Istunpa taas tähän aikaan yksin kun en unta saa. Ero tuli yllättäen ja syystä jota en ymmärrä. Olimme yhdessä n. 3 vuotta. Muutama päivä mennyt itkiessä ja silmiin sattuu. Sydämeen sattuu enemmän.
Mistä saisi voimaa edes hoitaa lapsi, viedä tarhaan, töistä puhumattakaan. Ei tämän näköisenä voi sinne mennä ja kyyneleille en mahda mitään. Kaikki muistuttaa hänestä.
Mistä saisi voimaa edes hoitaa lapsi, viedä tarhaan, töistä puhumattakaan. Ei tämän näköisenä voi sinne mennä ja kyyneleille en mahda mitään. Kaikki muistuttaa hänestä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..Mene lääkäriin,voit hakea sairaslomaa.Kysy tarhatädiltä,voiko lapsen tuoda tarhaan,selitä tilanne.Näin avoimin kortein pelaten,tarhassakin tietävät,jos lapsi alkaa oirehtia.Hae apua mielenterveystoimistosta,kriisiavusta.Puhuminen auttaa,usko pois.Ja,voimia sinulle,nyt varmasti on vaikea vaihe,täyttä tuskaa,mutta se on vain elettävä läpi.Olen itse kokenut aika paljon,tiedän varmaankin tunteesi.
Sairaslomaa.. Tiedän,että siihen saa,jos ero on tullut ja se on rankka juttu,kun jo lapsen hoitaminen muutenkin on rankkaa.
Sulla on varmaan ystäviä ja sukulaisia,joilta saat apua..Ajan kanssa helpottaa:) Voimia sinulle ja jaksamista..Et ole ainoa.:)
Vie reippaasti lapsesi tarhaan. Kun siellä selvität tilanteesi niin aivan varmasti ymmärtävät.
Tarvit omaa aikaa että jaksat hoitaa lastasi....
Loppujen lopuksi lapsesi on sinulle se voimavara millä jaksat jatkaa elämää.
Ekaksi avuksi käy kriisi keskuksessa, se helpottaa kummasti kun saat juteltua ja purettua sydäntäsi.
Ja voithan ottaa sairaslomaaki.
Yritä ulkoilla, aivan sama vaikka ihmiset katsovat jos silmäsi punottavat...
Veikkaan että syynä oli se, että mies huomasi sen ettei halunnut jumittaa yhden ja saman naisen kanssa ikuisuuksia. On varmaan vielä alle kolmekymppinenkin. Hän halusi tapailla muitakin ja elää vielä nuoruuttaan, kun sitä on vähäsen jäljellä. Tuskinpa sä tulet häntä enää takaisin saamaan. Joten keskity nyt oman itsesi ja lapsen hyvinvointiin. Eihän täsä muuten tule yhtään mitään.
No vaikka noin olisi ollutkin, auttaako tuo viesti aloittajaa millään tavalla?
Toinen on menettänyt rakkaansa ja jollakin on pokkaa tulla kirjoittamaan että "Tuskinpa sä tulet häntä enää takaisin saamaan."
Ajatteletko sinä yhtään jos toisella on jo surua tarpeekseen?
Ihan pistää vihaksi..
Ihan ystävällisin mielin mä tuon kirjoitin. Enh'n mä perimmäisiä syitä tiedä. Mutta tuollainen juttu nyt tuli vaan mieleen, ja ehdotin, että tämä nainen keskittyisi nyt oman itsensä ja lapsen hyvinvointiin. Kun mitä hänen kirjoituksestaan ymmärsin, niin hän ei ehdi hoitamaan lastaan eikä itseään, sen takia kun suree miestä joka halusi jatkaa elämään yksin tai toisen kanssa.