Olen viimeisilläni raskaana. Laskettu aika on tällä viikolla. Olen väsynyt, väsynyt, kipeä ja väsynyt. Kuinka ollakaan, viikonloppuna puolisoni sisar soitti mieheni puhelimeen, ja pyysi meitä katsomaan tänä iltana heidän pieniä lapsiaan. Hän vain totesi, että sopisiko teille tällainen pikku juttu.
Herranen aika, ainahan sitä saa kysyä apua. Olen vain hyvin loukkaantunut siitä, ettei
a) mieheni keskustellut asiasta lainkaan minun kanssani (minä ne lapset aina hoidan)
b) mieheni sisar soittanut minun puhelimeeni, ja kysynyt minun vointiani ja jaksanko varmasti.
Jos oman veljeni vaimon laskettuun aikaan olisi muutama päivä, minä en edes kehtaisi pyytää häntä lapsenvahdiksi. Ja jos lapsenvahdintarve olisi niin akuutti, niin soittaisin "vaivaisemman" ja yleensä enemmän vastuuta ottavan henkilön puhelimeen. Vieläkö jaksat? Onko muuta tekemistä näin "viimeisinä päivinä"?
Tiedän kyllä, että mekin tulemme varmasti lähivuosina tarvimaan lastenvahtia - minulla on tosin paljon muitakin sukulaisia ja kavereita - ja tiedän, että joskus iskee paniikki. Mielestäni vain ajankohta ja minun tilani ohittaminen tuntui helvetin piittaamattomalta. Raskaana olleet tietävät, etteivät viimeiset päivät ole aina fyysisesti ja henkisesti helpoimpia. Minusta siis tuntuu, että päältäni käveltiin.
Miltä tilanne teidän mielestänne kuulostaa? Sitä on ainakaan turha ehdottaa, että mene nukkumaan ja anna miehesi hoitaa lapset. Sitä ei tapahdu, koska lapset pitävät joka tapauksessa meteliä ja ovat kimpussani.
Herranen aika, ainahan sitä saa kysyä apua. Olen vain hyvin loukkaantunut siitä, ettei
a) mieheni keskustellut asiasta lainkaan minun kanssani (minä ne lapset aina hoidan)
b) mieheni sisar soittanut minun puhelimeeni, ja kysynyt minun vointiani ja jaksanko varmasti.
Jos oman veljeni vaimon laskettuun aikaan olisi muutama päivä, minä en edes kehtaisi pyytää häntä lapsenvahdiksi. Ja jos lapsenvahdintarve olisi niin akuutti, niin soittaisin "vaivaisemman" ja yleensä enemmän vastuuta ottavan henkilön puhelimeen. Vieläkö jaksat? Onko muuta tekemistä näin "viimeisinä päivinä"?
Tiedän kyllä, että mekin tulemme varmasti lähivuosina tarvimaan lastenvahtia - minulla on tosin paljon muitakin sukulaisia ja kavereita - ja tiedän, että joskus iskee paniikki. Mielestäni vain ajankohta ja minun tilani ohittaminen tuntui helvetin piittaamattomalta. Raskaana olleet tietävät, etteivät viimeiset päivät ole aina fyysisesti ja henkisesti helpoimpia. Minusta siis tuntuu, että päältäni käveltiin.
Miltä tilanne teidän mielestänne kuulostaa? Sitä on ainakaan turha ehdottaa, että mene nukkumaan ja anna miehesi hoitaa lapset. Sitä ei tapahdu, koska lapset pitävät joka tapauksessa meteliä ja ovat kimpussani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
menisi! Jos miehesi on jo luvannut, niin hän menee YKSIN sitten hoitamaan niitä lapsukaisia. Sinä voisit sanoa,ettet nyt jaksa. Ja piste.Älä nyt pahoita mieltäsi moisesta. Miehesi sisar ei vaan ajatellut asiaa tarkemmin. Ehkäpä hänen mielestään sinä olet ollut touhukas ja hyvinvoiva. Oletteko jutelleet voinnistasi sen siskon kanssa? Muut eivät ole ajatustenlukijoita, heille pitää sanoa, miltä tuntuu.Ole itsekäs ja lepää, kun kerran vielä voit. Voimia sulle- ajattele kauniita asioita!
Entä jos sinun on lähdettävä laitokselle tänä iltana? Olipa ajattelematonta näiltä ihmisiltä. Kuka lapsi asitten hoitaa, jos sinulle tulisi äkkilähtö?
Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka tyhmiä miehetkin ovat, kuten siippasi, joka ei voi sanoa siskolle, että teille voi tulle muuta kiirellistä juuri sinä aikana, joten siskon lapset saattavat jäädä tulliajolle yht´äkkiä. Eivätkö miehet todellakaan ajattele mitään!
Vai hoivaako hän mieluummin siskonlapsia kuin on sinun tukenasi laitoksella? Miten sinne sitten menisit? Yksin taksilla, vai tulisiko miehesi koko katraan kanssa mukaan?
Nämä ovat asioita, joihin voisit pyytää vastauksen tämän päivän aikana.
Juuripa näin! Supistuksia on ollut jo viikon ajan, joskin ne lopahtavat aina välillä. Luulisi, että sisko itsekin synnyttäneenä ymmärtää, että lopun aikoina voi tapahtua mitä vaan. Lisäksi toinen lapsista on taaperoikäinen, jota saa vielä nostella. Ihan kuin nivusissa ei olisi jo muutenkin painontunnetta riittävästi.
Kysyin muuten mieheltäni, että mitä jos synnytys alkaa. Mies vaan totesi, että sitten otetaan lapset mukaan, ja vanhemmat saavat hakea heidät sairaalasta. Jeah, se on helppoa, kun se osaa!
Miehelläni on todellakin vähän muitakin "rästihommia" kuin vieraiden lasten hoitaminen ennen kuin vauva tulee. En esimerkiksi haluaisi alkaa poraamaan tauluja seinään heti, kun tullaan laitokselta kotiin. Olisi mukavaa, että koti olisi siisti ja "valmis" vieraiden varalta ja oman hyvinvoinninkin kannalta jne.
Ihmiset ovat ihmisiä.
Sinä päätät oman elämäsi ja mitä teet. Synnytyksen jälkeen hormonitoiminta heittelee, vauva valvottaa, kaikki väsyttää, joten nyt on aika levätä.
Menkööt miehesi lapsen vahdiksi koska tuli sen luvanneeksi. Selitys ja syy olet väsynyt juuri nyt. Pidä laitoskassi valmiina ja puhelin yöpöydällä, mene nukkumaan omaan sänkyyn. Tuleeko mies synnytykseen?
Oletteko juuri muuttaneet?
Poraaminen on aika kova äänistä, ihan sen vatsaankin kuulen, jospa esikatselet poraus paikat, merkkaa ne vaikka maalarin stepillä. Kehotat miestäsi poraamaan reiät ja siivoamaan ollessasi laitoksella. Siivoaminen sopii miehelle siinä, kun muillekin perheen jäsenille.
Mutta kun ne lapset tuodaan tänne...
ja sano suoraan että nyt vain ei käy, vointi on sellainen että saattaa olla lähtö edessä, piste. Jos loukkaantuu niin sitten loukkaantuu, tietääpä että lepakoita hänellä tapuli täynnä.
syvällä rintaäänellä että lyhyesti ja ytimekkäästi, vailla epäröintiä. Meillä oli sama tilanne viimeksi kun odotin, kyse oli viikonlopusta ja vanhempien teki niin mieli ryypätä ettei siinä lapsenvahdin supistelut yhtään huolettaneet... tiedä sitten mihin muksunsa lykkäsivät lopulta. Ei vi**u meille ainakaan.
Olet väsynyt ja tarvitset unet.
Minulta murtui jalan ohuempi nilkkaluu ja jalka kipsiin. Sisko päätti minun ottavan sairasloman ajaksi hänen Kultaisen noutajansa hoitoon.
Itse hän oli erityövuoroissa kahdessa työpaikassa. Koiran hoitonsa; siis lyhyiden kotona olojen vuoksi retuperällä.
Minä olisin kotona kaiket päivät, joten voisin viedä koiraa tarpeen tullen ulos.
Asun tiiviissä 26 000 asukkaan asuinalueella, ulkoilu olisi siis ollut remmin päässä kuljetusta, ei ulos pihaan laskemista.
Arvaa otinko koiran?
Seurasi sota, minulla kaksi lasta silloin 12 ja 9 v. Olen epäsosiaalinen ja itsekeskeinen ihminen.
Koira oli äärettömän kiltti ja hyvä tapainen eläin. Sen hoito ei perheelleni olisi ollut raskasta.
Kuten kait arvasit en ottanut koiraa hoitoon.
Itsekkäältä jaajattelemattomalta jopa HYVÄKSIKÄYTÖLTÄ ! Narsistiselta jopa !!
Itsekkin olen samassa liemessä ollu monesti. Kun sanoin aina ,ett kyllä katson teidänkin lapset, enkä koskaan ei (hyvää hyvyyttäni), niinpä sainkin olla vakituinen piika työssäkävyänä, kahden lapen äitinä. aina tulivat nämä kaksi tosi vilkasta (ilkeääkin) poikaa hoitoon, aina vaan. Suku ON pahin!
Kukaan ei kavele ylitsesi ellet sina anna heidan sita tehda, ei miehesi , ei sukulaisesi.
Ei ole reilua syyttaa muita siita etta he eivat kunnioita sinua tarpeeksi vaan kasaavat ylimaaraista tyota osaksesi
Sinulla on suu: aukaise se ja sano EI. Ei tallakertaa, ei huomenna, ei ensiviikolla, ei ensikuussa ei ensi vuonna.
Sina voit hankkia lapsenvahdin naapurin nuoresta tytosta, ajattele miten mielellaan han taskurahaa vastaan viettaa aikaansa lapsesi (sitten kun han on vahan vanhempi) kanssa. Anna sukulaisesi olla ja hoida oma lapsesi omalla tavallasi.
Tuolla vieressä on semmoinen palsta kuin Suku on pahin.
Eihän sinun jutussasi esiintynyt appelasuhteet ollenkaan.
Miten se ilta meni?
Miehesi sisar oli kyllä vähän ajattelematon, mutta miehesi siinä todellinen ääliö oli. Oikea törkimys, jos suoraan sanon.
Sisaren ajattelemattomuutta yritän vähän puolustella. Sisar saattaa luulla, että miehesi tosiaan hoitaa lapset ja sinä saat levätä, jos siltä tuntuu.
Sinulla on tulossa ensimmäinen lapsi ja saat tavallisesti varmasti levätäkin rauhassa kotonasi. Kun lapsia on ennestään, ei raskausaikana voi ottaa juuri sen enempää levon kannalta kuin muulloinkaan. Ja silloin saattaa vanhalta konkarilta unohtua ne ajat, kun lapsia ei ollut. Sitä ei vain enää huomaa, että lapsettoman ja lapsellisten elämä eroaa aika lailla toisistaan.
Mutta kun laskettuun aikaan on vain muutama päivä, ei siihen tarvita enää ylimääräistä ulkopuolisilta. Sisar oli epäilemättä ajattelematon.
Sinun ei tarvitse ottaa kenenkään lapsia hoitoon vain siksi, että saatatte itse tarvita myöhemmin lastenhoitoapua. Todennäköisesti ajattelemattomuus jatkuu silloinkin, ettekä tule saamaan ainakaan empatiakykyyn vedoten apua tarvitessanne sitä.
Minulla on kaksi lasta, ja vaikka omia lapsiani rakastankin, inhoan muiden lasten hoitamista yli kaiken. En vain ole mikään lastenhoitajatyyppi, eikä muiden lasten hoitamista voi mitenkään verrata omien lasten kanssa olemiseen. Lapseni ovat ohittaneet iän, jolloin heitä piti kantaa sylissä, vaihtaa vaippoja ja leikittää - mistä olen hyvin onnellinen vaikka lasten vauva-aika onkin ollut onnellisinta aikaa elämässäni.
Olen järjestänyt aina lasteni hoidon niin, että olen palkannut heille "vieraan" hoitajan. Ei missään nimessä anoppia tai sukulaisia eikä edes omia vanhempia lastenhoitajaksi. Kun maksaa rahalla hoitamiset, ei jää kiitollisuudenvelkaan ja voi sanoa tosiaan reippaasti EI kaikille tuttaville, jotka yrittävät käyttää hyväksi. Hädässä oleville voi antaa aina sitten sen oman lastenhoitajan numeron, joten tavallaan apua on tarjolla, jos sitä haluaa ottaa.
Yritä jaksaa vielä vähän aikaa massusi kanssa. Unohdat kaikki vaivat, kun saat vauvan syliisi. Onnea!