Viimeistään viime suhteessa tajusin että en ole mikään kovinkaan hyvä tunteiden näyttäjä ja toisen huomioon ottaja. Olen ehkä joiden mielestä.. epäempaattinen? En tiedä mutta nyt kyllä harmittaa. Menetin naisen johon oikeasti olin rakastumassa ja kenen kanssa halusin jo alkaa miettimään asioita pidemmälle, mutta hän vetäytyi pois ja sanoi ettei tuntenut että rakastin häntä. Ehkei hän juuri rakastanut minua? Koska minä tunsin häntä kohtaan. Opin sen että suhteessa pitää panostaa siihen hommaan TÄYSILLÄ KOKO AJAN siis se 110% koko ajan jatkuvalla syötöllä jos siitä haluaa toimivan. Itse vedin kait vasemmalla kädellä koko homman kun ei kerran fiboja välittynyt. Olen muutenkin yksinäinen ja syrjäisyyteen helposti vetäytyvä persoona, ollut sitä koko elämäni. Kammottava tunne vaan nyt kun suhde loppui noin kk sitten niin olla taas todella yksin. Jotenkin semmonen fiilis että heitti elämänsä parhaan mahdollisuuden jorpakkoon omalla välinpitämättömyydellään. Vai olinko sittenkään liian etäinen? Kenties yritinkin, uhrasin kuitenkin vapaa-aikaa ja menojani jatkuvasti nähdäkseni häntä, ja yritin keksiä koko ajan tekemistä ja menoja meille. Kenties hän olikin liian vaativa tai edes tiennyt mitä halusi loppupeleissä. Nyt kyllä vaan harmittaa oli miten oli. Elämä jatkuu.. vai jatkuuko?
Kyllä osaa harmittaa
Päivä kerrallaan
51078
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä menetät?? Näytä se vielä hänelle! ota toiseen rohkeasti yhteyttä ja kerro tunteesi hänelle! Monet eroovat ja kumpiki silti välitää monesti vielä toisistaan. Mutta toinen ei sitä tiedä. Niele ylpeys ja kerro se hänelle jos todella siis todella se on rakastamasi nainen. Ehkä kaikki voi vielä muuttua.. Ehkä hänkin rakastaa sinua. Mitä menetät? *Enkeleitä sinulle*
-nainen-
joka ei välitä sinusta???????????
Ni et tee sillä mitään.. Mut jos tunteita vielä on niin sit... Ootko edes yrittäny ottaa yhteyttä häneen?
sillä oli toinen koko ajan
Luin rivien välistä...että UHRASIT aikaasi.Jos toisesta välittää,OIKEASTI,ei mielestäni vapaa-ajan uhraaminen ole paha..vaan ihanaa,kun saa jakaa aikansa rakkaan ihmisen kanssa!Ehkä tosiaan kannattaa miettiä,miksi kävi,niin kuin kävi!