siis, ongelmana on mun veli(sanotaan nyt vaikka ville) joka on mua vuoden vanhempi,kasilla. se on jotai 150senttii pitkä ja iha luikku. mä oon 155-158senttii ja normaali. ärsyttää, nytki kun alotin yläasteella, aattelin että saan alottaa "uuden" elämän, ettei kukaan tunne mun "taustoja" eikä sitä että ville on mun veli. noh, heti tokan päivän ne sai jostai tietää että ville on mun veli ja ne oli sit villen kaa "kavereita", luokan pojat alko heti haukkuu mua "ville sano että sä oot pissis" ville sano etttä oot hikke" ville sano, ville sano,ville sano......argh!!!! koitin siin jotai puolustaa mutta yks tyttö vastaan kaks luokan häirikkö poikaa...sitte parin viikon pääst "ville on iha idiootti" "sä oot iha samanlaine ku ville" "tiiäksä mitä ville sano äsken" "vitsit ville oli äske tyhmä" ville sitä,ville tätä, ville tota.........argh!!!!! sama juttu oli silloin ala-asteel, eka mun luokkalaiset pojat on sen kaa "kamui" sitte ne ei oo enää ja ne alkaa haukkuu mua jutuilla joita ville on kertonu. mä en kestä tätä enää,mä VIHAAN villee, mulla ei oo sitä kohtaan minkäänlaista rakkautta, ei ees sisar-rakkautta. ville tuhoo mun elämän,tulevaisuuden. mun koulunkäynti on pelkkää painajaista, joka tunti"ville....", usein sanon opettajalle ,että mulla särkee päätä, voinko käydä terkkarilla. puheenaihe sentään vaihtuu kun tuun takas"lintsari, ei sulla oikeest särkeny päätä...." mulla särkee jok ikinen minuutti koulus päätä, ville sitä,ville tota...MITÄ MUN PITÄIS TEHÄ!!!!!!!!!!pliis, yrittäkää edes neuvoa. miten saisin mun luokan poikia ja villeä pitämään päänsä kiinni?
veli tuhoo mun elämän
epätoivoinen seiskatyttö
61451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se että puhut sille terkkarille, kerrot kaiken, sillä on vaitiolovelvollisuus, eiköhän se ole ihminen joka saa asiat tapahtumaan. Jospa ne 2 tyyppiä sit sun luokalla on ihastunu suhun, siks kiusaa, pitää sua söpönä.. ;)
Sun ekaks ymmärrettävä että ongelma olet sinä,sun ajatus maailmasi on hieman suppea.
Koin itse ennen muinoin ihan samat asiat veljeni kanssa,satuin vain olemaan itse se suositumpi osapuoli.
Minä rakastin veljeäni,meillä oli tietty veriside,niin ainakin minä kuvittelin.
En osannut edes arvata että veljeni kokee kuten juuri sinä nyt koet kaikki asiat.
Lopulta veljeni alkoi kapinoimaan,ilmoitti ja osoitti kuinka paljon vihaa minua ja teki kaikkensa mustatakseen mainettani.
Kaiken syy oli se että hän oli mielestään joutunut kärsimään minun varjossani.
Asia oli minulle täysi yllätys,en koskaan kuvitellut että veljeni kokee noin.
Parasta sinun on kasvattaa omaa egoasi,opetella olemaan iloinen veljesi suosiosta ja pitää puolesi.
Olet ilmeisen katkeroitunut ja usko pois se heijastuu sinun olemuksestasi.
Ajattele pikimmin näin,sinä olet sinä,sinulla on sinun elämäsi edessäsi,ole iloinen ja reipas.
Omalla asenteellasi voit vaikuttaa siihen että löydät kavereita joille olet sinä tärkein.
Katkeruus ja vihaisuus veljesi suosiosta saa sinut näyttämään ystävien silmissä ei mukavalta tyypiltä.
sun nimimerkki on kyllä aika osuva sulle. Eihän tässä ole kyse nyt sun asioista vaan toisella on aivan eri ongelmat kyseessä kuin sinulla. Lue vähän tarkemmin ens kerralla ennenkun vastailet höpöhöpö jutuillasi missä ei ole mitään mieltä alkuperäisen ongelmaan.
Kirjoita ens kerralla nimimerkiksi; old fart.
Ihmiset on tyhmiä. Jos ne tuntee jonkun sukulaisen, ainoa sisältö niiden käsityksessä susta on se sukulainen. Ei siihen mikään auta. Paitsi ehkä se, että on vielä kahjompi.
Eikä muutenkaan käytännössä ketään kiinnosta teini-ikäisten ongelmat. Väitetään että ne on vaan väliaikaisia, "se johtuu vaan teini-iästä", aivan kuin lapsi ei voisi olla yksilö. Joten, voi lähteä miettimään seuraavaa:
1. Ketä kiinnostaa? Ei kannata yrittää miellyttää kaikkia, varsinkaan sitä porukkaa joka kiusaa.
2. Pitää ilmaista itsensä, erityisesti sen, että veljestä muistuttaminen ärsyttää.
3. Mikä se oma identiteetti sitten on? Mitä muuta voisi olla kun "sen sisko"?
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Muistelin myös tässä omia vanhoja koulu aikojani ja muistui mieleen muutama poika, jotka kiusasivat minua. Joskus kiusaamiseen liittyi perhe, joskus joku muu. Mutta pointti on se, et oli syynä mikä tahansa, niin harmittaa hirmuisesti nyt jälkeenpäin, että miksi en tehnyt asialle mitään!? Opettajalle tai terkkarille olis pitänyt kertoa asiasta, mutta itse olisin vaan "näytellyt" että enpä tollasesta välitä. Suunnilleen vaan huvittuneena katsois niitä ja niiden juttuja ja lähtis pois tilanteesta. Typeyksiähän ne semmoset on jotka sekaantuutoisen elämään. Vois vaikka kysäistä ohimennen että noin paljonko meidän asiat teitä kiinnostaa? Sitten vaan keskittyy itse muihin tärkeämpiin asioihin ja nauraa kavereiden kanssa iloisista asioista. :) Vaikka helppoa se nyt on jälkikäteen sanoa, mut silti... Keskity itseesi ja ystäviisi, älä niihin muihin.
Voimia sulle!
Siis kirjoitin tuon edellisenkin viestin (sori muuten kirjoitus virheet :)) niin lisään tähän vielä, että jos kuvittelen itseni tuohon sun tilalle, nii jos joku tulisi sanomaan jotain veljestäni että se sano tai teki sitä ja tätä, niin vastaisin vaikka näin että ´no mitäs sitten, kyllä mä veljeni tunnen´ tai että ´kylläpä teitä kiinnostaa, heh heh..´ tai vaan olankohautuksella näyttää että ´so what´ ongelma on heidän, ei sinun. En tiiä onko tästä apua, mutta pääasia on, että et näytä kiinnostuksen merkkejä heidän sanomisiinsa, vaan elät OMAA elämääsi. :)