Oon nätti, fiksu ja kiva. Silti vaan mun miesjutut ei ikinä onnistu. Aina kun kiinnostun jostain, se on varattu tai sen kiinnostus lopahtaa just siinä vaiheessa kun mä alan elätellä toiveita, että tästähän vois tulla jotain. Enkä suinkaan rupea vihjailemaan perheestä ja lapsista tms. mikä karkottais miehen. Toinen vaihtoehto on, että mun kiinnostus lopahtaa.
Ja sitten nää seksihommat. Sehän on jo moneen kertaan tälläkin palstalla todettu, että jos miehelle antaa heti, niin siitä ei enää kuulu. Mutta kun ei kuulu, vaikka ei antaiskaan - ei vaikka mies olis vaikuttanu tosi kiinnostuneelta, pyytänyt numeroa yms.
Myönnetään, että mulla on rima melko korkeella, mutta uskoisin ettei kuitenkaan liian korkeella omaan ulkonäkööni ja luonteeseeni nähden. Ärsyttää, kun joku mussa kuitenkin ilmeisesti on vialla, mutta kun en millään keksi, mikä :-(.
Ja sitten nää seksihommat. Sehän on jo moneen kertaan tälläkin palstalla todettu, että jos miehelle antaa heti, niin siitä ei enää kuulu. Mutta kun ei kuulu, vaikka ei antaiskaan - ei vaikka mies olis vaikuttanu tosi kiinnostuneelta, pyytänyt numeroa yms.
Myönnetään, että mulla on rima melko korkeella, mutta uskoisin ettei kuitenkaan liian korkeella omaan ulkonäkööni ja luonteeseeni nähden. Ärsyttää, kun joku mussa kuitenkin ilmeisesti on vialla, mutta kun en millään keksi, mikä :-(.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sulkee tietyn verran ihmisiä pois. En väitä että niitä pitäisi alkaa löysäämään, kunhan vaan tiedostat asian.
Fakta on että suurin osa sekä ulkoisesti että sisäisesti hyvistä ihmisistä on joko varattuja, tai sitten heillä ei ole mitään tarvetta tai halua sitoutua pelkästään yhteen ihmiseen.
Jos kerran kiinnostus lopahtaa herkästi puolin tai toisin niin sehän jo itsessään kertoo jotain.
Ehkä et ole niin kiinnnostava tai mielenkiintoinen kuin luulet?
Ehkä haussa on ollut vain se yksi asia, eikä mielenkiinto riitä tätä pidemmälle sai tai ei?
Ehkä he katsovat että heillä on mahdollisuus tähdätä vielä sinuakin korkeammalle? Tai ehkä asialla ei edes ole mitään tekemistä sinun kanssasi, ehkä syy on jossain muualla?
Olen sen vaikutelman saanut, että numeron pyytämisestä on muodostunut/muodostumassa helppo ja kohtelias(?) tapa lähteä eri teille. Se ei enää edes välttämättä tarkoita mitään, kunhan toimii jonkinlaisena lopetuksena keskustelulle. Vaihtoehtoisesti kysyjä voi oikeasti olla kiinnostunut ja aikoo ottaa yhteyttä.
Mistä näistä koskaan tietää.
"Myönnetään, että mulla on rima melko korkeella, mutta uskoisin ettei kuitenkaan liian korkeella omaan ulkonäkööni ja luonteeseeni nähden."
Perinteikkäästi luonne laskee, kun rima nousee. Oletko nyt ihan varma noista suhdanteistasi siis?
>uskoisin ettei kuitenkaan liian korkeella omaan
>ulkonäkööni ja luonteeseeni nähden
Niinpä, oma peilisikö on tuon kaiken sinulle kertonut vai jonkun muun peili?
Käy vaikka naapurilla tsekkaamassa ja mieti sitten asioita uudelleen.
Yrität liian hyvää omaan tasoosi nähden. Laske pikkuhiljaa "vaatimuksiasi" kunnes löydät oikean tasosi.
Ihan oikeasti naurattaa nämä vaatimustaso-keskustelut. Näitten on pakko olla jotain 1990-synyneitten juttuja.On joitain ihme vaatimuslistoja, ihan kuin piirteet ja ominaisuudet olisi jotain optioita joita pitää tai ei pidä olla. Ihme meininkiä, valitaan kumppania niinkuin on valittu barbia ja kenia kaupan leluhyllyltä. En mä haluu tollasta, mä haluun tollasen. Enää ei varmaankaan riitä alkuun se, että ihminen on mukava, sillä on kenties nätit silmät ja kiva ääni, vaatimuslistaan on sekä oikeus että velvollisuus. Olehan MINÄ kuitenkin näin korkealla itse laatimallani listalla.
Tunkekaa perseeseenne vaatimuslistanne, aukaiskaa silmänne, ja yrittäkää elää sen mukaan mitä eteenne annetaan. Ei ihmiset ole mitään aihioita, joihin voi ympätä ominaisuuksia kuin johonkin tietokoneeseen.
Laskea vaatimuksia: pikemminkin vaihtakaa omia asenteitanne, katsokaa mitä elämällä on annettavaa, ette kuitenkaan ole mitään prinsessoja ettekä prinssejä,paitsi ehkä omille vanhemmillenne (voi isi ja äiti parka), vaan tavallisia kuolevaisia, jotka käyvät paskalla ihan niinkuin toisetkin.
mutta ei sitä rimaa tosta vaan lasketa. Oliskin joku säätövipu, jota alaspäin kääntämällä voisi ihastua keneen vain.
Toki niin tekisin, jos pystyisin.
Eikä se mun rima nyt NIIN korkeella ole, vaan ihan perustasolla. Fiksu, kiva, naama suht kohillaan (mikä ei tarkota että pitäis olla lähelläkään mitään mr Finlandia).
Ihan hyvä mulla on yksinkin. Joskus vaan ihmetyttää, miten joillakin täysillä k-päilläkin - sekä naisilla että miehillä - voi olla pysyvä suhde, ja mulla ei. Mutta ehkä mä sitten tosiaan lukeudun tuohon joukkoon, kun ketään ei löydy.
Mulla on ihan kirjaimellisesti sama tilanne kuin sulla Giggi! En tajua voiko ihmisellä vain olla näin paha karma.....
valitttacasti rima näyttää olevan niin korkeella, ettei saa sanotuksi vaikka, että mites ois jos tulisin sun äijän käppänän kainaloon vähäx aikaa ihan pienex aikaa vaikka vain tuhisemaan (;=0)
Ei se oikein riitä, että on nätti, fiksu ja kiva. Ja vaikka antaisi heti. Sun pitäis pystyä erottautumaan muista tytöistä, jotta miehet kiinnostuisi susta.
Vaikeinta on ehkä saavuttaa miehen luottamus. Miehellä pitää olla varmuus siitä, ettei tytöstä aiheudu jatkossa ongelmia.
"Myönnetään, että mulla on rima melko korkeella, mutta uskoisin ettei kuitenkaan liian korkeella omaan ulkonäkööni ja luonteeseeni nähden. Ärsyttää, kun joku mussa kuitenkin ilmeisesti on vialla, mutta kun en millään keksi, mikä :-(."
Lue tämä pari kertaa itse läpi ja tiedät mikä on vialla!
Tapaat ja tutustut ihmisiin erilaisina ihmisinä ja kyllä sitten huomaat jos jonkun kanssa synkkaa enemmän ja se sitten johtaa siitä johonkin tai ei. Olet avoin ja hyväksyt ihmiset sellaisina kuin he ovat, niin kyllä se oma kultakin sieltä löytyy. Hiiteen kaikki ihmeen rimat! Ihan typerää ja teinimäistä ajattelua moinen... Otat sitten vastaan tulevista miehistä sen joka saa perhoset lentämään vatsassasi ja sinä hänen - ei siihen mitään rimoja tarvita! Se kun ei tarkoita, että jos ei ole rimaa tulisi silti ottaa ihan kuka vaan - tulee ottaa se johon ihastuu ihmisenä!
on hyvä, että ihmisenä pystyy edes tunnistamaan et jotain vialla. Mutta se ei jossain tapuksissa riitä. Mut sitä olen ajatellut itsekkin et kuiteski vaikka ihmiset puhuu jostain rimottelusta ni pohjimmiltaan ne koittaa sanoa et on hyvä olla kun tuntee itsensä tasoisia ihmisiä eli niin sanotut rimottelut on tosiaan väärä sana ilmaisemaan ihmisen tasoa, sehän ei ole sitä normaalia olemista se, eli joskus puhutaan et on "sinut ihmisten kanssa", nii se vissiin tarkoittaa sitä et pystyy kommunikoimaan eri ihmisten kanssa. Siihen pitäs kaikkien ihmisten pystyä, joku hieman hitaammin ja toiset taas nopeemmin. Mut jotta sille tasolle pääsee täytyy kasvaa ja miettiä mitä elämältään haluaa, mikä on väärin -oikein eli pohdiskelua ja kypsymistä ihmisenä. Onnea ja tuuria tarvitaan joka asiassa edes hieman et pystyy esteet voittamaan ja kypsyminen tapahtuu esteitä voittamalla.
Mitä enemmän nk. etsii miestä, sitä varmemmin jää ilman. Yleensä spontaanit tilanteet, joissa viimeiseksi kuvittelee tapaavansa jonkun mukavan tyypin, johtavat sitten sellaisen löytämiseen.
Minä erosin jotakuinkin vuoksi sitten exästäni, ja hän jätti valtavat henkiset arvet. En kyennyt seurustelemaan kenenkään kanssa silloin, vaikka muutama hyvä tulikin vastaan. Nyt, kun alan olemaan taas jaloillani, niin tuntuu, etten koskaan löydä ketään sopivaa.
Olen jo kolmekymppinen, joten ihan joka viikonloppu ei jaksaisi baarissakaan ravata. Lisäksi näytän ilmeisesti jotenkin snobilta tai jotaoin, joten saan kimppuuni kaikenlaisia varattuja ja pelimiehiä. Pohjimmiltani olen herkkä ja todella ystävällinen ihminen. Mutta kun kukaan ei tosiaankaan tule kotiovelta hakemaan, niin on käytävä siellä kuppilassa, jossa kaikki vetävät roolia. Nytkin lauantaina tapasin aivan ihanan miehen kotikaupungistani, ja hän vakuutti olevansa vapaa. Kuitenkin valomerkin jölkeen tilanne paljastui kun hänen tyttöystävänsä soitti. Mies olisi silti halunnut minua, mutta häivyin kotiini, koska en todellakaan halua varatun pelinappulaksi.
Samoin on käynyt usein. Olen kuulema todella hyvännäköinen ja pukeudun hyvin, joten ehkä siksi varatut haluavat juosta perässä. Minua tuo kaikki ällöttää. Enkä tosiaan pukeudu minihameisiin tai tissitoppeihin, baarissa olin viimeksi poolopaidassa ja housuissa helmet kaulassa. Mutta se siitä. En vaan jaksa enää.
mutta sä vaan ilmaisit itseäsi paremmin :-). Mä olen myös melkein 30 v., mutta en ole ikinä seurustellut puolta vuotta pidempään. Ja varatut pelimiehet juoksee perässä. Pari viikkoa sitten yks varattu tyyppi yritti (siinä vaiheessa kun huomasin sormuksen) selittää, että tyttöystävänsä on kuollut.
Rimoista on täällä puhuttu ja minustakin se ilmaus on kamala, mutta olen noita tasojuttujakin pohtinut, kun en muutakaan syytä tälle yksin jäämiselle keksi.
Se vaan on niin, että kun ihastun, en voi syystä tai toisesta häntä saada. Ja ne, ketkä ihastuvat minuun, eivät kiinnosta minua. Ehkä mulla on vikaa korvien välissäkin, mutta ei kyllä ole ollu onneakaan matkassa.
Niin kaihoisasti sitä ajattelee kun 24 oli mittarissa. Monet yön ramppaamiset ja juoksut tuli tehtyä. joskus tuntui siltä, että mitenkähän pitkään tätäkin kestää. Kivalla porukalla liikuttiin ja hauskaa oli eikä missään tuntunut. Mutta kun nyt ajattelee, miten tuo aika on mennyt nopsasti ei millään meinaa pysyä ajan mukana. yli 10 v(38) ku on nyt mennyt ni kyllä se ihmisessä alkaa hiukan tuntua, et voi voi niitä aikoja. Saispa nuo vuodet pyyhittyä äkkiä mittarista. No kyllä sitä kypsyy vuosi vuodelta ja tavallaan varttuu iän kohotessa. Tarvii sitten keksiä uusia juttuja , että sais ees muutaman vuoden verran nuoruuden muistoja takas jollakin tavalla. Seksistä puheen ollen, näin vanhemmiten siitäkin etsii uusia ulottuvuuksia. Eikä se ratkaise parisuhdetta ainakaan minun kohdalla, joillekkin se vaan on suorastaan pakkomielle, välttämättömyys. Mutta täytyy kyllä sanoa sekin, että kyllä se välillä piristää, mutta ei sen kanssa tarvi aina olla tekemisissä. Lämmin kainalo ja siinä vois sitten hiukan pusutellakkin/halailla jos siltä tuntuu. Mutta jo kivan kaverin läsnäolo ja "kahnutus"(vierellä olo) tuntuu hyvältä.
Mulla on kans aina varatut ja kusiset miehet kintereillä...ja ikinä ei saa sitä mitä itse haluaa!!! Tiedän mistä puhut.
pahan näköinen sillä reikä kuin reikä kelpaa ...
Katselen ympärilleni, näen kaikenlaisia pareja, itsellä tunne että jotain vikaa minussa kun olen yksin.
En ole ruma, vaan nätti, fiksu, asiallisesti käyttäytyvä aikuinen nainen. Jostain syystä oikeat, eli vapaat ja fiksut miehet eivät löydä luokseni. Lähetänkö väärää signaalia, olenko sittenkään niin upea kuin luulen. Mahdollista on, että miehet lähestyvät tavallisen näköistä naista helpommin, vaikka katselevat minua.
Mitä teen, aloitteenko? Alanko olla kuin miehet ennenvanhaan, katson sopivan ja menen juttusille.
Pianhan sen näkee onko tarpeen jatkaa. Tuntuu vaan tyhmältä poiketa puhumassa miehelle, joka on miesseurueessa. Kuin olisin puutteessa tms.
En tiedä kanssa mitä tehdä....jotain pitäisi kait?
"Mitä teen, aloitteenko?"
Kyllä sinä näemmä tiedät, mitä pitäisi tehdä, mutta haluat pitää yllä jotain vanhahtavaa naisellista imagoa. Itseäsi voit vain syyttää, kun elelet menneessä.
Ja eivätkö nämä valitusvirret jo teistäkin kuulosta siltä, kuin olisitte puutteessa? ;)
Minuakaan ei koskaan kukaan lähesty. Kuinka näyttää edes vihreää valoa? Kuinka ryhtyä tekemään niitä aloitteita? Mita ne ovat?
Kyselee
epätietoinen
itsekeskeinen
sisäänsäeksynyt
nainen
mutta mulle ei tullut seksi tai puutteessa eläminen mieleenkään, kun tämän ketjun aloitin... Noh ehkä tämä johtuu siitä, että olen nainen ;-).
Tärkeintä olisi vaan löytää ihminen, jonka kanssa tehdä asioita. Matkustaa, käydä ulkona syömässä ja leffassa, sisustaa kotia, jutella työpäivän jälkeen.
Ja toki harrastaa seksiä, mutta en todellakaan sen takia pysyvää suhdetta etsi. Seksiä nyt sais vaikka alakerran baarista, jos niikseen tulis.
Aloitteen tekemisestä:
Kaikista vaikeinta lienee nimenomaan itsensä rohkaiseminen ottamaan sen ensimmäisen askeleen. Tätäkin voi harjoitella niin kuin kaikkea muutakin elämässä. Seuraavat askeleet voi päteä varmasti niin baarissa, kirjastossa kuin kaupassakin jne.
1) Tee itsellesi selväks, että olet "harjoittelemassa" aloitteen tekemistä (tarkoittaa, että et odota onnistuvasi, et epäonnistuvasi, sinä vain olet). Ole toisin sanoen valmis vaikka hieman nolaamaankin itsesi, mitä väliä sillä on, tämä mies ei kuitenkaan ole se jota yrität todella. Sinä vain harjoittelet.
2) Valitse joku sua kiinnostava mies. (Tärkeää, jotta tilanne olisi todellisen tuntuinen, sinua on tarkoituskin jännittää.)
3) Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene juttelemaan tilaisuuden tullen (hyvä tapa päästä juttusille on olemalla puhe-etäisyydellä, katsoa silmiin ja hymyillä).
4) Älä yritä liikaa kerralla, muutamakin(tai yksikin) hyvässä hengessä vaihdettu lause voi olla kullan arvoista. Kyse on vain siitä, että olet saanut itsesi rohkaistua ja avaamaan keskustelun.
5) Jos kyseessä on "selvästi" iskemisyritys eli menet juttelemaan baarissa jollekin, niin kannattaa muistaa jos jännittää, että mies on kuitenkin tietyssä määrin altavastaajan asemassa. Tämä on kädenojennus sinulta hänelle. Totuus nyt vaan on, että naisilla on enemmän valtteja käsissään. Tässä yhteiskuntatilanteessa se nyt vain on niin. Ja miehet tietävät sen.
6) Jos tilanne menee poskelleen, niin asialle voi aina nauraa jälkeenpäin(tai vaikka silläkin hetkellä). Itselleen nauraminen on hyvinkin terapeuttista. Elämä ei ole vakavaa.
(Jos olet paikassa, että toista tuskin tulet enää tapaamaan, niin voi olla itse asiassa ihan hauskaa kertoa toiselle totuus: "Mä harjoittelen aloitteen tekemistä, sä olit hyvä kohde. Mun pitää varmaan vielä vähän treenata..." Jos tämä ei saa toista hymyilemään, niin mikä sitten?!)
Muista, että pieni flirtti(/hymy) saa normaalinkin päivän paranemaan, ei elämä ole niin totista kuin ehkä kuvittelet. Täällä on tarkoitus nauttia olostaan.