vihdoin sain lopetettua varatussa miehessä roikkumisen. Sanoin hänelle suoraan, että nyt kaikki loppuu, muuten se olisi tuhonnut minut (ja hänetkin).Mutta herranjumala että itkettää. Rakastin häntä todella...mutta nyt kaikki on ohi, aika parantaa haavat. Toivottavasti.
vihdoin...
ex-kakkonen
9862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
minäkin ja olen kans huomannut että varattu kärsii myös eli ei he aina ole itsekkäitä.
Itkeä en enää osaa koska olen tehny surutyötä jo kauan ja emme ole usein tavanneet mutta jotain ihmeellistä olen kokenut eli: nähny unessa hänen vaimonsa joka on todella mukava ,ja senkin takia tiedän että kaikille on parhaaksi kun me lopetamme yhteydenpidon.
tavalla tai toisella itsekäs, vaikkakin kantaisi siitä huonoa omatuntoa. Hän pettää puolisoaan ja asettaa toisen naisen epänormaaliin hankalaan tilanteeseen, missä kaikki viime kädessä saavat kärsiä.
Hyvä, että olette päättäneet lopettaa suhteen. Maailmassa miehiä riittää, myös niitä, jotka kykenevät sitoutumaan kunnolla.
Jaksamista!
... minkä nurkan takana onni odottaa.
Täällä toinen Ex-kakkonen.
Suhde varattuun mieheen loppui kesäkuussa, ja jo heinäkuussa tapasin VAPAAN, älykkään, hellän, uskollisen, miehekkään, hauskan, kerrassaan hurmaavan miehen. Ny tmuistelen viimetalvisia murheitani hymy huulilla: ei enää koskaan tarvitse kitua sillä tavalla!
Joten äläpä masennu, koskaan ei voi tietää mitä kohtalo eteen tuo.
Mutta nyt jätän tämän palstan. Mitä näitä minulle kuulumattomia asioita enää vatvomaan! Hyvää jatkoa kaikille!
On tullut mieleen, että sinulle raukalle on ollut todella suuri pettymys, kun mies valitsi vaimonsa. Olet kirjoituksessa toisensa jälkeen todistellut, että mies olisi tullut takaisin, jos olisit ottanut. Älä petä itseäsi. Toivon sinulle onnea uuden kanssa. Kuitenkin kaikissa kirjoituksissasi on säälittävää todistelun makua. Onko pelko taas yksin jäämisestä?
Sinulla taitaa käydä oikein todella kateeksi?
Sinulle ei kenekään kannata olla kateellinen.
" On tullut mieleen, että sinulle raukalle on ollut todella suuri pettymys, kun mies valitsi vaimonsa. "
Siis miten niin "tullut mieleen", ikään kuin olisin yrittänyt kieltää asian? Ikään kuin olisit itse taitavasti lukenut rivien välistä ja
saanut selville jotain mitä yritin salata?
Totta kai oli iso pettymys, kun mies kesäkuussa ilmoitti jäävänsä vaimonsa luo. En ole muuta väittänytkään. Sinulle silloinen pettymykseni taitaa olla suuri ( vaihingon)ilonaihe, vai?
Ja yhtä suuri harminaihe sinulle varmaan on, että loppujen lopuksi siinä kävi enemmän kuin hyvin. Koska jo kuukautta eromme jälkeen olin sitä mieltä että oli onnenpotku, että se ukkomies valitsi niin kuin valitsi, koska muutoin olisin nyt hänen kanssaan enkä olisi koskaan tavannut miesystävääni.
" Olet kirjoituksessa toisensa jälkeen todistellut, että mies olisi tullut takaisin, jos olisit ottanut. Älä petä itseäsi. "
En petä itseäni. Minä todella saisin hänet takaisin milloin vain. Voisin tällä minuutilla soittaa ja ehdottaa että aloitetaan uudestaan, ja hän tulisi viivana. SE NYT VAIN SATTUU OLEMAAN TOTTA, ja ikävää, jos se on jolle kulle kestämätön tosiasia. On TOSIASIA ( eikä kuvittelua ja itsepetosta ) että saisin nyt valita itse kahdesta miehestä. Sekä mieheni että viimetalvinen rakastajani kumpikin tahtoisivat minut, ja se ex-rakastaja on todella eroamassa. Siis minusta riippumatta, koska ei todellakaan kestä enää elämäänsä vaimon kanssa, ja siitä huolimatta etten rupea hänen kanssaan mihinkään.
Elokussa ukkomies soitti ja kertoi tehneensä kesäkuussa yhden elämänsä pahimmista erehdyksistä. Kysyi otanko hänet takaisin jos hän nyt eroaa. Vastasin että minulla on nyt toinen. Minkä jälkeen ukkomieheltä tuli puheluja, tekstareita, sähköpostia ja jopa kukkalähetyksiää - kaikissa se sama vietsi: rakastan sinua, saanko sinut takaisin? Ja taas kuukautta myöhemmin hän kertoi eroavansa nyt joka tapauksessa, ja että jos jonain päivänä olen taas vapaa, kertoisin siitä heti hänelle. Mihin vastaisn että toivon etten ole enää koskaan vapaa, tahdon olla nykyisen mieheni kanssa tästä eteenpäin, aina ja ikuisesti.
" Toivon sinulle onnea uuden kanssa. "
Suoraan sanoen, en oikein usko. Luulen ettet voi sietää ajatusta että kaikki kertomani asiat ovat totta, ja petät itseäsi uskottelemalla ettei kenellekään kakkoselle VOI tapahtua noin ihania asioita.
Mutta ei haittaa, koska olen onnellinen joka tapauksessa.
Siis, vielä kerran:
En petä itseäni, en todistele yhtään mitään, enkä pelkää jääväni yksin. Mutta ihmettelen miksi jollekulle,joka ei edes tunne minua, on sietämätöntä että olen onnellinen ja että - toden totta - olen nyt siinä tilanteessa missä ukkomies oli keväällä: saan valita kahdesta hyvästä miehestä. Erona on, etten ukkomiehen tavoin piinaa enkä lupaile tyhjiä vaan olen sanonut alusta asti kumman tahdon: tietysti nykyisen mieheni, ja ukkomiehellä ei ole mitään mahdollisuuksia.
Onko liikaa ettei kakkonen saanut rangaistusta kakkosena olemisesta? Sekä tässä hiertää ja kismittää?
Mies, kun valitsi vaimonsa. Kertoiko edes syytä. Vaimo oli nähtävästi laadukkaampi. Täällä huutelet, että mies olisi tullut takaisin. Tuskin vain. Varo, että et menetä heinäkuussa iskemääsi miestä asenteellasi. Me miehet emme järin arvosta ukkomiehissä roikkuneita pitemmän päälle.
lopetti kakkosena olon ...olo on ajoittain haikea mutta helpottunut nyt suhde vapaaseen mieheen JES