Kysymys on siis nimenomaan pidempiaikaisista sivusuhteista. Kuinka usein tapaatte ja millä verukkeella? Kuinka pitkään voitte viettää aikaa yhdessä ja teettekö muutakin kuin sekstaatte? Itse olen ollut pari vuotta kakkosena ja nyt alkaa ahistaa...
pitkäaikais syrjähyppääjille
eppuli
51241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tehdä asiale jotain! Mikä sua ahdistaa?
Etkö saa aikaa tarpeeksi,vai mitä? Mun mielestä jokainen ihminen ansaitsee enemmän,kun olla joku kakkonen jollekkin seikkailunhaluiselle sialle!!
ei kannata ryhtyä kakkoseksi seikkailunhaluselle sialle. Vaimot ovat niin pahoja ihmisiä, että ovat ansainneet mokoman riesakseen. Onneksi kakkoset ovat sen verran fiksuja, etteivät pysyvästi sellaista halua. Me vaimot niissä vain roikumme(onneksi lopetin sen viimein). Kukaan ei ole sitä ansainnut, ei vaimo eikä kakkonen. Pettäjät pihalle ja eläkööt omissa liemissään.
Useamman kerran viikossa. Aina löytyy joku meno tai tekosyy kotiin (esim. harrastukset), jonka varjolla saa tapaamisen järjestymään. Tai kun pettäjän puolisolla on joku meno, niin tapaaminen järjestyy silloin. Teemme muutakin kuin harrastamme seksiä, puhumme, istumme nuotiolla, teemme ruokaa, joskus vain olemme lähekkäin ihan hiljaa, teemme kaikkea kivaa mitä mieleen tulee ja järjestämme sille tilaisuuden. Tapaamiset on puolesta tunnista vuorokauteen. Olen ollut 1,5 vuotta kakkosena.
Hei Eppuli ja muut,
en suosittele mutta itse ajauduin kakkoseksi 4 vuotta sitten. Nähdään keskimäärin 1-4 kertaa viikossa ja sekstailun lisäksi kärjessä on mm. urheilu yhdessä. Myös ruuan laittoa joskus. Ollaan myös käyty konserteissakin joskus mutta enemmän ollaan piilossa. Yleensä nähdään n.3-5 tuntia ja joskus ihan pikasestikkin jos ei oo aikaa. Tekstareita laitellaan puolin toisin kuukaudessa n.300 kpl kun soittaa ei oikein voi. Suhteen alkaessa olin itsekkin varattu ja silloin oli hankalampi keksiä paikkoja joissa tapailtiin, mutta siihen riitti vaikka joku syrjäinen parkkipaikka kun molemmilla on autot. Nykyään asun yksin ja tavataan melkein aina mun luona. Mies sanoo elävänsä siinä toisessa suhteessa vain lapsensa takia, yritän uskoa tähän koska me oltais hyvä pari ja ainakaan rakkautta ei puuttuis. En kyllä tiedä tuleeko musta koskaan ykköstä, ja ymmärrän kyllä jos sua on alkanut ahistaa..... Mä oon joskus ihan hajalla. Silloin sitä vannoo lopettavansa koko touhun mutta jossain takaraivossa elää kuiteskin se pieni toive että jos me joskus ihan oikeesti oltais.
En oo ennen ollut kakkosena, se on henkisesti aika raskasta, yllättävän helppoa toteuttaa. Mutta kun rakastaa niin ei sitä noin vaan toisesta voi irtautua.
vieraisiin yhtäaikaa meneillään, niin ei sitä aikaa niin paljon per/nainen riitä. Seksi on luonnollisesti se ykkösjuttu, mutta kyllä naisissa myös syödään ja katellaan telkkaria ja muuta mukavaa. Jos nainen on muualta kuin kotikaupungista, niin käydään elokuvissa tai mitä nainen haluaa tehdä. Mikäs pikkusta nyt ahistaa?