vieläkin, raitiovaunujen paikannäyttäjät että pääsevät tekemään lähtöpäätöksen eikä työntantajat.
Olisi hyvä ymmärtää nykymailma ja markkinatalous, ei ole enää niitä hevosenlängen tekijän paikkoja samalla tavalla kun tuli ne traktorit.
Eli työpaikkoja menee ja tulee, mutta jos ne jollain lailla määrättäisiin ettei työntantaja saisi irtisanoa, niin silloin olisi edelleen niitä hevosenlängen tekijöitä, mutta kuka maksaisi niiden palkat.
Niin se on työnantajallakkin, toistaiseksi oleva työsopimus ei tarkoita että loppuiäksi.
Niin se pitää mennäkkin, kun ei ole tarvetta niin irtisanomisprosessi sopimusten mukaan ilman, että kukaan tulee lyömään kuonoon!