Eli, tutustut mieheen joka on melko tavanomainen. Huomaat että hänellä on paljon "henkistä elämää" pääkopassaan, omaa vahvoja ja erikoisia mielipiteitä jotka pystyy perustelemaan vaikka ehkä oletkin eri mieltä hänen kanssaan. Keskustelee. Ulkoisesti siisti, käy töissä ja on sinut tekemisiensä kanssa, stressitön, vaikuttaa ihan hyvältä tapaukselta joskin "omituiselta" joissain jutuissa. Persoonalliselta. Syvälliseltä.
Jos tässä vaiheessa olet saanut vahvan kuvan että mies on mieluinen ja hänellä on hyvät elämän perusarvot... kenties varsin liberaalit mutta kuitenkin...
Jonain päivänä hän kertoo suuren salaisuutensa omatoimisesti sinulle: hän käyttää satunnaisesti erilaisia laittomia tai eksoottisia päihteitä sekä käyttää lääkkeitä väärin viihdekäyttönä. Valmistaa itse, tilaa netistä, keräilee vaikka kärpässieniä ja trippailee niillä. Selittää että se on hänen harrastuksnsa ja hän on hyvin perillä siitä millaisia riskejä asiaan liittyy. Käyttökertoja olisi max. 10 kertaa vuodessa. Ei käytä alkoholia tai muutakaan päihdettä jokapäiväisesti. Ei harrasta tietenkään asiaa julkisesti vaan omissa oloissaan, ei halua esiintyä päihtyneenä edessäsi (mikään ei vie varmemmin fiiliksiä kuin pelokas seuralainen jonka toisessa kädessä on puukko "just in case" ja toisessa kännykkä jossa valmiiksi 112).
Onko tämä täydellinen stoppi vai riittääkö ymmärrys, onko aiheesta keskusteleminen mahdollista?
Jos tässä vaiheessa olet saanut vahvan kuvan että mies on mieluinen ja hänellä on hyvät elämän perusarvot... kenties varsin liberaalit mutta kuitenkin...
Jonain päivänä hän kertoo suuren salaisuutensa omatoimisesti sinulle: hän käyttää satunnaisesti erilaisia laittomia tai eksoottisia päihteitä sekä käyttää lääkkeitä väärin viihdekäyttönä. Valmistaa itse, tilaa netistä, keräilee vaikka kärpässieniä ja trippailee niillä. Selittää että se on hänen harrastuksnsa ja hän on hyvin perillä siitä millaisia riskejä asiaan liittyy. Käyttökertoja olisi max. 10 kertaa vuodessa. Ei käytä alkoholia tai muutakaan päihdettä jokapäiväisesti. Ei harrasta tietenkään asiaa julkisesti vaan omissa oloissaan, ei halua esiintyä päihtyneenä edessäsi (mikään ei vie varmemmin fiiliksiä kuin pelokas seuralainen jonka toisessa kädessä on puukko "just in case" ja toisessa kännykkä jossa valmiiksi 112).
Onko tämä täydellinen stoppi vai riittääkö ymmärrys, onko aiheesta keskusteleminen mahdollista?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kuvittelin tilanteen kohdalleni ja täytyy sanoa ratkaisun olevan varmaan aika vaikean.
Sitä olisi rakastunut mieheen täysin sielun voimin, mutta myöhemmin tuleva tieto miehen käyttämistä aineista varmaan tekisi lopun suhteesta. En voisi ajatella yhteiselämää kirjoittamasi miehen kanssa.
Muutamat kerrat alkoa on pienempi pahe kuin mainitsemat voimakkaammat aineet.
Yrittäisin saada hänet lopettamaan aineiden käytön kertomalla monista vaaroista mitä aineiden käyttöön sisältyy.Ohjaisin miehelle ammattiapuakin.
Yrittäisin kaikkeni, mutta jos mies ei pysty lopettamaan, niin siinä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä kuolettamaan omat tunteensa mieheen. Helppoa se ei olisi, mutta pidemmän päälle varmaan onnistuisi.
Jäin miettimään rakkauden voimaa. Kuinka voimakas se voi olla tässä tilanteessa!
Rakkaus on sokea, mutta onko se näinkin kovassa tapauksessa?
Samalla kun vastaatte, kannattaa miettiä sitä, kuinka paljon vaaditte mieheltä sallivuutta ja sormien läpi katsomista koskien omia paheitanne. Sehän esimerkiksi on tullut useammassakin keskustelussa ilmi, että miehellä ei saisi olla mitään mielipidettä naisen juoma- tai seksitottumuksista.
Minä kyllä ymmärrän tuollaisen käytöksen. Ongelmahan on siinä, että se pysyy/pysyykö tosiaan noin vähässä määrässä vuositasolla. Tiedän sellaisia ihmisiä jotka tähän pystyy ja taitaapa tuore ihastukseni/kumppani olla samoilla linjoilla. Itse en käytä ollenkaan edes tarjottaessa, mutta juon kylläkin alkoholia melko usein...
joten tasoissa kai ollaan? Mikäs minä olen siihen siis puuttumaan, niin kauan kun se ei muuta ihmistä ja pysyy tosiaan viihdekäyttönä SILLOINTÄLLÖIN.
Jokainen tehkööt omalle keholleen mitä haluaa, mutta kyllä jäis suhteilut siihen, vaikka olisikin muuten noin mahtava. En tiedä miksi, mutta minulle tulee tuollaisesta ihme sienienkeräilystä ja huumeilusta mieleen bulimia. Jotenkin yhtä sairasta ja surullista nähtävää.
Kiitos vastauksista, summaan olennaiset
"Ammattiapua ja tietoa vaaroista" tarjoili joku.
Hetkinen, mihin tarvin tietoa jos olen täsmälleen tietoinen tekemieni asioiden riskeistä - kuka voi valistaa minua enemmän? Apua? Mihin? Riippuvuuteen jota ei ole olemassa? Tahtooni kokea erilaisia (joskin ehkä äärimmäisiä) mielentilojsa sillointällöin? Kyllä olisi "ammattiavulla" kova työ yrittää löytää järkevää perustetta miksi satunnainen tajustelu on väärin :)
toinen sanoi:
"Hänen tulisi sietää alkoholinkäyttöäni"
Miksi? En siedä riippuvuuksia ja oma käyttöni on pois kaikista riippuvuusriskeistä koska se on niin satunnaista. En haluaisi pilata elämääni edes sellaisen kanssa joka esim. käyttää alkoholia edes viikoittain. Jos hänen käyttönsä on samantyylistä kuin minun niin ei mitään ongelmaa; kohtuukäyttö tietenkin ok. Sitähän minäkin pyrin tekemään. Tosin en alkoholilla koska ko. päihteen vaikutuksista en pidä alkuunkaan.
Mutta kiitos vastauksista. Tuon perusteella en kerro kumppanilleni asiasta missään tapauksessa. Riski ristiinnaulitsemista on liian suuri.
Mies saa nussia niin monta naista kun kykenee, sittää niin monta aviotonta lasta kuin ehtii, olla persaukinen pummi, väkivaltainen kusipää ja holisti, mutta auta armias, jos mies sattuu koskemaan "huumeisiin".
Valehtelu ja asioiden salaaminen on vielä varmempi stoppi.
Vain jos jää kiinni.
Kuten tämänkin viestiketjun vastauksista kävi ilmo on valehtelu ja salaaminen seurausta siitä ettei rehellisyys ja keskustelu asiasta ole mikään optio. En aio antaa suhteeseeni sellaista "myrkkyä" joka sen tappaa varmasti; silloinhan en kunnioittaisi suhdettani! (Jos tunnen kumppanini suhtautumisen asiaan mutta haluan olla hänen kanssaan) Mielummin otan vaihtoehdon jossa on pieni kiinnijäämisen riski mutta suurella todennäköisyydellä toinen ei huomaa mitään erikoista eivätkä tekemiset vaikuta juurikaan normaaliin elämänrytmiin tai kanssakäymiseen.
Eli homma jatkuu kuten tähänkin saakka: Silloin tällöin pistäydyn mökillä "kalastusreissulla", jopa varaan mäyräkoirallisen kaljaa mukaan ihan niinkuin lavasteeksi jos joku sattuu tulemaan paikalle... Enempää ei tarvi toisen tietää jos hän ei tietoa pysty sulattamaan.
Joskus toivottavasti muistat, että joku sanoi sinulle, että kaikki asiat tulevat joskus ilmi.
Se joku olen minä.
Toinen kysymykseni on: onko se sen arvoista? Salailu on henkisesti todella rassaavaa ja asioilla on taipumus paisua. Helpompi olisi etsiä kumppani, joka on asian kanssa ok. Mutta sitähän ei voi tietää ennen kuin kertoo... vai mitä?
Härkää sarvista.
Ja on kokemusta vastaavasta.
Keskustelu on toki mahdollista, mutta elämäni jakaminen tuollaista harrastavan kanssa ei.
Kahdessa ensimmäisessä kappaleessa kuvasit minut lähes täydellisesti. Olen vaativassa asiantuntija työssä, pukeudun konservatiivisesti, olen huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi ja varakkaampi ja poltan hamppua. Kukaan ei voisi arvata sitä, enkä kerro siitä kenellekään. Poltan noin 30 kertaa vuodessa.
Olen miettinyt samaa asiaa, eli kertoako vai eikö? Ja jos kertoo (jossain vaiheessa on kai pakko), niin milloin on hyvä hetki. Vastauksista päätellen ei ainakaan suhteen alussa, sillä silloin nainen ei ole niin kiintynyt, että suhde voisi kestää tällaisen pommin: Seurustelen huumemiehen kanssa! Toisaalta mitä myöhemmäksi paljastusta lykkää, sitä vaikeampaa sen kertominen on.
Olen tullut todellakin siihen tulokseen että naiselle EI kannata kertoa, ei missään nimessä.
Asianhan pystyy käytännössä salaamaan rajattomasti koska vaikka olisi vaikutuksen alaisena niin ei tavis sitä huomaa, toki ongelmakäytön mutta ei satunnaista/kohtuukäyttöä.
Toisin sanoen, ainakin itse tästä päivästä lähtien asennoidun niin että asia on minun ja vain minun, en esittele naisystävälleni missä asennoissa edellisiä naisia olen lykkinyt, miksi siis tätäkään asiaa toisin julki jos tiedän että reaktio on äärimmäisen varmasti tarpeettoman negatiivinen. Tällöinhän suojelee suhdettaan siltä kohtuuttomuudelta ja mielivallalta mitä toinen tekee tiedolla johon hän ei osaa suhtautua. Samalla suojelee omaa vapauttaan toteuttaa itseään ja elämäänsä haluamallaan toisia vahingoittamattomalla tavalla.
Ironistahan on että naisista suurin osa hyväksyy sen alkoholin joka kuitenkin loppukädessä on vastuussa 70% suomalaisesta väkivallasta. Ilmeisesti sosiaalinen stigma painaa enemmän kuin oma turvallisuus.
Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Vanha totuus pätee yhä.
En haluaisi moralisoida onko oikein vai väärin "mutustella" esim. sieniä, onpa joku joskus sen vaikutuksena yhden upean eepoksenkin kirjoittanut! :)
Minä vastaisin lähinnä siihen että pitäisikö näistä asioista keskustella kun suhde on aluillaan, minä olen avoimuuden kannalla. Kaikki mikä purkautuu "kaapista" myöhemmin on vaikeampi nieleskellä. Shokki on aina shokki ja silloin ei pysty ajattelemaan järjellisesti, joten avoimuutta, kiitos!
Minkä kirjan? Yhden vain?
Noita olla useampikin! :)
Kysymykseesi, minkä kirjan, niin vastaan...Hah, minäkö kertoisin, eheiii...! ;)
Minuakin rupesi kiinnostamaan, mikä kirja on kyseessä.
Waltari kirjoitti Sinuhen sienipäissään.
Eikös se kirjoittanut sen yhden kesän aikana? Koko kesänkö se heilui sienipäissään? Siis pari-kolme kuukautta putkeen?
Sienipäissään kirjoittaminen voi olla vähän hankalaa, mutta inspiraatiota tarinoihinsa Waltari keräsi syömällä sieniä. On ne tatit sen verran tymäkkää tavaraa, että jo yksi trippi antaa ainakin muutaman luvun verran inspistä.
Sieniä ja muita hallusinogeenejä käyttivät Waltarin lisäksi myös muut Tulenkantajat, mm. Olavi Paavolainen, Katri Vala ja Uuno Kailas.
Sitä minäkin vähän tuumasin, ettei monisatasivuista opusta kesän aikana sienipäissään pysty kirjoittamaan- tai pystyy toki mutta, että Waltari olisi siihen kyennyt.
Onhan noi taiteilijat alasta riippumatta hakenut inspiraatiota vähän sun mistä. Eri asia sitten, miten se on tuotantoon vaikuttanut.
Lewis Carrollin sanotaan käyttäneen magic mushroomeja eli taikasieniä inspiraation hakemiseen. Carroll kirjoitti kirjan 'Liisa Ihmemaassa'.
Sanotaanhan sitä mitä tahansa. Paulkin on kuollut jo 1969. Wikipediasta poimittua:
" Kyseinen Liisa (Alice Liddell) on yksi Charlesin hyvän ystävän kolmesta tyttärestä, joille tarina alun perin souturetkellä Thamesjoella kerrottiin. Vasta Alicen pyyntöjen jälkeen Charles suostui kirjoittamaan tarinan muistiin ja luovuttamaan sen kustantajalle. Ennen kirjan julkaisua Charlesin ja Liddellien välit kuitenkin katkesivat Charlesin ilmeisesti ehdotettua 11-vuotiaan Alicen vanhemmille avioliittoa, kunhan Alice vähän kasvaisi. Charles oli tuolloin 31-vuotias. Lisäksi Dodgson valokuvasi tyttöjä alastomina, mutta äidit olivat kuvattaessa paikalla, ja kuvat heijastavat aikansa taiteellisia käsityksiä."
Vaikuttaa, että inspiraationa on toiminut ihan luonnon omat hallusinogeenit...Mahdollista toki, mutta kun ottaa huomioon, että Liisa ihmemaassa oli hippien "pyhä opus", niin kaikenmaailman huumehörhöt veti tietenkin johtopäätelmän, että kirjoittajan on ollut _pakko_ vetää kamaa inspikseen. Natsaa vaan kohilleen tiäksä. Mutta tällöinhän Jumalainen näytelmä, Hamlet (en kyllä epäilisi yhtään) ja Don Quijote jne jne olisi pitänyt kirjoittaa myös sienipäissä?
Sinänsä masentavaa, jos ihmisen mielikuvitus ei luonnollisesti toimi siinä mitoissa, että sen avulla saisi jotain Suurta aikaan.
Lewis Carrollilla oli iso kirjasto kirjoja entheogeeneistä, siis mieleen vaikuttavista kasveista ja yrteistä. Että vähintäänkin mies oli hyvin kiinnostunut aihealueesta...
Kinaatte!
"Sieni" päissään on kirjoitettu kautta aikain, jo psykoanalyytikot sitä harrastivat, (tietysti) "tutkimus" mielessä ja syntyihän suuria teorioita "sienien" ansiosta tai ehkä kuitenkin kirjailijan nerouden tai hulluuden johdosta, tiedä sitä sitten mikä on totuus! :)
Mikäs sen mukavampaa kuin kauniina sunnuntaipäivänä istuksia järvellä soutelemassa sienipäissään ja lässyttää pehmoisia kiitolliselle kuulijakunnalle. Tuskinpa aikuiset ihmiset äijän trippailua olisi kauaakaan katselleet.
Toisaalta, kirjailijan on hyvä tietää asioita todellisuudesta, myös tajunnan muuttamisen keinoista, vaikka ei välttämättä Aldous Huxleyn tasolla.
mitään kinaa. Mielenkiintoista vain tuo, miten mahdolliset nautintoaineet ovat saattaneet ehkä vaikuttaa taiteilijoiden tuotantoon. Musiikista kenelläkään ei ole epäilystä, mutta noiden vanhojen patujen toilailuja on mielenkiintoista pohdiskella.
http://www.rosenoire.org/archives/Huxley,_Aldous_-_The_Doors_of_Perception.pdf
luin jostain että Korkea veisu kirjoitettiin myös kärpässienihumalassa.
Jostain luin, että koko kristinusko olisi allegoria kaman vetämiselle ja Jeesus oli Amanita muscaria-sieni.
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Marco_Allegro
http://www.imprint.co.uk/pdf/Roberts.pdf
Taidanpa jättää kaikki ihmisuhteet taakseni ja keskittyä erakoitumiseen.
Tuo päihteiden (alkoholin ja laittomien aineiden) kanssa puljaaminen on sellainen asia, jota en voi ymmärtää enkä edes yritä ymmärtää sitä.
Asiantuntijan antama neuvo asiasta on, että päihteidenkäyttäjiä ei pidä sääliä tai ymmärtää.
Ja se on hyvä neuvo.
On tyhmää niputtaa kaikki päihteet yhteen koska niiden vaikutus ja käyttötarkoitus on niin erilainen. Mielestäni on ihan eri juttu vetää kännit joka viikonloppu tai syödä sieniä tai muita psykedeelejä pari kertaa vuodessa. Jo sana "päihde" viittaa siihen, että sen käyttäjä haluaisi vain turruttaa mielensä, paeta todellisuutta ja itseään tai ihan vaan saada syyn sekoilemiseen. Näinhän asia viinan kanssa läträtessä usein onkin. Monet psykedeelien käyttäjät yrittävät kuitenkin tutustua itseensä ja maailmaan. He eivät tavoittele päihtymystä ja sekavuutta, vaan päinvastoin selkeämpää näkemystä.
Raakkasit rankasti 90% suomalaisista pois kuviosta. Kova on filtteri ;-)
Tekosyitä. Suurin osa niistä,jotka perustelevat käyttöään noilla syillä, ei oikeasti kykene selkeyttämään näkemystään aineilla (tai ilman). Suurin osa kääntyy sisäänpäin ja persoonallisuuden kehitys taantuu. Itseen tutustuminenkin on harhaa, kun sekä havainnoitava osa, että havainnoiva osa toimivat väärin.
Terveysvaikutukset ovat sitten vielä erikseen riesana. Noilla sienillä on erityisesti vaikutusta terveyteen.
Turhaa, niin turhaa.
Kuitenkin on hyvin mahdollista että löytäisit miehen joka ei harrasta tuollaisia hämärähommia. En kyllä kannattaisi suhteen jatkamista, mistä tiedät vaikka hänellä olisi enemmän salaisuuksia... ..toisaalta salaisuuksia voi olla kenellä vain.
Vielä voit heivata miehen, mutta voitko puolen vuoden päästä?
ihan rauhassa ja jätä se mies! Syöttää jonain päivänä sitä kärpässienisoppaansa sulle viä, kun sekottaa päänsä oikein kunnolla.
trippaillaan sienillä...juu ei kiitos. Kaikkiko tässä maailmassa pitäisi hyväksyä? Itse poltan tupakkaa ja juon alkoholia, mutta sieniä ja yrttejä käytän vain ruuanlaitossa. Tsiisus...
Entisenä päihdetyöntekijänä voin kertoa että 99% ihmisistä valehtelee reilusti alakanttiin päihteidenkäyttönsä, erityisesti jos mukana on laittomia päihteitä. Joten suhtautuisin erittäin skeptisesti sanontaan "satunnainen viihdekäyttö", todellisuus useimmiten on aivan jotain muuta.
Keskusteleminen tietysti on mahdollista, kyse on siitä mitä mieltä ITSE olet laittomista päihteistä ja pystytkö hyväksymään että kumppanisi käyttää niitä. Muiden mielipiteellä täällä ei pitäisi olla mitään merkitystä... Itse seurustelin vähän aikaa miehen kanssa joka silloin tällöin pössytteli eikä asia mietinnän jälkeen enää häirinnyt itseäni, kun hän ei koskaan ollut pöllyssä mun läsnäollessa. Suhteen päättyminen ei liittynyt mitenkään tähän asiaan.
Eli ei ole olemassa ihmisiä jotka käyvät ainoastaan kesäaikaan muutamalla tuopilla terassilla ja talvisin juovat muutaman pullon viiniä?
Hassua on että täällä missä voin olla rehellinen käyttömääräni suhteen minua yhä epäillään liikakäyttäjäksi. Sinä olet varmasti tavannut työssäsi monta väärin/liikakäyttäjää mutta olet tavannut heidät ennenkaikkea siksi että he todellakin ovat sellaisia.
Minua et tule ikinä tapaamaan, etkä muita kaltaisiani. Miten siis voit muodostaa meistä kohtuukäyttäjistä mielikuvan sen perusteella että tapaat ammattisi vuoksi vain ongelma/liikakäyttäjiä? Sinähän olet ammattisi takia ripustanut putkinäön päälle!
Tällä hetkellä tilanne on sellainen etten ole viimeiseen 4 kuukauteen käyttänyt yhtään mitään päihdettä. Toisin sanoen, olen ollut raittiimpi kuin enemmistö suomalaisista :). Kaapissa on kuivumassa ja dekarboksyloitumassa (ts. muuttumassa huomattavasti vähempihaittaiseksi) yksi annoksen verran kärpässienirouhetta jotka nautitaan aikaisintaan ensi vuoden keväällä.
Missä tässä kohtaa on ongelmakäytöstä kyse? Siinä että sienivihossa on kärpässienen kohdalla kaksi tai kolme ristinmerkkiä?
Muuten kaipaisin tietopankkejasi; (ex)Päihdeammattilaisena voisit myös kertoa minulle mitkä ovat DXM:n ja kärpässienien yhdistelmän riskit; olen koittanut ottaa selvää onko ko. yhdistelmä turvallinen vai ei. Voisit väläyttää tietämystäsi. Ymmärtääkseni kombo on turvallinen mutten ole täysin varma; Kärpässieni on GABA-aktiivi; DXM puolestaan on MAOI-estävien ja SSRI:n kanssa huono juttu mutta kärpässienen kemikaalit eivät tarkistuksieni mukaan ole kumpaakaan. Kuitenkin; kuinkas Sigma-/PCP-reseptorit ja GABA suhtautuu toisiinsa; tämän kytköksen riskeistä en ole löytänyt halaistua sanaa joten toistaiseksi em. päihdykkeiden yhdistelmän kokeileminen on jäissä. Ehkä kuitenkin jonain päivänä ryhdyn riskillä koekaniiniksi; nyt sinulla on tilaisuus neuvoa toisin faktoihin perustuen?
Pyydän selkeää vastausta niistä aivokemiallisista syistä joiden vuoksi em. yhdistelmä on ehdottomasti ei - jos oma tietämyksesi ei riitä niin varmaankin tunnet jonkun tahon joka osaa kertoa asiasta kovaa faktaa. Asia ei kosketa ainoastaan minua, ilmeisesti vastaavaa kombinaatiota harkitsee useampikin ihminen sikäli kuin asiasta harrastajien kanssa on netissä keskusteltu; ts. tieto voi pelastaa jonkun teinin hengen.
Ärsyttävää teissä "päihdeneuvojissa" on se oletus että käyttäjä ei tiedä mitä on tekemässä ja on liikkeellä "no vedetään nyt mitä tahansa kuinka tahansa" asenteella. Omalla kohdallanihan asia ei suinkaan ole näin vaan hinta kokeiluista ja niiden mahdollisista seurauksista on tarkoin punnittu ja riskit minimoitu. Vastuuttomuutta voi etsiä sieltä missä pää vedetään täyteteen viikonloppuisin; hermosolujen viejähaarakkeiden tuhoutuminen ei ole hyvä asia koska se tuhoaa ajattelukykyä...
"Mies saa nussia niin monta naista kun kykenee, sittää niin monta aviotonta lasta kuin ehtii, olla persaukinen pummi, väkivaltainen kusipää ja holisti, mutta auta armias, jos mies sattuu koskemaan "huumeisiin"."
Tämä on porvarillinen palsta, ei voi mitään:)
"Ärsyttävää teissä "päihdeneuvojissa" on se oletus että käyttäjä ei tiedä mitä on tekemässä ja on liikkeellä "no vedetään nyt mitä tahansa kuinka tahansa" asenteella."
Ei niinkään tuo, vaan se perinteinen porttiteoria-ajattelu: jos käyttää "huumeita", on ennenpitkää heroiinikoukussa. Ei sillä, etteikö se houkuttelisi, mutta se, että ihmiset eivät ymmärrä, että on olemassa myös erilaisten "huumeiden" käyttäjien joukko, joka ei välttämättä kaipaa mitään muuta kuin irtiottoa pari-kolme kertaa vuodessa- tai pari kertaa kuukaudessa, jos kannabiksesta puhutaan. Heroiiini tai amfetamiini eivät kuulu tähän keskusteluun.
"Ei sillä, etteikö se houkuttelisi, mutta se, että ihmiset eivät ymmärrä, että on olemassa myös erilaisten "huumeiden" käyttäjien joukko, joka ei välttämättä kaipaa mitään muuta kuin irtiottoa pari-kolme kertaa vuodessa- tai pari kertaa kuukaudessa, jos kannabiksesta puhutaan. Heroiiini tai amfetamiini eivät kuulu tähän keskusteluun."
Näin. Itse en ajattele että mikään aine sinänsä olisi paha (poislukien ne jotka ovat fyysisesti tuhoisia) - vain riskipitoiset käyttötavat, perimmäinen välinpitämättömyys - on tuhoavaa
Olen kokeillut sekä heroiinia että amfetamiinia, tietäen juurikin että riippuvuus on paska juttu ja äärimmäisen ei-toivottava ja juuri siksi nuo jäävätkin kokeiluksi. Heroiinista pidin, voisin käyttää sitä muutaman kerran vuodessa jos löytyisi sitä poltettavaa versiota. Enempää en tahtoisi, aineesta liikaa pitäminen on silmissäni heikkoutta. Piikkihuumeet ovat heti pois kyseestä; olenhan yhä kaikkien kokeilujeni jälkeen virallisesti ja rehellisesti edelleen verenluovutuskelpoinen ja sellaisena tarkoitus pysyäkin... :)
Maamme päihdenäkemykset on äärimmäisen ainekeskeisiä ja sellaisella sairaalla akselilla kuin "alkoholi hyvä ja täysin ok, huumeet paha ja rappion merkki, lääkkeitä käyttää ne jotka käyttää ja se ei kuulu kenellekkään kuinka käyttää". Paljon järkevämpää olisi olla käyttötapakeskeinen; pois liikakäytöstä, riippuvuutta edistävistä mekanismeistä, päätäyteen-jokaviikonloppu-mentaliteetista (joka on koristeltua päänsekoituskulttuuria). Tilalle vastuullinen tiedostavuus siitä mitä itselleen tekee ja vahingollisten asioiden välttämispyrkimys sekä henkilökohtaisesti että yhteisöllisesti. Jep. Utopiaksi menee, tämähän vaatisi AJATUSTYÖTÄ.
Synkältä näyttää. Siispä palaan tekemään itsestäni huonoa huonoa esimerkkiä ja katsotaan 10 vuoden päästä uudelleen. Siihen mennessä olen saanut kemikaali-cv:heni hyvällä tuurilla viitisen uutta ainetta ja tämän viestiketjun lukijoista 20 sairastunut päihdesairauksiin käyttämättä ainuttakaan laitonta ainetta; itse en jälkimmäiseen ryhmään ajatellut kuulua. Tarkoitin siis sairastumista; en laittomien aineiden välttelyä.
Pohjimmiltaann tuossa "huumausaineiden" kiellossa on kyse tietämättömyydessä. Sanotaan se heti alkuun, että kaltaisesi vastuuntuntoinen käyttäjä on harvinainenn poikkeus: siinä mielessä erittäin jyrkkä vastanotto on hyvinkin ymmärrettävää ja toivottavaakin.
Eli lähtökohtaisesti puhuttuassa "huumausaineiden" käytöstä, sinä edustat sitä häviävän pientä vähimmistöä, joka kärsii siitä enemmistön aiheuttamasta negaatiosta. Miten vain; siinä on hyöty- ja haittakohtansa, jotka aikuinen ihminen puntaroi etukäteen mahdollisimman tarkkaan. Kamaa vätämällä sitä nyt vain menettää mahiksensa tiettyyn osaan naisista- so what?
tuossa on niin kauhian ihmeellistä. tunnen paljon porukkaa(myös itse) jotka vetää viihdekäyttönä kaikennäköistä, mutta sitten kun kello töihin pamahtaa niin ollaan skarpisti. se on ihan miten sen homman pystyy hoitamaan. jos oma asenenne on huumevastainen, ni kannattaa tsekkaillailla toinen äijä. et sä sitä sälliä saa muutetuksi. ei se sinulle kuulu mitä kaveri tekee.