Entä jos elämäni lopussa, kun elämä käy vahvemmaksi kuin minä, katoan. Muutan omaisuuteni rahaksi ja katoan erämaahan. Kuinka suuri velvollisuus yhteiskunnalla on etsiä minua? Lankeaako siitä kustannuksia vähille omaisilleni? Ajatus katoamisesta kiehtoo, sillä en halua sairauden ja kuoleman minulle tuomaa huomiota. Haluaisin huomaamatta ja hiljaa kadota. Kuolleeksi julistamiseen menee aikaa vähintään 15 vuotta muistaakseni, sen ajan kestäisi ennenkuin päästään perunkirjoitukseen. Entä jos jäännökseni kuitenkin löydetään? Kenelle lankeaa maksut?
Entä jos katoan?
Maaksi jälleen
81018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jaa-a...sun kannattaisi sitten kai kadota niin, että jäännöksesi kuitenkin löydettäsiin suht nopeasti kuolemasi jälkeen.
Yhteiskunta maksaa viulut. Eri asia on, jos omaisesi jäljittävät sinua yksityisesti. Kuolleeksi julistaminen voidaan toki tehdä aiemminkin, tilanteen mukaan.
Miksi sinun pitäisi kadota?
Kaikki katoaa joskus. No, ajatus vain kiehtoo minua. Minua ei kiinnosta ajatus sairaana olemisesta yhteiskunnan ja omaisten harmina. Eikä ajatus hautajaisista kuluineen ja järjestelyineen ja suruineen. En tiedä riittääkö rohkeuteni yksinäiseen lähtöön, toisaalta kuolema on aina yksinäinen juttu. Kukaan ei ole auttamassa viimeisellä rajalla.
Kannaattako kadota? Suurempi tuska on silloin lähimmäilläsi kun eivät tiedä missä olet. Mietihän nyt...
Aivan oikeassa olet. Pitäisi kai jotenkin ilmaista että jos joskus katoan niin ei kannata etsiä. Olen mennyt ja pysyn. Tää nyt on vain ajattelua ja ihmisen ajatukset tulee ja menee.
Minä olen kans aikonut kadota.. miten käytännössä olet ajatellut tämän asian hoitaa.
Minä menen metsään lapion kanssa, kaivan matalan haudan, kuin luolan. Maisemoin, eli vien liiat mullat lampeen, kuoppiin . lapion käyn viskaan järveen.. Otan tabut ja sinne vain makaamaan vain kasvot jää näkyviin hieman ja odotan ja niin kuolen ja syksyn lehdet peittää kasvoni ja talven lumet ja sitten maadun...
Toi käytäntöpuoli mietityttää. Paras paikka olisi kai Lappi (lääni). Mahdollisimman vähän varustusta mukaan. Pitäis jotenkin livahtaa erämaahan, ehkä yöllä. Joku vähän kuljettu paikka vaikka soiden keskeltä. Kuoppa, mieluummin syvä. Päälle puita katoksi ja siihen päälle kiviä ja maata. Kun puut maatuu lasti putoaa kuoppaan ja siellä ollaan piilossa. Tässä on ongelmana kortot eli raadonsyöjät. Niiden ilmaantuminen saa poromiehet kiinnostumaan ja saattaa ne levitellä luitakin. Siis kortot, ei poromiehet. Ehkä kiviluola rakassa olisi parempi. Tai kuoppa lumenviipymässä. Varmin taitaisi olla järveen meno kivien kanssa, mutta ajatus hukkumisesta ei kiinnosta. Pitäisi olla takuuvarmasti kuollut kun uppoaminen alkaa. Piikki taitaa olla varmempi kuin pillerit, mikähän aine olisi paras, viinako? Voi VITTU mitä ajatuksia, sinnitellään vielä kö.