Kuusi vuotta sitten tapasin aivan ihanan miehen, ja olemme tapailleet siitä lähtien. Ongelmana on se, ettei hän halua seurustella kanssani, vaikka sanomansa mukaan rakastaakin mua, ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta (sitten joskus). Itse olen täysin kyllästynyt tähän ns. hengailuun, haluaisin kovasti oikean parisuhteen ja perheen. On todella vaikeata "jättää" mies, koska kuitenkin rakastan häntä ylikaiken, ja olen jaksanut odottaa häntä jo näinkin kauan..
Hänellä on takanaan yksi vakavempi parisuhde, joka meni kuulemma päin helvettiä. Ja jo pelkästään sanan "seurustelu" mainitseminen saa aikaan hänessä entistäkin suurempaa sitoutumiskammoa.
Käyttäydymme kuitenkin kuin vanha aviopari. =) Reissaamme, olemme lähestulkoon joka ilta yhdessä ja välillä myöskin toki riitelemme. Riidan aiheet syntyvät useimmiten hänen toisista naisista. En voi vaatia häntä olemaan uskollinen, koska emme virallisesti ole edes yhdessä. Kostonhimoinen kun olen, ni en mäkään ole uskollinen, jos olen kuullut jostakin juttuja hänestä. Luottamuspulaa lisää myöskin se, että aluksi olin hänelle ainoastaan toinen nainen.. Kerta hän ei ollut edellisessä suhteessa uskollinen, ni miksi hän olis mullekaan..
Tää tilanne vaivaa mua, ku ei voi ottaa eikä jättää.. Mitä mun pitäis tehdä? Vieläkö pitäis jaksaa odottaa ja toivoa yhteistä
ja parempaa tulevaisuutta?
Onko muilla kokemuksia näistä hengailu-suhteista?
Hänellä on takanaan yksi vakavempi parisuhde, joka meni kuulemma päin helvettiä. Ja jo pelkästään sanan "seurustelu" mainitseminen saa aikaan hänessä entistäkin suurempaa sitoutumiskammoa.
Käyttäydymme kuitenkin kuin vanha aviopari. =) Reissaamme, olemme lähestulkoon joka ilta yhdessä ja välillä myöskin toki riitelemme. Riidan aiheet syntyvät useimmiten hänen toisista naisista. En voi vaatia häntä olemaan uskollinen, koska emme virallisesti ole edes yhdessä. Kostonhimoinen kun olen, ni en mäkään ole uskollinen, jos olen kuullut jostakin juttuja hänestä. Luottamuspulaa lisää myöskin se, että aluksi olin hänelle ainoastaan toinen nainen.. Kerta hän ei ollut edellisessä suhteessa uskollinen, ni miksi hän olis mullekaan..
Tää tilanne vaivaa mua, ku ei voi ottaa eikä jättää.. Mitä mun pitäis tehdä? Vieläkö pitäis jaksaa odottaa ja toivoa yhteistä
ja parempaa tulevaisuutta?
Onko muilla kokemuksia näistä hengailu-suhteista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinuna jättäisin koko äijän!ok olette tunteneet kauan,mutta jos mies ei tähänkään mennessä ole tehnyt vakavampaa päätöstä juttunne suhteen, niin ei sitten milloinkaan,ja minkälainen suhde teillä edes tulisi jos nyt on tollasta?mieti nyt päälläsi,älä sydämelläsi!
en halua olla ilkeä mutta itellä on kokemusta ja tollanen ei vaan kannata,siinä vaan satuttaa ittensä ja tulee katkeraksi ja kostonhimoiseksi.ja pettäminen ei ole minkään suhteen perusta.aloita OMA ELÄMÄ!olen jonkin aikaa ilman miestä ja nauti olostasi.
kaikkee hyvää kuitenkin.
6 vuotta. Ei voi olla totta. Ihan tosiaanko odotat että tuo tuosta muuttuisi.Valitettavasti näyttää siltä ettei se muutu koskaan.Kyllä nyt on oikea aika nostaa kytkintä, vaikka varmasti rankkaa tekeekin.Kun mies sanoo, ettei halua seurustella, on se mitä tyypillisin sananparsi sitoutumiskammoiselle. Se vain on näin.
Joka antaa naisille takaisin.
Sun ns. kostot menee täysin hukkaan. Kun tuskin sitä miestä kiinnostaa pätkääkään kenelle sä olet milloinkin levittelemässä haarojasi. Kunhan hän saa oman osuutensa silloin tällöin, kun ei ole parempaakaan tarjolla. Aika outoa kyllä takertua kuudeksi vuodeksi ihmiseen sen toivossa, että kyllä se joskus vielä lämpenee. Miehelle toi yhdessäolo on helppoa, ilman kahleita olemista. Ei tartte vakiintua, vaan voi mennä ja tulla miten haluaa. Kyse on siitä mitä sä haluat. Jos haluat vakiintua, niin hän on väärä mies sulle.
Lue AAS:n teksti. Se on siinä.